Suomen hallitus on jälleen kerran osoittanut kykynsä kiirehtiä läpi kiistanalaisia päätöksiä, tällä kertaa kohdistamalla ne suoraan yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kokoontui itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina ylimääräiseen istuntoon, jossa hallituspuolueiden edustajat kiiruhtivat hyväksymään toimeentulotukeen kohdistuvat julmat leikkaukset. Tämä vauhti ja ajankohta herättävät kysymyksiä päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja siitä, kuinka syvällisesti muutosten inhimilliset vaikutukset on todella huomioitu. Päätös astuu voimaan ajankohtana, jolloin moni suomalainen kamppailee jo ennestään kohonneiden elinkustannusten ja taloudellisen epävarmuuden kanssa.

Kansanedustaja Pia Lohikoski (Vasemmistoliitto) on ilmaissut syvän huolensa siitä, että tämä muutos heikentää nimenomaan viimesijaista turvaa, joka on tarkoitettu takaamaan jokaiselle Suomessa asuvalle ihmisarvoisen elämän vähimmäisedellytykset. Lohikoski jätti valiokunnan varajäsenenä päätökseen virallisen vastalauseen yhdessä SDP:n ja vihreiden edustajien kanssa, korostaen opposition näkemystä siitä, että leikkaukset ovat paitsi epäoikeudenmukaisia, myös lyhytnäköisiä. Leikkauksia markkinoidaan osana valtiontalouden säästötoimia, mutta kriitikoiden mukaan todellinen vaikutus on päinvastainen: ne lisäävät köyhyyttä, kasvattavat terveyseroja ja lietsovat epätoivoa sekä turvattomuutta niiden keskuudessa, joilla on jo valmiiksi vähiten resursseja selviytyä arjesta.

Kohtuuttomia tilanteita ja lisääntyvää kurjuutta

Lohikosken mukaan päätös tulee aiheuttamaan kohtuuttomia tilanteita niiden elämään, jotka ovat jo ennestään taloudellisesti tiukoilla. Hän korostaa, että hallitus kutsuu leikkauksia säästöiksi, mutta todellisuudessa ne ovat investointi köyhyyden ja pahoinvoinnin lisääntymiseen. Köyhyyden ja epätoivon lisääntyminen yhteiskunnassa ei ole koskaan taloudellisesti kannattavaa pitkällä aikavälillä, sillä se kuormittaa muita sosiaali- ja terveyspalveluita sekä lisää syrjäytymisen kustannuksia.

Erityisen huolestuttavaa on se, miten esitys vaikeuttaa niiden tilannetta, joilla on jo ennestään haasteita terveyden ja arjen hallinnan kanssa. Esimerkiksi Kelan lausunto asiasta oli poikkeuksellisen kriittinen, sillä sen mukaan ei ole lainkaan selvää, kuinka ihmisten sairaudet, mielenterveyden ongelmat tai elämäntilanteen kriisit tullaan ottamaan huomioon toimeentulotukea myönnettäessä uusien sääntöjen puitteissa. Tämä epäselvyys ja joustamattomuus uhkaavat ajaa monet sote-palveluiden piirissä olevat entistä syvempään ahdinkoon. Kun viimesijainen turva heikkenee, ihmiset joutuvat helposti noidankehään, jossa taloudelliset huolet pahentavat terveysongelmia, ja terveysongelmat puolestaan vaikeuttavat työllistymistä tai arjessa pärjäämistä.

Muutosehdotukset ohitettiin – ymmärrys puuttuu

Oppositio pyrki vaikuttamaan esityksen sisältöön, mutta tuloksetta. Lohikoski paljastaa, että vastalauseen jättäneet puolueet tekivät esitykseen kymmeniä muutosehdotuksia, mutta yksikään niistä ei mennyt läpi hallituspuolueiden myötävaikutuksella. Tämä kielii siitä, että hallitus oli päättänyt viedä leikkaukset läpi alkuperäisessä, tiukassa muodossaan riippumatta asiantuntijoiden ja opposition esittämästä kritiikistä.

Lohikosken mukaan elämäntilanne tulisi ehdottomasti huomioida silloin, kun päätetään ihmisen viimesijaisesta toimeentulosta. Hän on erityisen pettynyt siihen, että hallitus ei osoita ymmärrystä edes köyhien lapsiperheiden kohdalla, joiden tilanne on jo valmiiksi haastava. Lapsiköyhyyden lisääntyminen on yksi leikkausten todennäköisimmistä seurauksista, mikä jättää pitkäaikaisen varjon tulevaisuuteen, sillä lapsuudessa koettu köyhyys heijastuu usein aikuisiän koulutukseen, terveyteen ja työllistymiseen. Tämänkaltaiset säästöt ovatkin usein vain siirtoja, jotka tulevat maksettaviksi moninkertaisesti tulevaisuudessa.

