Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) tuore arvio siitä, että Suomi on todennäköisesti päätymässä EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn, eli niin kutsutulle ”tarkkailuluokalle”, on nostattanut poliittisen myrskyn ja herättänyt kysymyksiä hallituksen talouspolitiikan kestävyydestä. Menettelyyn joutuminen merkitsee, että Suomen julkisen talouden alijäämä ylittää merkittävästi Euroopan unionin (EU) asettaman kolmen prosentin rajan suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä on ollut Orpon hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista välttää. Vihreiden kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö on tarttunut tilanteeseen vaatien hallitusta tarkastelemaan kriittisesti omia ratkaisujaan ja perumaan etenkin yhteisöveroalennuksen. Hyrkön mukaan epäonnistuminen tarkkailuluokan välttämisessä kuvastaa hallituksen talouspolitiikan epäonnistumista laajemminkin, sillä se on luvannut toistuvasti laittaa Suomen velkaantumisen kuriin.

Purran lausunto kuohuttaa: Vastuun siirtoa tuleville

Valtiovarainministeri Purra kertoi eduskunnan täysistunnossa, että tilanne ei hänen mukaansa vaadi hallitukselta enää uusia toimenpiteitä, vaan ne ajoittuisivat vasta tulevalle hallituskaudelle. Saara Hyrkkö pitää tätä lausuntoa käsittämättömänä, sillä hänen näkemyksensä mukaan Purra sysää vastuuta tulevalle hallitukselle, jolle se on samalla virittänyt miljardiluokan ansan. Tarkkailuluokan uhka on Hyrkön mukaan otettava vakavasti, ja sen on toimittava herätyskellona hallitukselle, jotta se korjaisi tehtyjä virheitä. Hallituksen tulisi välittömästi perua verotuloihin ammottavan aukon poraava yhteisöveroalennus, jonka lukuisat talousasiantuntijat ovat tyrmänneet tehottomana ja erittäin kalliina toimena, joka vaikeuttaa entisestään julkisen talouden tasapainottamista.

Vihreät ovat toistuvasti varoittaneet hallitusta siitä, että lääke ei saa olla pahempi kuin tauti, mutta nykyisellä linjalla julkista taloutta ei tervehdytetä. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat aiemmin lietsoneet paniikkia ja perustelleet jättileikkauksia pelottelemalla juuri EU:n tarkkailuluokalla, mutta samaan aikaan on roiskittu veroalennuksia rikkaille ja saastuttamiselle. Hyrkkö myöntää, että EU:n alijäämämenettelyä ei tule dramatisoida, mutta hän muistuttaa, että menettelyyn joutuminen vaatii jäsenvaltiolta korjaavia toimenpiteitä ja voi rajoittaa sen talouspoliittista liikkumavaraa. Kuitenkin EU:n uudet finanssipoliittiset säännöt mahdollistavat poikkeuslausekkeen käyttämisen esimerkiksi kasvavien puolustusmenojen perusteella, minkä Suomi sai kesällä 2025.

Talouskurin retoriikka ja todellisuus

Oikeistohallitus on korostanut jatkuvasti talouskuria ja velkaantumisen taittamista, mutta tosiasiat puhuvat toista. Valtiovarainministeriön (VM) uusimman arvion mukaan Suomen julkisen talouden alijäämäluvut ovat kautta linjan heikentyneet, ja ne pysyvät selvästi viitearvon yläpuolella. Komissio arvioi Suomen tilannetta marraskuun lopulla, ja vaikka menettelyn käynnistäminen ei ole varmaa, sen riski on olemassa, erityisesti jos kevään 2026 tilastotiedot vahvistavat ennusteen alijäämän pysyvän korkeana. Ministeri Purran mukaan sopeutusvaatimus, joka Suomelta mahdollisessa menettelyssä vaadittaisiin, toteutuu ilman lisätoimia, mutta tämä perustuu olettamaan, että hallituksen jo päättämät toimenpiteet toteutuvat täysimääräisesti.

