Hyvinvointialueiden raha loppuu, mutta keinot eivät

Hyvinvointialueiden rahapula on kiristynyt vaiheeseen, jossa yt-neuvottelut ja palveluverkkojen karsinnat ovat arkea. Talous on kirinyt velvoitteita hitaammin, ja erityisesti vuosien 2023–2024 kustannusshokit ovat jättäneet syvät kuopat. Sosialidemokraattien Aki Lindén sanoo, että kriisin ratkaiseminen on poliittisen tahdon ja selkeiden siirtymäsääntöjen varassa.

Budjettikuva on kova: kolmannes menopuolista on “sotea”

Valtio käyttää vuonna 2026 yhteensä 90,3 miljardia euroa, ja hyvinvointialueille suunnattu yleiskatteinen rahoitus on arviolta 27,1 miljardia. Osuus on siten noin 30 prosenttia valtion menoista, mikä kertoo sote-menojen painoarvosta koko julkisessa taloudessa. Kokonaiskuva alleviivaa sitä, ettei kyse ole marginaalisesta korjausliikkeestä vaan valtion budjetin ytimestä.

Alijäämät syntyivät, kun inflaatio yllätti ja kustannus nousi

Ensimmäisen toimintavuoden 2023 alijäämä oli koko maan tasolla runsaat 1,3–1,4 miljardia euroa. Vuonna 2024 miinus oli arviolta noin 1,1–1,2 miljardia euroa, mikä on parempi mutta silti liian iso suhteessa velvoitteeseen kuroa miinukset umpeen vuoteen 2026 mennessä. Alueiden valtionrahoitus kasvaa 2026 noin 890 miljoonalla eurolla, mutta kasvu ei yksin paikkaa aiemman kustannuspiikin jälkiä.

Lainsäädäntöä korjataan, mutta riittääkö aikajänne

Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen esitys, jonka tavoite on parantaa rahoitusmallin ennakoitavuutta ja kohdentumista. Hyte-kertoimen painoarvoa kasvatetaan ja siirtymätasauksiin tehdään tarkennuksia, jotta ohjaus kannustaisi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Taustalla on ajatus, että kannustimet ja mittarit osuvat paremmin todelliseen palvelutarpeeseen.

Lisäaikaa tarjolla harkiten – Lindén vaatii sen kaikille

Hallitus on linjannut, että täysimääräisesti tasapainottaville hyvinvointialueille voidaan myöntää harkinnanvarainen lisäaika aiempien alijäämien kattamiseen viimeistään vuoden 2028 loppuun. Pidennys ei koske automaattisesti kaikkia, vaan kriteerit rajaisivat hyödyn alueisiin, joille ei synny uutta alijäämää vuonna 2025. Lindénin ja opposition mukaan lisäajan tulee koskea kaikkia alueita ja sen pitää olla riittävä, jotta leikkuri ei iske palveluihin kohtuuttomasti.

Data ratkaisee: sairastavuustiedot ja jälkikäteistarkistus

Rahoitus nojaa tarveperusteisiin kertoimiin, mutta sairastavuus- ja palvelutarvetietoihin on kohdistunut kritiikkiä. THL on tuonut esiin, että rekisteripoimintojen viiveet ja tietopuutteet ovat hankaloittaneet rahoituksen ennakointia ja tarkkuutta. Julkisuudessa on nähty myös arvioita siitä, että alueet raportoivat diagnooseja vajaat, mikä voi nakertaa tarveperusteista rahoitusta.

Kentän kuva: yt-neuvottelut, palveluverkot ja digiloikka

Talouden kiristyminen näkyy henkilöstöneuvotteluina useilla hyvinvointialueilla. Yksittäiset alueet ovat ilmoittaneet mittavista säästötarpeista, ja yt-kierroksia on käynnistetty koko organisaatioita koskien. Samaan aikaan palveluverkkoja tiivistetään, ja digipalveluiden kypsyys on kehittynyt, mutta kehitys ei riitä yksin paikkaamaan saatavuusaukkoja.

Mitä Aki Lindén esittää – ja miksi juuri nyt

Lindén korostaa, että kriisin ydin on yllätysten sarja, jota lainsäätäjä ei voinut täysin ennakoida. Hän vaatii lisäaikaa alijäämien kattamiseen kaikille alueille, ja selkeää väliaikaisraamia vähintään vuoteen 2026–2028 asti, jotta palvelut ja henkilöstö säilyvät. Samaan pakettiin hän liittäisi riippumattoman katselmuksen siitä, mitkä rahoitusmallin elementit eriyttävät alueita liikaa.

