Fagerström haastaa SDP:n yhteisöverosta talouskasvun kynnyksellä
Kokoomuksen kansanedustaja Noora Fagerström arvostelee SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin esittämää linjaa, jonka mukaan yhteisöveron suunniteltu alentaminen 20 prosentista 18 prosenttiin pitäisi perua. Fagerströmin mukaan veropäätöksen peruuttaminen heikentäisi yritysten mahdollisuuksia investoida, palkata työntekijöitä ja kasvattaa toimintaansa Suomessa.
Fagerström kommentoi asiaa Kokoomuksen eduskuntaryhmän 15. elokuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa. Hänen puheenvuoronsa liittyy Lindtmanin Helsingin Sanomille antamaan haastatteluun, jossa SDP:n puheenjohtaja käsitteli puolueensa talous- ja veropolitiikkaa. Tiedotteen mukaan Lindtman haluaisi perua yhteisöveron alennuksen ennen sen suunniteltua voimaantuloa vuoden 2027 alussa.
Kiistassa on kyse sekä valtion verotuloista että siitä, millä tavoin yritysverotuksen muutokset vaikuttavat talouskasvuun. Fagerström tarkastelee alennusta kasvun ja investointien kannustimena, kun taas SDP:n esiin nostamassa näkökulmassa korostuvat julkisen talouden rahoitus ja veromuutoksen välitön vaikutus valtion tuloihin.
Fagerström vetoaa talouden paraneviin näkymiin
Yrittäjätaustainen Fagerström katsoo, että yritysten verotuksen kiristäminen olisi väärä ratkaisu tilanteessa, jossa Suomen talouden näkymät ovat hänen mukaansa vahvistumassa. Hän kysyy, milloin yritysten kasvuedellytyksiä voitaisiin parantaa, ellei juuri talouden kääntyessä kasvuun.
Fagerströmin arvostelun ytimessä on näkemys siitä, että SDP:n ehdottama suunnanmuutos voisi jarruttaa alkavaa kasvua. Hänen mukaansa yhteisöveron alennuksen tarkoituksena on tehdä Suomesta nykyistä kilpailukykyisempi sijaintimaa yrityksille ja investoinneille. Alempi verokanta jättäisi voitollisille yrityksille enemmän varoja käytettäväksi esimerkiksi tuotannon laajentamiseen, tuotekehitykseen ja rekrytointeihin.
Yhteisövero on yritysten ja muiden yhteisöjen verotettavasta tuloksesta maksettava vero. Sen alentaminen hyödyttää suoraan voittoa tuottavia yhteisöjä, mutta veromuutoksen laajemmat vaikutukset riippuvat siitä, miten yritykset käyttävät kasvavat nettotulonsa. Rahaa voidaan ohjata investointeihin ja henkilöstöön, mutta sitä voidaan myös jakaa omistajille tai käyttää velkojen vähentämiseen.
Päätösten ennakoitavuus nousi kiistan aiheeksi
Fagerström painottaa myös veropolitiikan ennakoitavuutta. Koska 18 prosentin verokannan on määrä tulla voimaan vasta vuoden 2027 alussa, päätöksen peruuttaminen jo ennen voimaantuloa voisi hänen mukaansa antaa sijoittajille kielteisen kuvan Suomen poliittisten päätösten pysyvyydestä.
Yritykset tekevät suuria investointipäätöksiä usein useiden vuosien aikajänteellä. Siksi tulevien verojen, kustannusten ja sääntelyn arvioitavuus voi vaikuttaa siihen, toteutetaanko hanke Suomessa vai jossakin toisessa maassa. Fagerström katsoo, että yli vaalikausien ulottuva johdonmukaisuus olisi tärkeä osa kilpailukykyistä toimintaympäristöä.
Poliittisessa päätöksenteossa aikaisempien linjausten muuttaminen ei kuitenkaan ole poikkeuksellista. Hallitukset ja eduskunnat voivat muuttaa verotusta taloustilanteen, julkisen talouden tarpeiden tai poliittisten voimasuhteiden perusteella. Yhteisöverokiistassa vastakkain ovatkin ennakoitavuuden tavoite ja seuraavan hallituksen mahdollisuus määritellä oma talouspolitiikkansa.
Arvio verotuottojen vähenemisestä jakaa näkemyksiä
Fagerström nostaa tiedotteessa esiin arvion, jonka mukaan yhteisöveron alentaminen vähentäisi verotuottoja 830 miljoonalla eurolla. Hän arvostelee arviota liian staattiseksi, koska se ei hänen mukaansa ota riittävästi huomioon mahdollisia vaikutuksia talouskasvuun, työllisyyteen, investointeihin ja muiden verojen tuottoon.
Staattisessa laskelmassa tarkastellaan tyypillisesti sitä, kuinka paljon verokannan muutos vaikuttaisi tuloihin, jos veropohja ja taloudellinen käyttäytyminen säilyisivät muuten ennallaan. Dynaamisissa arvioissa pyritään puolestaan huomioimaan se, muuttavatko yritykset toimintaansa verotuksen seurauksena ja palautuuko osa välittömästä veromenetyksestä myöhemmin esimerkiksi suuremman yritystoiminnan tai palkkatulojen verotuksen kautta.
Fagerströmin mukaan yrityksille jääviä varoja voitaisiin käyttää uusien tuotteiden kehittämiseen, vientiin ja työpaikkojen luomiseen. Hänen perusväitteensä on, että kannattavat yritykset muodostavat pohjan työpaikoille ja verotuloille, joilla julkisia palveluja rahoitetaan.