Kuitenkin hallituksen tekemät päätökset, kuten yhteisöveron alennus, vaikeuttavat juuri niitä tavoitteita, joita hallitus sanoo ajavansa. Asiantuntijat ovat kritisoineet veron alennusta erityisesti sen vuoksi, että sen vaikutus investointeihin ja työllisyyteen on vähäinen, kun taas sen kustannukset valtiontaloudelle ovat mittavat. Vihreät ovat korostaneet, että sopeutus on tehtävä oikeudenmukaisesti ja kestävällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että talouden tervehdyttämiseen ei pidä käyttää keinoja, jotka samalla heikentävät merkittävästi kansalaisten hyvinvointia tai tulevaisuuden kasvuedellytyksiä.

Vihreiden vaihtoehdot: Oikeudenmukaisempi sopeutus

Vihreät ovat esittäneet useita konkreettisia vaihtoehtoja hallituksen linjalle, joiden tavoitteena on paitsi julkisen talouden tasapainottaminen, myös talouskasvun vauhdittaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Hyrkkö korostaa, että sopeuttaminen on mahdollista tehdä toisin, ilman että siitä maksaa kaikkein pienituloisimpien aseman heikentyminen. Puolueen mukaan veronkevennykset tulisi kohdentaa tavallisille suomalaisille ja pienituloisille sen sijaan, että ne ohjataan suurituloisille ja yrityksille.

Vihreät esittävät esimerkiksi verotuksen painopisteen siirtämistä haitallisesta kulutuksesta ja saastuttamisesta työn verotukseen. Lisäksi he ehdottavat, että sote-palveluiden ja koulutuksen rahoitusta vahvistettaisiin, sillä nämä ovat pitkällä aikavälillä keskeisiä tekijöitä talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta. Investoinnit osaamiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat Vihreiden mukaan niitä tekijöitä, jotka luovat uutta työtä ja kasvua Suomeen.

Hyrkkö korostaa, että hallituksen tulisi nyt kuunnella asiantuntijoita ja oppositiota sen sijaan, että se jatkaa jääräpäisesti epäonnistunutta linjaansa. Julkisen talouden korjaaminen ei ole päämäärä sinänsä, vaan se on väline, jolla turvataan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja rahoitus tuleville sukupolville. Hallituksen on ymmärrettävä, että liiallinen alijäämän menettely ei ole pelkkää ”pelottelua”, vaan sillä on todellisia seurauksia, jotka heijastuvat Suomen maineeseen ja luottoluokitukseen.

Liiallisen alijäämän menettelyn vaikutukset Suomeen

Liiallisen alijäämän menettelyyn (Excessive Deficit Procedure, EDP) joutumisella voi olla useita konkreettisia vaikutuksia Suomen talouteen ja politiikkaan, vaikka suoria sakkoja ei olekaan aiemmin määrätty. Menettely rajoittaa merkittävästi valtion talouspoliittista liikkumavaraa ja asettaa Suomen EU-tarkkailuun.

• Taloudellinen valvonta: Suomi joutuisi tiukempaan EU:n finanssipoliittiseen valvontaan, jolloin komissio antaa suosituksia ja määräaikoja alijäämän korjaamiseksi.
• Luottoluokitus: Menettelyyn joutuminen voi heikentää Suomen mainetta kansainvälisillä markkinoilla, mikä saattaa heijastua maan luottoluokitukseen ja sitä kautta lainanottokustannuksiin.
• Sopeutusvaatimukset: Komissio edellyttäisi Suomelta selkeää suunnitelmaa ja konkreettisia toimenpiteitä alijäämän korjaamiseksi, mikä toisi lisäpainetta budjettipäätöksentekoon.
• Poliittinen maine: Menettelyyn joutuminen olisi poliittinen tappio hallitukselle, joka on luvannut talouden tasapainottamista, ja se voisi lisätä painetta hallituksen sisällä ja oppositiosta.

Menettelyn myötä Suomelta vaadittaisiin suunnitelma korjaavista toimenpiteistä, ja EU:n neuvosto hyväksyisi tälle tietyn määräajan. Vaikka sanktioihin ei ole turvauduttu, menettelyyn joutuminen on merkki siitä, että julkista taloutta ei ole saatu kestävälle pohjalle. Hallituksen tulisi tarttua toimeen nyt, eikä sysätä vastuuta tuleville päättäjille.