Fagerström vaatii valtion menot tärkeysjärjestykseen ilman työn verotuksen kiristämistä

Kokoomuksen kansanedustaja Noora Fagerström puolustaa puolueensa yhdeksän miljardin euron sopeutusohjelmaa keinona vahvistaa julkista taloutta ilman työn verotuksen kiristämistä. Fagerströmin mukaan valtion on etsittävä säästöjä ensisijaisesti omista menoistaan sen sijaan, että sopeutuksen kustannuksia siirrettäisiin palkansaajille korkeampina veroina.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän 2. lokakuuta 2026 julkaiseman tiedotteen mukaan säästöjä tavoitellaan muun muassa kehitysyhteistyöstä sekä maahanmuuttajien vastaanottoon ja kotoutumiseen liittyvistä kustannuksista. Ohjelmaan sisältyy myös ehdotuksia tulkkaus- ja käännöspalvelujen muuttamisesta sekä maahanmuuttajien sosiaaliturvan ehtojen tarkistamisesta.

Yhdeksän miljardin ohjelma nojaa menojen karsimiseen

Fagerströmin viestin keskiössä on valinta menoleikkausten ja veronkiristysten välillä. Hänen mukaansa työn verotuksen korottaminen heikentäisi työnteon kannustimia ja pienentäisi työssä käyvien käytettävissä olevia tuloja. Kokoomuksen vaihtoehdossa julkisen talouden tasapainottaminen perustuisi ennen kaikkea menojen uudelleenarviointiin ja niiden asettamiseen tärkeysjärjestykseen.

Puolueen esittämän sopeutuksen kokonaismittakaava on yhdeksän miljardia euroa. Tiedotteessa ohjelmaa kuvataan vaihtoehdoksi sekä jatkuvalle velkaantumiselle että työn verotuksen kiristämiselle. Fagerström katsoo, että valtion on arvioitava nykyistä järjestelmällisemmin, millaisia tuloksia eri menoilla saavutetaan ja ovatko kaikki rahoituskohteet julkisen talouden tilanteessa edelleen perusteltuja.

Tiedote ei erittele koko yhdeksän miljardin euron kokonaisuutta toimenpidekohtaisesti. Esille nostetut säästökohteet osoittavat kuitenkin, että kokoomus hakee leikkauksia etenkin sellaisista menoista, joita puolue ei pidä valtion ydintehtävien kannalta ensisijaisina. Samalla puolue pyrkii rajaamaan työn verotuksen keinovalikoiman ulkopuolelle.

Menojen priorisointi merkitsee käytännössä poliittisia ratkaisuja siitä, mitä palveluja, tukia ja kansainvälisiä sitoumuksia suojataan ja mistä voidaan tinkiä. Pelkkä kokonaisluku ei siksi vielä kerro sopeutuksen vaikutuksista eri ihmisryhmiin, hallinnonaloihin tai palveluihin. Yksityiskohtien merkitys korostuu, kun ohjelman toteutustapaa ja aikataulua arvioidaan.

Kehitysyhteistyöhön esitetään 300 miljoonan säästöä

Yksi tiedotteessa yksilöidyistä toimista on 300 miljoonan euron vähennys kehitysyhteistyömenoihin. Kokoomuksen mallissa rahoitusta kohdennettaisiin nykyistä tarkemmin, maakohtaisia ohjelmia vähennettäisiin ja hallintoa tehostettaisiin. Ukraina muodostaisi esityksessä poikkeuksen maakohtaisten ohjelmien karsimiseen.

Fagerström perustelee linjaa sillä, että niukassa taloustilanteessa myös kehitysyhteistyön rahoitukselta on vaadittava mitattavia tuloksia. Hänen mukaansa verovaroilla rahoitettujen ohjelmien vaikuttavuutta on tarkasteltava säännöllisesti eikä rahoitusta voida pitää automaattisesti ennallaan vuodesta toiseen.

Esitetty 300 miljoonan euron säästö on vain osa yhdeksän miljardin kokonaisuudesta. Tiedotteesta ei käy ilmi, millä aikataululla kehitysyhteistyömenojen leikkaus toteutettaisiin tai miten se jakautuisi eri ohjelmien, järjestöjen ja hallinnollisten kustannusten kesken. Näillä ratkaisuilla olisi olennainen vaikutus siihen, millaisiksi säästön käytännön seuraukset muodostuisivat.

Kehitysyhteistyöhön kohdistuvat leikkaukset nostavat tavallisesti esiin myös kysymyksen Suomen kansainvälisestä vastuusta ja ulkopolitiikan tavoitteista. Fagerströmin tiedotteessa painopiste on kuitenkin ennen kaikkea kotimaisen julkisen talouden vahvistamisessa ja rahoituksen nykyistä tarkemmassa kohdentamisessa.

Maahanmuuton vastaanottoon ja kotoutumiseen muutoksia

Toinen ohjelmassa esiin nostettu säästöalue liittyy maahanmuuton vastaanottoon ja kotoutumiseen. Kokoomus esittää muutoksia muun muassa tulkkaus- ja käännöspalveluihin. Lisäksi puolue haluaa tarkastella maahanmuuttajien sosiaaliturvan ehtoja, mutta tiedotteessa ei kuvata yksityiskohtaisesti ehdotettujen muutosten sisältöä tai euromääräisiä vaikutuksia.