Mahdollisten dynaamisten vaikutusten koko on silti talouspoliittinen arviointikysymys. Kaikki yhteisöveron alentamisen vuoksi yrityksiin jäävä raha ei välttämättä muutu välittömästi kotimaisiksi investoinneiksi. Vastaavasti korkea verotus voi joissakin tilanteissa heikentää investointihalukkuutta tai kannustaa yrityksiä sijoittamaan toimintojaan muualle. Lopullinen vaikutus riippuu verokannan lisäksi muun muassa kysynnästä, osaavan työvoiman saatavuudesta, rahoituksesta ja yleisestä toimintaympäristöstä.
Tutkimus- ja kehitysinvestoinnit osana verokeskustelua
Fagerström kiinnittää huomiota myös Lindtmanin puheisiin aineettomien investointien lisäämisestä. Näihin kuuluvat esimerkiksi tutkimus, tuotekehitys, digitalisaatio, brändit ja kansainvälistyminen. Fagerströmin mukaan yritysten olisi vaikeampi kasvattaa tällaisia panostuksia, jos niiden maksamaa yhteisöveroa tai omistamiseen liittyvää verotusta kiristettäisiin samanaikaisesti.
Hän pitää ristiriitaisena sitä, että yrityksiltä vaadittaisiin lisää tutkimus- ja kehitystoimintaa mutta niille jätettäisiin verotuksen jälkeen vähemmän varoja investointien rahoittamiseen. Fagerström liittää samaan kokonaisuuteen myös SDP:n esillä pitämät mahdolliset osinkoverotuksen kiristykset, lähdeverot ja veropohjan tiivistämisen.
Yritysten investointeihin vaikuttaa kuitenkin useita verotuksen osia. Yhteisöverokannan lisäksi merkitystä voi olla esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimilla, investointivähennyksillä, tappioiden vähennysoikeudella sekä omistajien verotuksella. Poliittinen erimielisyys koskee näin ollen myös sitä, onko yleinen verokannan alentaminen tehokkain keino tukea kasvua vai pitäisikö kannustimet kohdistaa tarkemmin tietynlaiseen toimintaan.
SDP:n sopeutuslinjasta vaaditaan tarkempia tietoja
Fagerström vaatii Lindtmanilta lisätietoja SDP:n suunnittelemasta kahdeksan miljardin euron sopeutuskokonaisuudesta. Hänen mukaansa puolue on kertonut mahdollisista veronkiristyksistä yksityiskohtaisemmin kuin säästöistä. Hän nostaa esiin myös indeksijäädytykset, joiden täsmällinen kohdentuminen oli tiedotteen perusteella vielä avoinna.
Kokoomuksen kansanedustajan mielestä julkista taloutta ei pitäisi tasapainottaa toimilla, jotka heikentävät investointeja tai yritysten halua palkata työntekijöitä. Hän haastaa SDP:n vastaamaan, miten korkeampi yritysverotus lisäisi Suomeen työpaikkoja ja taloudellista toimintaa.
Kokoomuksen tiedote ei sisällä Lindtmanin vastausta Fagerströmin arvosteluun eikä SDP:n yksityiskohtaisia laskelmia veroratkaisujen kokonaisvaikutuksista. Siksi puheenvuoroa on tarkasteltava ennen kaikkea osana puolueiden välistä poliittista kamppailua talouskasvun ja julkisen talouden tasapainottamisen keinoista.
Yhteisöverosta rakentuu laajempi talouspoliittinen jakolinja
Kiista osoittaa, että yhteisöverosta on muodostumassa yksi keskeisistä puolueiden välisistä talouspoliittisista kysymyksistä. Kokoomus korostaa yritysten kilpailukykyä, investointeja ja talouskasvun kautta syntyviä verotuloja. SDP:n esiin nostamassa linjassa painottuu puolestaan se, kuinka suuria välittömiä veronmenetyksiä julkinen talous kestää velkaantumisen oloissa.
Aihetta on käsitelty myös artikkelissa Fagerström kyseenalaistaa SDP:n veropolitiikan yritysten kasvun aikana. Keskustelu jatkunee sitä mukaa, kun puolueet täsmentävät tulevien vuosien vero-, meno- ja sopeutussuunnitelmiaan.
Poliittisen väittelyn kannalta ratkaisevia kysymyksiä ovat etenkin seuraavat:
- Kuinka suuri yhteisöveron alentamisen välitön vaikutus olisi valtion verotuloihin?
- Missä määrin alempi verokanta lisäisi investointeja, työllisyyttä ja Suomeen kirjattavia yritystuloja?
- Miten veropäätösten ennakoitavuus vaikuttaa yritysten pitkän aikavälin suunnitelmiin?
- Millä säästöillä tai muilla veroratkaisuilla puolueet tasapainottaisivat julkista taloutta?
- Olisiko yleinen veronalennus tehokkaampi kuin tarkemmin kohdennetut investointi- ja tutkimuskannustimet?
Fagerströmin puheenvuoro ei ratkaise näitä kysymyksiä, mutta se tekee näkyväksi puolueiden erilaiset painotukset. Yhteisöveron tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa vastakkain eivät ole ainoastaan 18 ja 20 prosentin verokannat. Kyse on myös siitä, painotetaanko talouspolitiikassa välittömiä verotuloja vai oletettuja pitkän aikavälin kasvuvaikutuksia ja kuinka epävarmoihin tulevaisuusarvioihin päätöksiä voidaan perustaa.
Yksi kommentti artikkeliin ”Fagerström haastaa SDP:n yhteisöverosta talouskasvun kynnyksellä”