Kriisin purkamisen polku: kolme askelta, joilla painetta kevennetään

Ensimmäinen askel on päättää tasapuolisesta lisäajasta alijäämien kattamiseen, joka estää laajamittaiset irtisanomiset ja äkkijarrutukset. Päätös vakauttaa odotuksia ja antaa tilaa suunnitella palveluverkkoja, henkilöstöä ja investointeja ilman jatkuvaa kriisitunnelmaa. Harkinnan sijaan yhtenäinen linja suojaisi erityisesti niitä alueita, joilla väestöpohja on pieni ja kuljetusetäisyydet pitkiä.

Toinen askel on parantaa rahoituksen kohdistumista nopeuttamalla ja tarkentamalla tarvedataa. THL on jo ilmoittanut tuovansa sairastavuuslaskelmat aiempaa aikaisemmin, mutta rinnalle tarvitaan systemaattista laadunvarmistusta, joka ottaa huomioon aliraportoinnin riskit. Jälkikäteistarkistuksen sääntöjen läpinäkyvyys on keskeinen luottamuksen lähde ja oikaisee vääristymiä.

Kolmas askel on asettaa väliaikainen “aikalisä” järjestelmätason arvioinnille. Arviossa tarkastellaan hyte-kertoimen vaikutuksia, siirtymätasausten logiikkaa sekä pelastustoimen riskitekijöiden painotuksia, joita hallitus on jo avannut asetustasolla. Jos ohjaus kannustaa liikaa yksittäisiin mittareihin, se voi synnyttää sivuvaikutuksia, jotka heikentävät palveluiden saatavuutta.

Palvelut ensin: miten vaaka saadaan takaisin tasapainoon

Talouden tasapainotus ei saa kääntyä palvelujen heikennykseksi, sillä korjausvelka näkyy aina hoitojonoissa ja inhimillisissä kustannuksissa. THL:n tilannekuva kertoo, että jonot ovat monilla erikoisaloilla pidentyneet etenkin psykiatriassa, joten leikkauslistoille on vaara syntyä väärään paikkaan osuvia toimia. Kestävä linja on kohdentaa sopeutus hallitusti ja varmistaa, että peruspalvelut pysyvät saavutettavina lähellä ihmisiä.

Yt-kierre ei yksin ratkaise: henkilöstöpolitiikka on investointi

Työvoiman saatavuus on soten pullonkaula, ja lyhytnäköinen rekrytointikielto siirtää kustannuksia erikoissairaanhoitoon ja ostopalveluihin. Sopimuskauden palkankorotukset nostavat kustannustasoa 2025–2028, mutta ennakoitavat erät on mahdollista sovittaa monivuotiseen sopeutussuunnitelmaan. Henkilöstöön panostaminen vähentää sijaiskustannuksia, parantaa tuottavuutta ja lyhentää hoitoketjuja.

Lopun kaksi lukua: kasvu 2026 ja kriisin mittakaava

Hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa 2026 noin 0,9 miljardia euroa edellisvuoteen verrattuna. Se on tervetullut hengähdys, mutta mittakaavaltaan pienempi kuin syntyneet alijäämät, jotka lasketaan edelleen miljardeissa. Siksi lisäaika ja kohdennettu ohjaus ovat avainasemassa, kun talous pitää saada kestolle ja palvelut turvattua.

Yksi lista: näin kriisi rauhoitetaan nopeasti

• Myönnetään lisäaika alijäämien kattamiseen kaikille alueille vähintään vuoteen 2028 asti yhtenäisillä kriteereillä.
• Tuodaan THL:n tarvelaskelmat aiemmin ja varmistetaan rekisteridatan laatu sekä jälkikäteistarkistuksen läpinäkyvyys.
• Päivitetään hyte-kerrointa ja siirtymätasauksia arviointijaksolla, jotta ohjaus ei tuota tahattomia leikkauksia väärään kohtaan.
• Suojataan peruspalvelut ja ammattilaisten saatavuus, koska henkilöstöleikkaukset palaavat kalliimpina kustannuksina erikoistasolle.

Yhteenveto: politiikka päättää suunnan, data ohjaa käännöksen

Kriisin taustalla ovat tekijät, joita ei täysin ennakoitu: inflaatio, kustannustaso ja tietopuutteet. Poliittinen päätös lisäajasta antaa tilan korjata mallit ja vakauttaa palvelut, ja tekninen päätös datasta varmistaa, että raha seuraa todellista tarvetta. Aki Lindénin viesti tiivistyy siihen, että päätösten pitää tulla nopeasti ja koskea kaikkia, jotta hyvinvointialueet selviävät kuivin jaloin vuoteen 2028.