Vastaanoton ja kotoutumisen kustannuksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten Suomeen saapuvien ihmisten määrä, oleskelun peruste, palvelujen kesto ja kotoutumisen eteneminen. Siksi säästöjen toteutuminen riippuisi sekä lainsäädännön yksityiskohdista että siitä, miten muutokset vaikuttaisivat palvelujen tarpeeseen ja ihmisten siirtymiseen työelämään.

Fagerströmin mukaan lähtökohtana on, että jokaisen julkisesti rahoitetun toiminnon kustannuksia ja tuloksia pitää voida arvioida. Kokoomuksen viestissä maahanmuuttoon liittyvät menot asetetaan osaksi laajempaa menojen priorisointia, jossa säästöjä etsitään työn verotuksen korottamisen sijasta.

Tiedotteen perusteella jää vielä avoimeksi, koskisivatko sosiaaliturvan muutokset kaikkia maahanmuuttajaryhmiä samalla tavalla ja miten mahdolliset uudet ehdot sovitettaisiin yhteen perustuslain, kansainvälisten velvoitteiden ja muun lainsäädännön kanssa. Nämä kysymykset ratkaistaisiin vasta tarkemman valmistelun yhteydessä.

Työn verotus muodostaa kokoomuksen rajalinjan

Fagerström asemoi työn verotuksen keskeiseksi poliittiseksi rajaksi. Hänen mukaansa valtion ei pitäisi tasapainottaa talouttaan ottamalla lisää työssä käyvien palkasta, vaan säästöpäätökset on tehtävä julkisissa menoissa. Ajatuksena on samalla säilyttää työnteon taloudelliset kannustimet ja suojata palkansaajien ostovoimaa veronkiristyksiltä.

Verotuksen ja menoleikkausten välinen valinta ei kuitenkaan yksin ratkaise sopeutuksen kaikkia vaikutuksia. Menojen vähentäminen voi vaikuttaa kotitalouksiin myös palvelujen, etuuksien tai asiakasmaksujen kautta. Siksi ohjelman kokonaisvaikutusten arviointi edellyttää tietoa siitä, mihin leikkaukset tarkalleen kohdistuvat ja millaisia välillisiä seurauksia niillä olisi.

Fagerström on aiemmin nostanut talouslinjassaan esille myös yritysverotuksen ja kasvun edellytyksiä. Aihetta käsittelee artikkeli Fagerström haastaa SDP:n yhteisöverosta talouskasvun kynnyksellä. Nyt julkaistussa kannanotossa huomio on erityisesti palkkatulojen verotuksessa ja valtion menojen karsimisessa.

Velkajarru edellyttää konkreettisia päätöksiä

Kokoomuksen mukaan seuraavan vaalikauden talouspolitiikkaa määrittää tarve hillitä velkaantumista. Fagerström viittaa tiedotteessa velkajarrusopimukseen ja katsoo, ettei sen tavoitteisiin päästä ilman konkreettisia päätöksiä julkisten menojen tasosta. Puolue pyrkii sopeutusohjelmallaan osoittamaan etukäteen, millä periaatteilla se lähtisi vahvistamaan valtiontaloutta.

Yhdeksän miljardin euron sopeutus on mittava kokonaisuus. Sen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset riippuisivat ratkaisevasti toteutuksen aikataulusta. Nopea menojen vähentäminen ja usealle vuodelle jaksotettu sopeutus voivat vaikuttaa eri tavoin talouskasvuun, työllisyyteen, palveluihin ja kotitalouksien asemaan.

Fagerströmin kannanotto kertoo kokoomuksen tavoittelemasta peruslinjasta, mutta tiedote ei anna vastausta kaikkiin ohjelman toimeenpanoa koskeviin kysymyksiin. Jatkovalmistelussa olennaisia arvioitavia asioita ovat ainakin:

• miten yhdeksän miljardin euron sopeutus jakautuisi eri vuosille ja hallinnonaloille
• kuinka suuri osa kokonaisuudesta muodostuisi suorista menoleikkauksista ja kuinka suuri osa muista uudistuksista
• miten kehitysyhteistyön 300 miljoonan euron säästö kohdennettaisiin käytännössä
• millaisia muutoksia vastaanotto-, kotoutumis-, tulkkaus- ja käännöspalveluihin tehtäisiin
• miten sosiaaliturvan ehtojen muutosten oikeudelliset ja sosiaaliset vaikutukset arvioitaisiin
• millaisin keinoin päätösten vaikutuksia työntekoon, kasvuun ja julkisen talouden tasapainoon seurattaisiin

Kokoomuksen esitys avaa samalla tulevien talouspoliittisten linjavalintojen asetelmaa. Fagerströmin mukaan julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta työn verotuksen kiristäminen ei saa olla ensisijainen ratkaisu. Puolueen vastaus on valtion menojen priorisointi, jonka lopullinen sisältö ja vaikutukset riippuvat vielä yksityiskohtaisista päätöksistä.

Lähteet

Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedote 2.10.2026: Kokoomuksen Fagerström: Valtion menot tärkeysjärjestykseen ilman, että työn verotusta kiristetään.