Castrén vaatii päätöksiä alle 15-vuotiaiden somekiellosta – kyselyssä 53 prosenttia kannattaa

Kokoomuksen kansanedustaja Maaret Castrén vaatii hallitusta etenemään alle 15-vuotiaiden sosiaalisen median käyttöä rajoittavan lainsäädännön valmistelussa. Lääkärinä toimiva ja eduskunnan sivistysvaliokuntaan kuuluva Castrén katsoo, että päätökset pitäisi saada aikaan vielä kuluvan hallituskauden aikana.

Castrén perustelee vaatimustaan Ajatuspaja Toivon Iro Researchilla teettämällä kyselyllä. Sen mukaan 53 prosenttia suomalaisista kannattaa sosiaalisen median käytön kieltämistä alle 15-vuotiailta. Kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajista kieltoa tukee kyselyn perusteella 59 prosenttia.

Kyselytulos kertoo Castrénin mukaan siitä, että lasten suojelemiseen kohdistuu laaja poliittinen odotus. Hän arvioi hallituspuolueilla olevan riittävästi yhteistä tahtoa viedä asiaa eteenpäin, vaikka yksityiskohtaiset ratkaisut ovat vielä avoinna. Kokoomusedustaja osoittaa viestinsä erityisesti perussuomalaisille, joiden tuen hän katsoo olevan hankkeen etenemisen kannalta tärkeä.

Kysely antaa tukea ikärajalle

Hieman yli puolet kyselyyn vastanneista suhtautuu myönteisesti alle 15-vuotiaiden somekieltoon. Tulos ei tarkoita yksimielisyyttä, mutta se antaa lakisääteisen ikärajan kannattajille poliittisen perusteen vaatia valmistelun vauhdittamista. Lähdetiedotteessa ei kerrota kyselyn otoskokoa, tiedonkeruun ajankohtaa tai virhemarginaalia, joten tuloksen tarkempi arviointi edellyttäisi kyselyn tutkimusasetelman tarkastelua.

Castrénin ulostulo liittyy laajempaan keskusteluun siitä, kuinka pitkälle yhteiskunnan pitää mennä lasten digitaalisen ympäristön sääntelyssä. Esillä ovat sekä vanhempien kasvatusvastuu että teknologiayhtiöiden velvollisuus tehdä palveluistaan alaikäisille turvallisempia. Samalla päättäjien on ratkaistava, tarkoitetaanko rajoituksella kaikkia sosiaalisen median palveluja vai vain tietynlaisia, käyttäjää sitouttavia alustoja.

Tiedotteessa ei esitellä valmista lakimallia tai hallituksen esityksen aikataulua. Castrén puhuu ennen kaikkea poliittisesta suunnasta: hänen mukaansa valmistelu pitäisi käynnistää tai sitä pitäisi nopeuttaa niin, että päätöksiä voidaan tehdä vielä tämän hallituskauden aikana.

Nuoret viettävät somessa runsaasti aikaa

Castrén viittaa sosiaali- ja terveysministeriössä työskennelleen työryhmän raporttiin, jossa tarkasteltiin sosiaalisen median vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Raportin mukaan sosiaalista mediaa käyttää jo 97 prosenttia 11–13-vuotiaista. Yli kolmannes tästä ikäryhmästä viettää palveluissa vähintään kolme tuntia päivässä.

Luvut kuvaavat sitä, kuinka keskeiseksi osaksi lasten arkea sosiaalinen media on muodostunut. Palveluissa pidetään yhteyttä ystäviin, seurataan ajankohtaisia aiheita, viihdytään ja osallistutaan harrastuksiin. Castrén ei pidä sosiaalista mediaa yksinomaan haitallisena, vaan tunnistaa sen mahdollisuudet yhteydenpitoon ja yhteisöllisyyteen.

Hänen mukaansa lapsilta ei kuitenkaan voida odottaa samanlaista harkintakykyä kuin aikuisilta. Erityisenä ongelmana hän pitää palvelujen toimintalogiikkaa: algoritmit, ilmoitukset ja jatkuvasti päivittyvät sisällöt on usein suunniteltu pidentämään käyttöaikaa. Lapsen itsesäätely joutuu tällöin vastakkain maailman suurimpien teknologiayhtiöiden kehittämien järjestelmien kanssa.

Keskustelu ei koske vain ruutuaikaa. Tiedotteessa nostetaan esiin nuorten kohtaama kiusaaminen, ahdistelu, seksuaaliväkivalta sekä väkivaltainen tai muuten ahdistava sisältö. Lisäksi sosiaaliseen mediaan yhdistetään epärealistisia vertailupaineita, koukuttavuutta sekä uneen, liikkumiseen ja keskittymiseen liittyviä ongelmia.

Yhteinen sääntö voisi tukea perheitä

Castrén torjuu ajatuksen siitä, että ikäraja merkitsisi vanhempien kasvatusvastuun siirtämistä valtiolle. Hänen perustelunsa on päinvastainen: yhteinen sääntö voisi helpottaa vanhempien asemaa tilanteessa, jossa lähes koko lapsen kaveripiiri käyttää samoja palveluja.

