Suomessa pankkihuijaukset ovat yleistyneet vauhdilla ja niiden taloudelliset vaikutukset kurittavat monia kotitalouksia. Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen on nostanut aiheen voimakkaasti esiin ja painottaa, että pankkien on kannettava huomattavasti suurempi vastuu huijausten torjumisessa ja asiakkaiden suojelemisessa. Hänen mukaansa tilanne on jo nyt niin vakava, ettei pelkillä käyttäjävaroituksilla ja yleisellä valistuksella voida enää pärjätä. Kyse on koko yhteiskunnan kannalta luottamuksesta, joka rapautuu, jos tavalliset ihmiset jäävät toistuvasti huijareiden armoille.

Huijausten kasvavat summat ja karu tilanne

Viime vuosien luvut puhuvat karua kieltä. Vuonna 2023 suomalaisilta huijattiin eri tavoin kymmeniä miljoonia euroja, ja suurin osa näistä tappioista jäi asiakkaiden itsensä maksettavaksi. Ylen tietojen mukaan jopa 89 prosenttia petollisista tilisiirroista jäi viime vuonna asiakkaiden vastuulle, kun pankit korvasivat vain murto-osan menetyksistä. Suomessa kirjattiin yli sadan miljoonan euron huijaukset, kun mukaan lasketaan oikeudettomat tilisiirrot ja muut pankkijärjestelmän kautta toteutetut huijaukset. Pankit onnistuivat kyllä pysäyttämään ja palauttamaan kymmeniä miljoonia euroja, mutta tämä on vain pieni osa kokonaisuudesta, eivätkä palautetut varat riitä muuttamaan yleistä kuvaa ongelman vakavuudesta.

Pankkien järjestelmien heikkoudet suurennuslasin alla

Kaikkosen mielestä nykyinen tilanne ei voi jatkua, sillä tavalliset suomalaiset ovat menettäneet säästöjään, osa jopa elinikäisiä varojaan, eikä yksittäisten asiakkaiden harteille voida sysätä kohtuuttomia riskejä. Hän painottaa, että pankkien järjestelmien on oltava riittävän vahvoja estämään rikollisten yritykset, ja jos ne eivät siihen kykene, vastuu ei voi jäädä yksin asiakkaalle. Tässä kohtaa poliitikon mukaan tarvitaan selkeämpiä lakeja ja velvoitteita, jotka määrittävät pankkien roolin aiempaa tiukemmin.

Kaikkonen esittää, että lainsäädäntöä ja sääntelyä on kiristettävä, jotta pankkien velvollisuudet huijausten ehkäisemisessä ja korvaamisessa ovat yksiselitteisiä. Samalla viranomaisten ja pankkien välistä yhteistyötä on hänen mukaansa vahvistettava, jotta huijausten torjuntaan voidaan panostaa nykyistä tehokkaammin.

Törkeän huolimattomuuden ongelmallinen tulkinta

Oikeudellinen ongelma liittyy paljolti siihen, miten törkeän huolimattomuuden käsite tulkitaan. Nykyinen sääntely antaa pankeille mahdollisuuden välttyä korvausvastuusta, jos asiakkaan katsotaan toimineen törkeän huolimattomasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi verkkohuijauksen uhriksi joutunut henkilö voi menettää koko summan, jos pankki arvioi hänen toimineen varomattomasti. Rajanveto on kuitenkin usein hankalaa ja johtaa eriarvoisiin lopputuloksiin.

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE on antanut useita ratkaisusuosituksia, joissa pohditaan pankkien ja asiakkaiden välistä vastuunjakoa, mutta tapaukset ovat yksilöllisiä ja linjaukset vaihtelevat. Kuluttajaliitto on korostanut, että EU:n tulevassa maksupalveluasetuksessa tulisi määritellä vastuut selkeämmin ja antaa kuluttajille vahvempi asema huijaustilanteissa. Nykyinen käytäntö, jossa suurin osa menetyksistä jää asiakkaiden kontolle, ei liiton mukaan ole kestävällä pohjalla.

EU-tason ratkaisut tuomassa muutosta

Kaikkosen linjaukset ovat saaneet tukea myös kansainvälisestä keskustelusta. Euroopan unionissa on jo pitkään pohdittu, miten kuluttajien suojaa voidaan vahvistaa digitaalisen maksamisen ympäristössä. PSD2-direktiivin pohjalta kehitettävässä sääntelyssä on tavoitteena muun muassa parantaa pankkien välistä tiedonkulkua sekä varmistaa, että maksunsaajan tiedot tarkistetaan aiempaa huolellisemmin ennen maksujen hyväksymistä.

