Itämeren tilan parantaminen on välttämätöntä saariston, rannikkoyhteisöjen ja mereen kytkeytyvän yritystoiminnan tulevaisuudelle, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz. Hän nosti Itämeripäivänä esiin erityisesti ravinnekuormituksen, sinileväkukinnat, ympäristöonnettomuuksiin varautumisen ja valtioiden rajat ylittävän yhteistyön.

Adlercreutzin mukaan meri ei ole vain virkistysympäristö tai kesälomien maisema. Sillä on myös merkittävä asema saaristokuntien elinvoimassa, rannikon yrittäjyydessä ja matkailussa sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden välisissä yhteyksissä. Siksi Itämeren ympäristöongelmien ratkaiseminen on hänen mukaansa samalla sekä ekologinen että aluepoliittinen kysymys.

Itämeripäivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä torstaina. Adlercreutzin kannanotto julkaistiin RKP:n tiedotteessa 27. elokuuta 2026.

Sinilevä muistuttaa rehevöitymisen jatkumisesta

Adlercreutz pitää kesäisin toistuvia sinileväkukintoja näkyvänä merkkinä siitä, ettei Itämeren tilan kohentamisessa ole vielä päästy riittävän pitkälle. Kukinnat vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin uida ja viettää aikaa rannikolla, mutta samalla ne kertovat laajemmasta rehevöitymisongelmasta.

Hänen mukaansa ravinnekuormituksen vähentämistä on jatkettava määrätietoisesti. Tiedotteessa ei kuitenkaan esitetä uusia määrällisiä tavoitteita, rahoituspäätöksiä tai yksityiskohtaista ohjelmaa kuormituksen leikkaamiseksi. Viesti painottuu siihen, että jo aloitettua työtä ei saa keskeyttää ja että Itämeren suojelun on säilyttävä poliittisen päätöksenteon keskiössä.

Adlercreutz perustelee toimia myös sukupolvien välisellä vastuulla. Tavoitteena tulisi hänen mukaansa olla meri, jossa tulevat sukupolvet voivat uida ilman jatkuvaa huolta laajoista sinileväesiintymistä. Näin ympäristön tila yhdistyy ihmisten arkeen, vapaa-aikaan ja saariston vetovoimaan.

Rehevöitymisen torjunta ei Adlercreutzin viestissä näyttäydy yksittäisenä hankkeena, vaan pitkäjänteisenä politiikkana. Itämeren hidas toipuminen merkitsee, että päätösten vaikutuksia voidaan joutua odottamaan pitkään. Samalla joka kesä näkyvät ongelmat pitävät keskustelua yllä ja muistuttavat toimien jatkuvuuden tarpeesta.

Öljy- ja kemikaalionnettomuuksiin on varauduttava

Ravinnekuormituksen ohella Adlercreutz korostaa valmiutta torjua öljy- ja kemikaalionnettomuuksien seurauksia. Hänen mukaansa torjuntakyky on pidettävä hyvällä tasolla, jotta vahinkoja voidaan rajoittaa nopeasti mahdollisen onnettomuuden sattuessa.

RKP nostaa tiedotteessaan esiin puolueen aiempia Itämereen liittyviä tavoitteita. Puolue kertoo vaatineensa jo vuonna 1987 öljytankkereihin kaksoispohjia, joiden tarkoituksena on vähentää vakavien ympäristövahinkojen riskiä. Tiedotteen mukaan ratkaisu toteutui laajemmin vasta noin kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Historiallisella esimerkillä puolue pyrkii osoittamaan, että meriturvallisuutta koskevien aloitteiden eteneminen voi olla hidasta. Samalla se korostaa ennakoivan päätöksenteon merkitystä: ympäristöonnettomuuksien torjunnassa vaikutukset voivat olla suuria, vaikka vakavat tapaukset olisivat harvinaisia.

Adlercreutz liittää Itämeren hyvinvointiin myös luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen. Tiedotteessa ei nimetä yksittäisiä suojelutoimia, mutta lähtökohtana on, että meren tilaa ei voida tarkastella vain päästöjen tai veden laadun kautta. Myös meriluonnon elinvoimaisuus kuuluu kokonaisuuteen.

Jätevesikielto esimerkkinä Suomen toimista

Tuoreempana saavutuksena RKP mainitsee hallituksen toteuttaman lain, jolla jätevesipäästöjä kielletään Suomen merialueilla. Puolue kertoo olleensa asiassa aloitteellinen. Tiedotteen mukaan sääntely ulotettiin myös rahtialuksiin, mikä teki Suomesta ensimmäisen maan maailmassa, jossa vastaava kielto koskee niitäkin.

Adlercreutzin viestissä laki toimii esimerkkinä siitä, miten kansallisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa merialueiden kuormitukseen. Samalla hän kuitenkin painottaa, ettei yhden valtion lainsäädäntö yksin riitä ratkaisemaan Itämeren ongelmia.

Tiedotteessa ei arvioida jätevesikiellon odotettuja päästövähennyksiä tai lain käytännön valvontaa. Kannanoton päähuomio on poliittisessa linjassa: mereen päätyviä päästöjä on vähennettävä useista lähteistä ja sääntelyn on tarvittaessa katettava myös meriliikenne.

