Pohjoinen nousee taas otsikoihin

Suomi päivittää ulkopoliittisia painotuksiaan, ja arktinen alue nousee samalla entistä näkyvämmin päätöspöydille, kun turvallisuus, talous ja ilmasto kietoutuvat toisiinsa. Hallitus ja viranomaiset puhuvat nyt aiempaa selkeämmin siitä, miten arktinen yhteistyö pitää saada toimimaan myös kiristyneessä geopoliittisessa tilanteessa, ja samalla painotetaan kestävyyttä sekä paikallisten oikeuksia. Arktinen ei ole Suomelle pelkkä kartan reuna, vaan se on osa arkea, osa huoltovarmuutta ja osa ulkopolitiikan uskottavuutta, kun kumppaneita haetaan pohjoisesta ja kauempaa.

Arktinen kiinnostaa myös siksi, että alueen infrastruktuuri, merireitit ja luonnonvarat houkuttelevat uusia toimijoita, ja samalla kilpailu kasvaa. Suomi on perinteisesti rakentanut asemaansa osaamisen, tutkimuksen ja yhteistyöfoorumien kautta, ja tätä linjaa halutaan jatkaa, vaikka yhteistyön muodot muuttuvat. Uusissa linjauksissa toistuu ajatus siitä, että arktinen pysyy vakaana, kun sääntöperustaisuudesta pidetään kiinni ja kun riskit tunnistetaan ajoissa.

Strategia antaa rungon vuoteen 2030

Suomen arktisen politiikan perusta nojaa valtioneuvoston hyväksymään strategiaan, joka ulottuu vuoteen 2030, ja strategia korostaa luonnon kantokykyä, ilmaston suojelemista sekä kestävää kehitystä. Linjaus näkyy siinä, miten taloudelliset tavoitteet tuodaan esiin, mutta niitä kehystetään vastuullisuuden ja pitkäjänteisyyden kautta, jotta kasvu ei perustu lyhyisiin hyötyihin. Suomi nostaa esiin myös osaamisen, tutkimuksen ja yritystoiminnan roolin, ja samalla painotetaan arktisen alueen asukkaiden ja erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamista.

Strategia ei ole pelkkä julistus, vaan se toimii käytännön työkaluna, kun hankkeita ja rahoitusta suunnataan pohjoiseen, ja kun Suomi etsii rooliaan EU:ssa ja kansainvälisissä verkostoissa. Painopisteet näkyvät esimerkiksi siinä, miten kylmäosaamista, meriteollisuutta ja logistiikkaa pidetään kilpailuvaltteina, ja miten tutkimus ja data nähdään vaikuttamisen välineinä. Suomi pyrkii samalla varmistamaan, että arktinen kehitys ei ohita paikallisyhteisöjä, vaan että hyötyjä syntyy myös alueille, joissa muutokset tuntuvat ensimmäisinä.

Arktinen yhteistyö etsii uutta muotoa

Arktinen neuvosto on pitkään ollut alueen keskeinen yhteistyöfoorumi, ja sen kautta on tehty työtä muun muassa ympäristön, turvallisuuden ja kestävän kehityksen kysymyksissä. Tilanne muuttui, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti yhteistyön käytännön pysähtymiseen keväällä 2022, ja seitsemän muuta arktista valtiota keskeytti työnsä neuvostossa. Työ on sittemmin lähtenyt liikkeelle rajatusti ja vaiheittain, ja neuvoston työryhmät ovat alkaneet palata projektitasolle, vaikka poliittinen luottamus ei ole palautunut entiselleen.

Norja toimii neuvoston puheenjohtajana kaudella 2023–2025, ja puheenjohtajuus on tuonut esiin tarpeen pitää kiinni niistä käytännön kanavista, jotka vielä ovat mahdollisia. Suomi hyötyy tästä, koska pienetkin edistysaskeleet auttavat pitämään tiedon ja tutkimusyhteistyön liikkeessä, ja samalla vältetään tilanne, jossa arktinen pirstaloituu kokonaan erillisiksi leireiksi. Yhteistyön uudelleenmuotoilu näkyy siinä, että projektien rajaukset ja osallistumisen ehdot ovat tiukempia, ja samalla korostuu tarve löytää tapoja kuulla myös alkuperäiskansojen pysyviä osallistujia.

