Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä ehdottaa Euroopan unionille yhteistä ennakkovaroitusjärjestelmää, jonka avulla Itämerellä liikkuvat korkean riskin öljytankkerit voitaisiin tunnistaa nykyistä aikaisemmin. Ehdotuksen keskeisenä kohteena ovat Venäjän niin sanottuun varjolaivastoon yhdistetyt alukset, joiden omistus-, vakuutus- tai valvontatiedoissa voi olla epäselvyyksiä.
Aalto-Setälän mukaan viranomaisten pitäisi saada tieto riskialuksesta jo ennen sen saapumista herkille ja vilkkaasti liikennöidyille merialueille. Näin aluksen kulkua voitaisiin seurata tehostetusti ja turvallisuustoimia valmistella ennakolta sen sijaan, että viranomaiset joutuisivat reagoimaan vasta onnettomuuden tapahduttua.
Kansanedustaja esitteli ajatuksensa Itämeren parlamentaarisessa konferenssissa eli BSPC:ssä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. syyskuuta 2026 julkaiseman tiedotteen mukaan järjestelmä voitaisiin rakentaa Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSAn johdolla hyödyntämällä tietoja, joita viranomaisilla ja muilla toimijoilla on jo käytössään.
Varjolaivasto yhdistää ympäristö- ja turvallisuusriskit
Varjolaivastolla tarkoitetaan yleisesti aluksia ja järjestelyjä, joiden avulla Venäjän öljykuljetuksia voidaan jatkaa pakotteista ja muista rajoituksista huolimatta. Aalto-Setälän ehdotuksessa huomio kohdistuu erityisesti tankkereihin, joiden teknisestä kunnosta, vakuutusturvasta, omistuksesta tai tosiasiallisesta määräysvallasta ei ole riittävän selvää kuvaa.
Riskit eivät rajoitu pakotteiden mahdolliseen kiertämiseen. Jos vanha tai puutteellisesti ylläpidetty säiliöalus joutuu onnettomuuteen, seurauksena voi olla laaja öljyvahinko. Epäselvät vakuutus- ja omistusjärjestelyt voivat samalla vaikeuttaa vastuiden selvittämistä ja vahinkojen korvaamista. Aalto-Setälän viesti on, ettei Itämeren maiden pitäisi odottaa vakavaa onnettomuutta ennen yhteisten käytäntöjen vahvistamista.
Suomenlahti korostuu ehdotuksessa sekä vilkkaan alusliikenteensä että ympäristön herkkyyden vuoksi. Kapea merialue, runsas liikenne ja rannikkovaltioiden läheisyys merkitsevät, että vakavan tankkerionnettomuuden vaikutukset voisivat ulottua nopeasti useamman valtion alueelle. Öljypäästön seuraukset voisivat näkyä meriluonnossa, rannikoilla ja alueen elinkeinoissa pitkään.
Aalto-Setälän mukaan juuri rajat ylittävä riski perustelee yhteistä eurooppalaista tilannekuvaa. Jos eri maiden viranomaiset arvioivat aluksia erillisillä tiedoilla ja erilaisin perustein, vaarallisen aluksen tunnistaminen voi hidastua. Yhtenäinen järjestelmä voisi helpottaa tiedon jakamista ja auttaa kohdistamaan viranomaisten huomion aluksiin, joiden riskiprofiili on poikkeuksellisen korkea.
Hälytys muodostuisi useista riskitiedoista
Ehdotettu ennakkovaroitusjärjestelmä ei perustuisi vain yhteen ominaisuuteen, kuten aluksen ikään tai lippuvaltioon. Tavoitteena olisi yhdistää useita tietolähteitä ja muodostaa niiden perusteella kokonaisarvio tankkerin turvallisuus- ja valvontariskistä.
Arvioinnissa voitaisiin käyttää esimerkiksi tietoja aluksen iästä, kunnosta ja aiemmista tarkastuksista. Myös vakuutusten voimassaolo ja luotettavuus olisivat olennaisia, sillä asianmukainen vakuutusturva vaikuttaa siihen, miten mahdolliseen vahinkoon voidaan vastata ja miten korvausvastuut toteutuvat.
Lisäksi järjestelmä tarkastelisi omistusrakenteita, rekisteröintiin käytettyä lippuvaltiota sekä alukseen tai sen taustatoimijoihin liittyviä pakotetietoja. Huomiota kiinnitettäisiin myös paikannuksessa havaittuihin poikkeamiin. Jos useat riskitekijät täyttyisivät samanaikaisesti, järjestelmä nostaisi aluksen automaattisesti viranomaisten erityisseurantaan.
Käytännössä hälytys voisi antaa rannikkovaltioille aikaa valmistautua aluksen saapumiseen. Viranomaiset voisivat seurata sen liikkeitä tarkemmin ja arvioida, onko perusteita tarkastuksille tai muille turvallisuustoimille. Aalto-Setälä ei esitä kokonaan uuden tietovarannon rakentamista tyhjästä, vaan olemassa olevien tietojen kokoamista selkeäksi ja yhteisesti hyödynnettäväksi näkymäksi.
Ajatuksen ytimessä on riskiperusteinen valvonta. Kaikkia Itämeren öljytankkereita ei kohdeltaisi automaattisesti samalla tavalla, vaan viranomaisresursseja suunnattaisiin erityisesti niihin aluksiin, joiden tiedoissa esiintyy useita huolta herättäviä piirteitä. Tällainen malli voisi auttaa havaitsemaan mahdollisen vaaran ennen teknistä vikaa, karilleajoa, yhteentörmäystä tai muuta vakavaa häiriötä.