Ympäristöongelmat ylittävät valtioiden rajat

Adlercreutz, joka toimii myös pohjoismaisesta yhteistyöstä vastaavana ministerinä, vaatii Itämeren mailta tiivistä yhteistyötä. Rehevöityminen, roskaantuminen ja erilaiset päästöt liikkuvat merialueella tavalla, joka ei noudata valtioiden välisiä rajoja. Siksi yksittäisten maiden toimet jäävät hänen mukaansa riittämättömiksi ilman yhteisiä tavoitteita.

Yhteistyön tarve koskee sekä ongelmien ehkäisemistä että vahinkoihin varautumista. Kun sama meri yhdistää useita rantavaltioita, yhden alueen kuormitus tai onnettomuus voi vaikuttaa laajemmin. Adlercreutzin puheenvuorossa Itämeren suojelu kytkeytyykin luontevasti pohjoismaiseen ja Baltian maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Tiedote ei sisällä ehdotusta uudesta kansainvälisestä sopimuksesta tai yhteistyöelimestä. Sen sijaan Adlercreutz painottaa nykyisen yhteistoiminnan välttämättömyyttä ja kunnianhimon säilyttämistä. Viesti on, että ympäristöpolitiikan tavoitteiden tulisi kantaa yli hallituskausien ja kansallisten rajojen.

Saariston elinvoima riippuu meren kunnosta

Adlercreutz nostaa puheenvuorossaan ympäristön rinnalle saariston taloudellisen ja yhteiskunnallisen tulevaisuuden. Hyväkuntoinen meri tukee matkailua ja yrittäjyyttä sekä vahvistaa rannikkoyhteisöjen houkuttelevuutta. Heikentyvä vedenlaatu ja toistuvat sinileväkukinnat voivat puolestaan vähentää mahdollisuuksia hyödyntää saariston luontoa kestävällä tavalla.

Saaristokunnille meri on osa jokapäiväistä toimintaympäristöä. Sen tila vaikuttaa sekä vakituisten asukkaiden elämänlaatuun että alueiden kykyyn houkutella vierailijoita, yrittäjiä ja uusia asukkaita. Adlercreutzin mukaan kunnianhimoinen Itämeri-politiikka on tästä syystä myös elinvoimapolitiikkaa.

Hän kuvaa Itämerta Pohjoismaita ja Baltian maita yhdistäväksi elämänlangaksi. Ilmaisu korostaa, ettei meri ole ainoastaan valtioiden välinen raja tai vapaa-ajan ympäristö. Se muodostaa yhteisen alueen, jonka ympärille on rakentunut liiketoimintaa, matkailua, asumista ja paikallisia yhteisöjä.

RKP asettaa tiedotteessaan Itämeren suojelun pitkäaikaiseksi poliittiseksi painopisteekseen. Puolueen mukaan ympäristön hyvinvointi ja saariston elinvoima eivät ole toisistaan erillisiä tavoitteita. Jos meren tila heikkenee, vaikutukset näkyvät luonnon lisäksi myös paikallisessa taloudessa ja rannikon tulevaisuudennäkymissä.

Adlercreutzin viestin keskeiset painotukset

Itämeripäivän kannanotossa ei julkistettu uutta toimenpidepakettia, mutta siinä koottiin yhteen useita politiikan painopisteitä. Adlercreutzin mukaan tulevassa päätöksenteossa olisi pidettävä esillä ainakin seuraavat kokonaisuudet:

• ravinnekuormituksen vähentäminen ja rehevöitymisen torjuminen pitkäjänteisillä toimilla
• riittävä valmius öljy- ja kemikaalionnettomuuksien hallintaan sekä ympäristövahinkojen rajoittamiseen
• meriluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen osana Itämeren kokonaisvaltaista suojelua
• Itämeren valtioiden yhteistyön syventäminen päästöjen, roskaantumisen ja muiden yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi
• saaristokuntien, rannikkoyhteisöjen, matkailun ja yrittäjyyden huomioiminen Itämeri-politiikassa.

Poliittisten tavoitteiden rinnalle tarvitaan käytännön ratkaisuja

Adlercreutzin kannanotto tekee selväksi RKP:n yleisen tavoitteen, mutta useat käytännön kysymykset jäävät myöhemmän päätöksenteon varaan. Tiedotteessa ei täsmennetä, millä uusilla keinoilla ravinnekuormitusta vähennettäisiin, miten luonnon monimuotoisuutta vahvistettaisiin tai millaisia voimavaroja onnettomuuksien torjuntavalmius tulevaisuudessa vaatisi.

Puheenvuoron poliittinen merkitys on ennen kaikkea siinä, että Itämeren tila liitetään ympäristönsuojelua laajempaan kokonaisuuteen. Adlercreutz yhdistää samaan kysymykseen sukupolvien oikeuden puhtaaseen luontoon, kansainvälisen yhteistyön, meriturvallisuuden sekä saariston taloudelliset toimintaedellytykset.

Itämeripäivän viesti on, ettei meren suojelua pitäisi käsitellä vain kesäisin sinilevätilanteen noustessa julkisuuteen. Adlercreutzin mukaan kyse on jatkuvaa poliittista huomiota edellyttävästä työstä, jolla ratkaistaan samalla saariston ja rannikkoalueiden pitkän aikavälin tulevaisuutta.

Lähteet

Suomen ruotsalainen kansanpuolue: Adlercreutz Itämeripäivänä – Hyvinvoiva Itämeri on saariston tulevaisuuden edellytys, tiedote 27.8.2026.