Yksittäisen perheen asettama kielto voi olla vaikea, jos lapsi kokee jäävänsä ryhmän ulkopuolelle. Valtakunnallinen ikäraja muuttaisi asetelmaa, koska sama periaate koskisi kaikkia. Castrénin mukaan lasten turvallisuus ei saisi myöskään riippua siitä, kuinka paljon vanhemmilla on aikaa, tietoa tai teknisiä valmiuksia valvoa sovellusten käyttöä.

Tiedotteessa viitataan myös lasten omiin arvioihin elämästä ilman sosiaalista mediaa. Niiden perusteella lapset uskovat tapaavansa kavereita enemmän kasvotusten, keskustelevansa enemmän perheenjäsenten kanssa sekä käyttävänsä enemmän aikaa liikkumiseen ja harrastuksiin. Yli puolet arvioi myös nukkuvansa enemmän.

Ikärajaan kohdistuu silti vaikeita käytännön kysymyksiä. Sosiaalinen media voi olla joillekin nuorille tärkeä yhteydenpidon ja vertaistuen kanava, eikä kaikkia palveluja käytetä samalla tavalla. Rajoituksen pitäisi siksi kohdistua riittävän tarkasti, jotta se ei tarpeettomasti vaikeuttaisi opiskelua, harrastamista tai yhteydenpitoa läheisiin.

Valvonta ja alustojen vastuu ratkaistava

Mahdollisen kiellon toteuttaminen edellyttäisi toimivaa iänvarmennusta. Pelkkä käyttäjän ilmoittama syntymäaika ei välttämättä estäisi alaikäisiä avaamasta tiliä. Toisaalta vahva sähköinen tunnistautuminen voisi herättää kysymyksiä lasten yksityisyydestä, henkilötietojen käsittelystä ja siitä, kuinka paljon tietoa alustoille olisi annettava.

Castrénin mukaan vastuu pitää asettaa ensisijaisesti palveluja ylläpitäville yhtiöille. Tämä tarkoittaisi, ettei valvontaa jätettäisi lasten ja vanhempien tehtäväksi. Poliittisessa valmistelussa olisi kuitenkin määriteltävä täsmällisesti, millä tavoin alustojen pitäisi tarkistaa käyttäjän ikä ja millaisia seurauksia sääntöjen laiminlyönnistä aiheutuisi.

Ennen mahdollista lakiesitystä ratkaistavia kysymyksiä ovat ainakin:

• mitkä palvelut määriteltäisiin sosiaaliseksi mediaksi ja kuuluisivat rajoituksen piiriin
• miten käyttäjän ikä varmennettaisiin turvallisesti ja yksityisyyttä kunnioittaen
• mikä vastuu asetettaisiin teknologiayhtiöille, sovelluskaupoille ja muille toimijoille
• miten opiskeluun, harrastuksiin ja läheisten yhteydenpitoon liittyvät tarpeet turvattaisiin
• miten sääntelyn toteutumista valvottaisiin käytännössä.

Näiden yksityiskohtien ratkaiseminen vaikuttaa olennaisesti siihen, olisiko kyse tosiasiallisesta käyttökiellosta, huoltajan suostumukseen perustuvasta mallista vai alustoille asetettavista tavallista tiukemmista velvoitteista. Sana somekielto voi siten kattaa useita keskenään erilaisia vaihtoehtoja.

Asia kytkeytyy hallituksen sisäiseen päätöksentekoon

Castrénin ulostulossa on myös hallituspoliittinen viesti. Hän katsoo kokoomuksen olevan valmis edistämään rajoituksia ja kehottaa erityisesti perussuomalaisia antamaan hankkeelle tukensa. Kyselyn perusteella molempien puolueiden kannattajien enemmistö suhtautuu kieltoon myönteisesti, mutta kannattajien mielipide ei vielä ratkaise lakimallin sisältöä tai puolueiden lopullista kantaa.

Hallituksen sisällä uudistuksia joudutaan tavallisesti sovittamaan yhteen muiden tavoitteiden, oikeudellisten reunaehtojen ja käytännön toteutuksen kanssa. Puolueiden väliset painotuserot näkyvät myös muissa kotimaan politiikan kysymyksissä, kuten kirjoituksessa Kokoomus ja Keskustan linjaväännöt sosiaaliturvasta.

Someikärajan eteneminen riippuu nyt siitä, löytyykö hallituksessa yhteinen näkemys sekä tavoitellusta ikärajasta että sen valvontatavasta. Castrénin mukaan Suomi ei saisi jäädä odottamaan, jos muut maat kehittävät omia ratkaisujaan lasten suojelemiseksi. Hänen keskeinen vaatimuksensa on, että yleisestä huolesta siirrytään konkreettiseen lainvalmisteluun.

Keskustelu jatkuu todennäköisesti sekä lasten oikeuksien, tietosuojan että alustojen vastuun näkökulmasta. Kyselyn 53 prosentin kannatus antaa rajoitusten puolustajille vahvan puheenvuoron, mutta toimivan sääntelyn kannalta ratkaisevaa on se, miten kielto määritellään ja pystytäänkö sitä valvomaan ilman uusia haittoja.

Lähteet

Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedote, 18.8.2026. Tiedotteessa referoidut Ajatuspaja Toivon kysely sekä sosiaali- ja terveysministeriössä toimineen työryhmän raportti.