Sanktiot kiristyvät, palvelut heikkenevät

Lakimuutos tulee lisäämään entisestään sanktioita niille, jotka ovat jo valmiiksi vaikeassa asemassa. Erityisesti ihmiset, joilla on mielenterveyden haasteita tai vaikeuksia arjessa jaksamisen kanssa, joutuvat uusien kiristysten kohteeksi. Toimeentulotuen leikkaaminen tai epääminen rangaistuksena siitä, ettei ihminen kykene täyttämään kaikkia ehtoja esimerkiksi sairauden tai kriisin vuoksi, on inhimillisesti arvioiden kestämätöntä.

Lohikoski kritisoi ankarasti sitä, että hallitus kiristää sosiaaliturvaa, mutta ei samanaikaisesti tee mitään vahvistaakseen palveluja, joita kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat eniten tarvitsisivat. Jos sosiaaliturvaa kiristetään, mutta samalla ei varmisteta, että esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsee nopeasti ja esteettömästi, lopputulos on katastrofi. Tämä epätasapaino lisää inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia ongelmia, sillä ihmiset joutuvat entistä ahtaammalle ilman riittävää tukea.

Vasemmistoliiton mukaan on elintärkeää, että yhteiskunta tarjoaa aidosti matalan kynnyksen apua niille, jotka sitä tarvitsevat. Palvelujen heikentäminen tai niiden saatavuuden vaikeutuminen yhdistettynä tiukentuviin tukiehtojen asettamiseen on resepti syvenevään eriarvoisuuteen. Tässä tilanteessa on aiheellista kysyä, millaisen Suomen hallitus haluaa rakentaa: sellaisen, jossa heikoimmista pidetään huolta vai sellaisen, jossa köyhyys ja sairaus nähdään yksilön omana vikana.

Toimeentulotuen leikkausten ennakoidut haittavaikutukset

Tämä sosiaaliturvan kiristäminen, erityisesti toimeentulotuen osalta, tuo mukanaan useita kielteisiä seurauksia, jotka asiantuntijoiden ja opposition mukaan ovat vältettävissä.

• Köyhyyden syveneminen: Leikkaukset pienentävät kaikkein pienituloisimpien käytettävissä olevia varoja, mikä vaikeuttaa perusasioiden, kuten ruoan ja lääkkeiden, hankintaa.
• Terveyserojen kasvaminen: Taloudellinen ahdinko lisää stressiä ja mielenterveysongelmia. Samalla se saattaa estää pääsyn tarvittaviin terveyspalveluihin tai lääkkeisiin.
• Syrjäytymisen riski: Kun arki käy ylivoimaiseksi taloushuolien ja heikentyneen hyvinvoinnin vuoksi, ihmiset vetäytyvät yhteiskunnasta, mikä vaikeuttaa esimerkiksi työllistymistä entisestään.
• Byrokratian ja hallinnollisen taakan lisääntyminen: Monimutkaisemmat säännöt ja sanktiot vaativat Kelalta ja muilta viranomaisilta enemmän resursseja hakemusten käsittelyyn ja tilanteiden arviointiin.
• Lapsiköyhyyden lisääntyminen: Leikkaukset vaikuttavat suoraan niihin lapsiin, joiden perheet ovat riippuvaisia toimeentulotuesta, jättäen heidät heikompaan asemaan jo elämän alusta alkaen.
• Epätoivon tunteen lisääntyminen: Jatkuva taloudellinen epävarmuus ja tunne siitä, että yhteiskunta rankaisee vaikeuksissa olevia, nakertaa luottamusta ja lisää ahdistusta.

Mihin toimeentulotuen viimesijainen rooli katoaa?

Toimeentulotuki on lakisääteisesti tarkoitettu viimesijaiseksi turvaksi, jonka pitäisi taata ihmisarvoinen elämä. Nämä nopeat ja jyrkät leikkaukset herättävät kuitenkin vakavan kysymyksen siitä, onko hallituksen tavoitteena todellakin säästöt vai pikemminkin sosiaaliturvan roolin supistaminen. Monien asiantuntijoiden mukaan toimeentulotuen heikentäminen ei kannusta työntekoon niitä, jotka ovat sairauden tai muiden esteiden vuoksi työkyvyttömiä, vaan ainoastaan ajaa heidät entistä ahtaammalle. Päätös asettaa Suomen hyvinvointivaltion perusperiaatteet kyseenalaiseksi, kun heikoimpien asema heikkenee entisestään tiukassa taloustilanteessa.