EMSA saisi keskeisen roolin yhteisen tilannekuvan rakentamisessa
Aalto-Setälä osoittaa järjestelmän kehittämisen Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSAlle. Viraston ympärille rakennettu ratkaisu voisi hänen ehdotuksensa mukaan tarjota Itämeren valtioille yhdenmukaisen pohjan riskialusten tunnistamiseen. Tiedotteessa ei esitetä järjestelmälle tarkkaa aikataulua, kustannusarviota tai teknistä toteutusmallia.
Ehdotus on siten poliittinen avaus, joka vaatisi jatkovalmistelua sekä EU-tason että Itämeren maiden viranomaisilta. Ennen toteutusta olisi ratkaistava muun muassa se, miten eri lähteistä saatavat tiedot yhdistetään, millä perusteilla riskiluokitus muodostetaan ja millaisiin toimiin automaattinen hälytys johtaisi.
Järjestelmän toimivuuden kannalta olennaista olisi myös tiedon ajantasaisuus. Alusten omistus, vakuutukset, reitit ja rekisteröinnit voivat muuttua, joten vanhentuneisiin tietoihin perustuva arvio ei välttämättä kuvaisi todellista riskiä. Samalla viranomaisten olisi pystyttävä erottamaan yksittäinen tekninen poikkeama laajemmasta riskikokonaisuudesta.
Aalto-Setälä perustelee yhteistä ratkaisua ennen kaikkea ennakoinnilla. Hänen mukaansa turvallisuusuhkien torjuminen ennen vahinkoa tulee halvemmaksi kuin laajan öljyonnettomuuden jälkien puhdistaminen. Taloudellisten kustannusten lisäksi kyse olisi meriluonnon, saariston ja rannikkoalueiden suojelemisesta vahingoilta, joiden korjaaminen voi kestää vuosia.
Riskitieto halutaan yhdistää öljyntorjuntavalmiuteen
Pelkkä aluksen tunnistaminen ei Aalto-Setälän mukaan riitä, vaan ennakkovaroitus pitäisi kytkeä käytännön varautumiseen. Jos järjestelmä osoittaisi tietylle merialueelle tavallista suuremman onnettomuusriskin, öljyntorjuntakalustoa ja hinaajia voitaisiin sijoittaa etukäteen lähemmäksi mahdollista tapahtumapaikkaa.
Ennakkosijoittamisella tavoiteltaisiin nopeampaa reagointia tilanteessa, jossa riskialus menettäisi ohjattavuutensa, saisi teknisen vian tai joutuisi muuhun vaaratilanteeseen. Hinaajan nopea saatavuus voisi auttaa estämään tilanteen pahenemista, kun taas valmiiksi lähelle tuotu torjuntakalusto lyhentäisi öljyvahinkoon vastaamiseen kuluvaa aikaa.
Itämeren maiden yhteistyö on ehdotuksessa keskeisessä asemassa, sillä merellä tapahtuva päästö ei noudata valtioiden rajoja. Yhdessä maassa tai kansainvälisellä merialueella alkanut vahinko voi kulkeutua tuulten ja virtausten mukana naapurimaiden rannikoille. Tämän vuoksi Aalto-Setälä pitää tärkeänä, että viranomaisilla olisi käytössään sama tilannekuva ja mahdollisuus sovittaa toimenpiteensä yhteen.
Ehdotuksen keskeiset osat voidaan tiivistää seuraavasti:
- Itämeren korkean riskin öljytankkerit tunnistettaisiin yhteisillä arviointiperusteilla.
- Alusten kunto-, vakuutus-, omistus-, pakote- ja paikannustietoja tarkasteltaisiin yhdessä.
- Poikkeuksellisen korkea riski synnyttäisi automaattisen ilmoituksen viranomaisille.
- Hälytyksen saanutta alusta voitaisiin seurata tarkemmin ja siihen voitaisiin kohdistaa turvallisuustoimia.
- Riskitietoa hyödynnettäisiin hinaajien ja öljyntorjuntakaluston ennakkosijoittamisessa.
- Itämeren maat jakaisivat yhteisen tilannekuvan rajat ylittävien vahinkojen varalta.
Ehdotus avaa keskustelun valvonnan käytännöistä
Aalto-Setälän aloite nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka pitkälle nykyisiä meriliikenteen tietoja voidaan hyödyntää ennakoivassa turvallisuustyössä. Tiedotteen perusteella tavoitteena ei ole vain seurata varjolaivaston toimintaa pakotepolitiikan näkökulmasta, vaan tarkastella aluksia myös konkreettisina ympäristö- ja meriturvallisuusriskeinä.
Seuraava vaihe olisi ehdotuksen käsittely eurooppalaisessa ja alueellisessa yhteistyössä. Järjestelmän eteneminen edellyttäisi yhteisymmärrystä riskikriteereistä, tiedonvaihdosta ja siitä, miten hälytyksiin vastataan eri maiden toimivallan puitteissa. Tiedotteessa ei kerrota muiden Itämeren maiden tai EU-toimielinten kannasta aloitteeseen.
Aalto-Setälän muista poliittisista kannanotoista voi lukea myös artikkelista Aalto-Setälä torjuu Tuppuraisen ilmastokritiikin ja vaatii SDP:ltä konkreettisia vaihtoehtoja.
Varjolaivaston liikenteen jatkuessa paine Itämeren valvonnan ja öljyntorjuntavalmiuden kehittämiseen tuskin vähenee. Aalto-Setälän ehdotuksessa painopiste on siinä, että riskialus tunnistetaan ennen vaaratilannetta. Poliittisen avauksen käytännön merkitys riippuu kuitenkin siitä, ryhtyvätkö EU ja Itämeren maat valmistelemaan yhteistä järjestelmää ja sitoutuvatko ne käyttämään sen tuottamaa tietoa yhdenmukaisesti.