Turvallisuuspuhe kovenee, kun Nato on arkea

Suomen Nato-jäsenyys on tuonut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan uuden kerroksen, ja arktinen alue kytkeytyy siihen aiempaa suoremmin. Suomi on nyt osa liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta, ja pohjoiset harjoitukset, valmius ja tilannekuva ovat arjen työtä, eivät poikkeus. Uusissa linjauksissa korostuu ajatus vakauden vahvistamisesta, ja samalla todetaan, että taloudelliset ja sotilaalliset jännitteet heijastuvat arktiseen aiempaa voimakkaammin.

Turvallisuus ei silti tarkoita vain sotilaallista ulottuvuutta, vaan siihen liitetään myös hybridiuhat, kriittinen infrastruktuuri ja merellisen ympäristön riskit. Suomi hakee kumppanuuksia erityisesti Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa, ja viesti on käytännöllinen: yhteinen tilannekuva ja yhteiset standardit vähentävät yllätyksiä. Arktisen turvallisuuden puheessa korostuu myös ennakointi, koska ilmastonmuutos avaa uusia reittejä ja mahdollisuuksia, ja se kasvattaa samalla onnettomuus- ja ympäristöriskejä.

EU:sta haetaan vipuvoimaa ja rahoitusta

Suomi korostaa EU:n merkitystä arktisessa työssä, ja unionin roolia pidetään sekä käytännön että politiikan tasolla keskeisenä. EU:n arktinen politiikka painottaa rauhanomaista yhteistyötä, ilmastonmuutoksen hillintää ja kestävää kehitystä, ja nämä teemat sopivat suoraan Suomen viestintään. EU tuo pöytään myös rahoitusta, sääntelyä ja markkinoita, ja se tarjoaa väylän vaikuttaa esimerkiksi kriittisten raaka-aineiden, puhtaiden teknologioiden ja infrastruktuurin pelisääntöihin.

Suomi käyttää EU-ulottuvuutta myös siksi, että arktinen on yhä useammin osa laajempaa kilpailua, jossa energia, logistiikka ja teknologia kytkeytyvät turvallisuuteen. EU:n kautta voidaan tukea pohjoisten alueiden elinvoimaa, kun investointeja ohjataan fiksusti ja kun tutkimusverkostot pidetään vahvoina. Arktisessa keskustelussa näkyy samalla tavoite pitää alue avoimena tieteelle ja vastuulliselle liiketoiminnalle, vaikka geopoliittiset rajat kiristyvät.

Osaaminen on Suomen vahvin valuutta

Suomi rakentaa arktista profiiliaan kylmä- ja talviteknologian, jäänmurron, meriteollisuuden, satelliittidatan ja tutkimuksen varaan, ja näitä vahvuuksia halutaan myydä myös kumppaneille. Osaaminen näkyy sekä vientinä että yhteishankkeina, ja samalla se tukee kotimaista huoltovarmuutta, kun pohjoiset olosuhteet opitaan hallitsemaan. Arktinen ei siis ole vain ulkopolitiikkaa, vaan se on myös teollisuuspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa, kun Lapin ja Pohjois-Suomen kehitystä sidotaan kansainvälisiin verkostoihin.

Ilmastokysymykset kulkevat koko ajan mukana, ja Suomi painottaa sitä, että arktinen lämpenee nopeasti ja että vaikutukset näkyvät jo nyt ekosysteemeissä ja elinkeinoissa. Tutkimuksen rooli kasvaa, koska päätöksenteko tarvitsee mittausta ja mallinnusta, ja koska luotettava tieto on myös vaikuttamisen työkalu. Suomi pyrkii samalla pitämään esillä periaatetta, että paikalliset äänet kuuluvat, kun luonnonvaroja hyödynnetään ja kun uutta infrastruktuuria suunnitellaan.