Monissa EU-maissa on jo tehty ehdotuksia, joissa pankkien vastuuta on selvästi lisätty. Suomessa keskustelu on kuitenkin jäänyt enemmän kansallisen poliittisen kiistelyn varaan, ja pankkisektori on suhtautunut varauksella korvausvastuun laajentamiseen.

Pankkien varauksellinen kanta

Pankkien ja Finanssialan kanta on ollut, että liian suuri vastuu voisi heikentää asiakkaiden omaa varovaisuutta. Heidän mukaansa riski niin sanotusta moraalikadosta kasvaa, jos asiakas tietää saavansa kaikki menetykset takaisin pankilta. Lisäksi pankeissa pelätään, että kustannusten kasvu johtaisi palvelumaksujen nousuun ja heikentäisi järjestelmän vakautta.

Toisaalta pankit myöntävät, että huijaukset muuttuvat jatkuvasti, ja myös niiden on kehitettävä omia järjestelmiään pysyäkseen rikollisten edellä. Käyttäjille annetut varoitukset eivät kuitenkaan yksinään riitä, sillä huijaustavat ovat monimutkaisia ja usein niin uskottavia, että jopa varovainenkin henkilö voi langeta ansaan.

Epäselvä vastuunjako luo turvattomuutta

Suomessa tilanne on tällä hetkellä epäselvä, ja se luo turvattomuutta asiakkaiden keskuudessa. Pankit arvioivat korvausvastuuta tapauskohtaisesti, mikä voi johtaa siihen, että kaksi hyvin samanlaista tilannetta päättyy eri lopputulokseen. Yhdessä tapauksessa pankki maksaa vahingot takaisin, toisessa taas katsoo asiakkaan toimineen varomattomasti ja jättää vahingot tämän maksettavaksi.

Kuluttajajärjestöt katsovat, että tällainen epäjohdonmukaisuus rapauttaa luottamusta koko järjestelmään. Kaikkosen mukaan selkeät säädökset ja pankkien vastuun kasvattaminen ovat ainoa tapa palauttaa luottamus, joka on pankkitoiminnan perusta.

Tarvitaan ennakoivia ratkaisuja

Keskustelua värittää myös se, että huijausten torjunta ei voi perustua pelkästään jälkikäteisiin toimiin. Rikollisten menetelmät muuttuvat jatkuvasti, ja siksi tarvitaan ennakoivia ratkaisuja. Kaikkonen painottaa, että pankkien tulisi investoida nykyistä enemmän teknisiin ratkaisuihin, jotka pystyvät havaitsemaan epäilyttävät maksut jo ennen kuin ne toteutuvat.

Yhteistyö poliisin ja viranomaisten kanssa voisi auttaa luomaan järjestelmän, jossa huijaukset pysähtyvät ajoissa. Hän korostaa myös, että kansalaisten tietoisuutta on edelleen parannettava, mutta vastuu ei voi olla yksin heidän harteillaan. Lopulta kysymys kiteytyy siihen, kenelle vastuu ja velvoitteet kuuluvat.

Luottamuksen palauttaminen edellyttää selkeitä toimia

Jos nykyinen linja jatkuu, suuri osa suomalaisista huijausten uhreista jää ilman korvauksia ja kantaa yksin taloudelliset menetykset. Tämä ei Kaikkosen mukaan ole oikeudenmukaista eikä kestävää, sillä pankit saavat joka tapauksessa tuottoa asiakkaiden varoista ja hallinnoivat niitä luottamuksen varassa. Jos luottamus katoaa, kärsii koko pankkijärjestelmä.

Huijausten torjunta on sekä tekninen, oikeudellinen että luottamukseen liittyvä kysymys. Yksittäinen asiakas voi toki pysyä valppaana ja varoa epäilyttäviä yhteydenottoja, mutta Kaikkosen mukaan tämä ei yksin riitä. Tarvitaan yhteistä tahtoa ja toimia, jotka pakottavat pankit panostamaan turvallisuuteen, tiukempaa sääntelyä sekä selkeitä vastuusääntöjä, jotka takaavat sen, ettei kukaan jää yksin rikollisten armoille. Vain näin voidaan rakentaa järjestelmä, joka kestää myös tulevaisuuden haasteet.