Mitä uudet linjaukset tarkoittavat käytännössä

Ulkopolitiikan arktiset painotukset näkyvät arjessa monina pieniä päätöksiä myöten, ja ne muokkaavat samalla sitä, miten Suomi viestii itsestään maailmalle. Yhteistyöfoorumeissa painopiste siirtyy helposti hankkeisiin, joissa edetään käytännön kautta, ja sama näkyy myös turvallisuudessa, jossa valmius ja yhteensopivuus nousevat sanoista teoiksi. Suomi hakee tasapainoa, jossa yhteistyö pysyy mahdollisimman laajana, mutta jossa riskit tunnistetaan ja jossa sääntöperustaisuudesta pidetään kiinni.

Linjausten punainen lanka on selvä, vaikka maailma ympärillä muuttuu: Suomi haluaa arktisen pysyvän vakaana, se haluaa arktisen kehityksen olevan kestävää, ja se haluaa hyötyä osaamisestaan tavalla, joka vahvistaa myös kotimaan resilienssiä. Yhteistyö ei palaudu nopeasti “vanhaan normaaliin”, mutta Suomi näyttää hakevan “uutta normaalia”, jossa kumppanuudet tiivistyvät ja jossa käytännön projektit pitävät alueen edes osittain yhteisenä.

Loppupuolella näkyy myös selkeä viesti siitä, että arktinen ei ole tyhjä tila, vaan se on ihmisten koti ja monien elinkeinojen perusta. Tämä näkökulma tuo ulkopolitiikkaan pehmeämpää sävyä, ja samalla se toimii kovana realismina, koska paikallisten hyväksyntä ratkaisee lopulta sen, mitkä hankkeet etenevät ja mitkä eivät.

Arjen tasolla linjaukset voi tiivistää näin:

• Suomi sitoo arktisen työn tiukemmin Nato-yhteistyöhön ja pohjoiseen puolustukseen.
• Suomi hakee EU:sta rahoitusta ja sääntelyvipuvoimaa, jotta pohjoiset investoinnit olisivat kestäviä.
• Suomi vahvistaa tutkimusta ja tilannekuvaa, koska tiedolla puolustetaan sekä luontoa että etuja.
• Suomi painottaa alkuperäiskansojen oikeuksia ja paikallista osallisuutta, jotta arktinen kehitys pysyy hyväksyttävänä.
• Suomi rakentaa kumppanuuksia “Arctic 7” -akselilla, kun arktisen neuvoston työ jatkuu rajatusti.

Katse seuraavaan kauteen

Suomi hakee arktisessa yhteistyössä nyt mallia, jossa turvallisuus, ilmasto ja talous eivät kilpaile keskenään, vaan ne sovitetaan samaan kehykseen. Linjaukset muuttuvat todennäköisesti lisää, kun Norjan puheenjohtajakausi arktisessa neuvostossa etenee ja kun Nato-harjoitukset sekä pohjoinen tilannekuva vakiintuvat. Suomi joutuu samalla tekemään valintoja siitä, miten se suojaa arktista luontoa, miten se vauhdittaa investointeja ja miten se pitää yhteistyön kanavat auki tilanteessa, jossa luottamus ei palaudu itsestään.

Tietolähteet

1. Valtioneuvosto: Arktisen politiikan strategia (2021), julkaisut.valtioneuvosto.fi
2. Ulkoministeriö: Suomen arktinen ja antarktinen yhteistyö, um.fi
3. Ulkoministeriö: Foreign Minister Valtonen outlines Finland’s Arctic foreign and security policy (ajankohtaisartikkeli ja linjaus), um.fi
4. Valtioneuvosto: Finland’s Arctic Foreign and Security Policy (politiikkadokumentti), julkaisut.valtioneuvosto.fi
5. Arctic Council: Advances resumption of project-level work (uutinen arktisen neuvoston työn jatkamisesta ja Norjan puheenjohtajuudesta), arctic-council.org
6. EU:n ulkosuhdehallinto EEAS: The EU in the Arctic (EU:n arktisen politiikan päivitys ja tavoitteet), eeas.europa.eu

Lue lisää hallituksen talouspolitiikasta täältä: https://suomalaisetvaalit.fi/talouspolitiikka/