Kuntien rahahuoli ei ole enää poikkeus

Kuntien talouskurimus on viime vuosina muuttunut yksittäisten kriisikuntien uutisista laajemmaksi ilmiöksi. Paine näkyy tilinpäätöksissä, lainakannassa ja siinä, miten varovaisia kunnat ovat uusien investointien kanssa. Kunta voi silti joutua tekemään kipeitäkin päätöksiä, vaikka arki näyttää ulospäin “ihan normaalilta”.

Hallitus hakee julkiseen talouteen tasapainoa ja velkasuhteen vakauttamista vuoteen 2027 mennessä. Tavoite on iso ja aikataulu on tiukka, joten vaikutukset valuvat nopeasti myös kuntiin. Kunta kohtaa saman yhtälön monesta suunnasta, koska valtion päätökset koskettavat rahoitusta, velvoitteita ja veropohjaa samaan aikaan.

Valtionosuus on kunnille se peruslattia

Valtionosuudet ovat monelle kunnalle talouden kivijalka, koska oma veropohja ei yksin riitä kattamaan palvelujen kustannuksia. Valtionosuuksissa pienetkin muutokset tuntuvat nopeasti, sillä ne osuvat suoraan käyttötalouteen. Kunnan budjetti ei jousta samalla tavalla kuin valtion budjetti, koska palvelut pitää tuottaa joka arkipäivä.

Hallituksen talouslinja on sisältänyt sekä veroratkaisuja että sopeutustoimia, joihin on sisältynyt myös kuntien valtionosuuksiin kohdistuvia leikkauksia. Kunnan näkökulmasta tämä tuntuu kaksinkertaiselta puristukselta, jos samaan aikaan kustannukset jatkavat nousuaan. Kunta joutuu silloin paikkaamaan aukkoa veroratkaisuilla, säästöillä tai lykkäämällä hankkeita.

Valtionosuusjärjestelmä laahaa soten jäljissä

Sote-uudistus siirsi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun pois kunnilta, mutta rahoitusjärjestelmän peruslogiikka ei muuttunut kerralla vastaamaan uutta arkea. Valtionosuuksien määräytymisperusteet nojaavat monin osin vanhempiin rakenteisiin, vaikka kuntien tehtävälista on muuttunut. Kunta voi siksi kokea, että rahoitus ei kohtaa tehtäviä samalla tavalla kuin ennen.

Valtionosuusuudistusta on valmisteltu ja taustamateriaalia on julkaistu, koska järjestelmää halutaan päivittää uusimpaan tutkimustietoon ja nykyisiin tehtäviin sopivaksi. Poliittinen yhteisymmärrys on silti osoittautunut vaikeaksi, ja kokonaisuudistus voi viivästyä. Kunnalle viivästyminen tarkoittaa epävarmuutta, koska pitkän aikavälin taloussuunnittelu tarvitsee ennustettavuutta.

TE-palvelut siirtyivät kunnille ja lasku seuraa perässä

Työllisyyspalvelujen siirto toi kunnille lisää vastuuta vuoden 2025 alusta, kun TE-toimistojen tehtäviä ja henkilöstöä siirtyi kuntiin. Muutos voi parantaa palvelujen osuvuutta, koska kunta tuntee paikallisen työmarkkinan ja yrityskentän. Kunta kohtaa silti myös riskin, jos työttömyys pitkittyy ja rahoitusmalli ohjaa kustannuksia aiempaa enemmän kunnille.

Kuntaliiton kuvauksissa rahoituskokonaisuus jakautuu siirtyviin palveluihin ja kannustinmalliin, jossa kunta osallistuu entistä enemmän työttömyysetuuksien rahoittamiseen. Kustannus riippuu työttömyyden määrästä ja kestosta, joten pitkäaikaistyöttömyys on kunnalle erityisen kallista. Kunta voi siis joutua maksamaan enemmän juuri silloin, kun verotulotkin sakkaavat.

Sivistys ja arjen palvelut ovat nyt kunnan ydintä

Soten jälkeen kunnan suurimmat menot painottuvat entistä selvemmin varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen sekä elinvoima- ja infratehtäviin. Kunta voi säästää paperilla monesta rivistä, mutta koulun arki ei taivu loputtomiin ilman vaikutuksia ryhmäkokoihin, tiloihin ja henkilöstön kuormitukseen. Kunta törmää myös siihen, että monet menot ovat luonteeltaan “pakollisia”, vaikka päätöksenteko tapahtuukin valtuustossa.

Valtionosuuslaskelmia päivitetään ja tarkennetaan, ja rahoituksessa voi tapahtua myös jälkikäteisiä oikaisuja toteumien perusteella. Kuntakentällä tämä näkyy tilanteina, joissa ennakollisesti maksettua rahoitusta täsmäytetään myöhemmin ja kunnan saama summa muuttuu. Kunta voi siksi joutua reagoimaan kesken suunnittelukauden, vaikka toimintaympäristö olisi muuten vakaa.

Hallituksen kasvu- ja sopeutuslinja osuu paikallisesti eri tavalla

Hallitus perustelee talouslinjaansa vakaudella, työllisyydellä ja kasvulla, ja julkisen talouden sopeutusta jatketaan samaan aikaan. Kunnalle kasvu on tervetullutta, koska se kasvattaa verotuloja ja vähentää työttömyyden kustannuksia. Kunnalle sopeutus on silti konkreettista, jos rahoitus vähenee tai velvoitteet kasvavat nopeammin kuin tulot.

Valtion näkymä kuntatalouteen elää myös budjettivuosien välillä, ja valtionapuja sekä valtionosuuksia tarkastellaan osana kuntatalousohjelmaa. Valtioneuvoston kuvauksissa kuntatalous heikkenee ja eriytyy, mikä kertoo siitä, että kaikkien kuntien tilanne ei ole sama. Kunta voi siis pärjätä hyvin naapurikunnan kamppaillessa, vaikka molemmat elävät saman hallitusohjelman alla.

Kuntien talouskurimus näkyy arjessa yllättävissä kohdissa

Kunta aloittaa usein sopeutuksen hiljaisilla keinoilla, koska kukaan ei halua ensimmäisenä sulkea palveluja tai nostaa veroja. Kunta kiristää rekrytointilupia, siirtää hankintoja ja venyttää korjausvelan hoitoa, ja vaikutus näkyy vasta viiveellä. Kunta voi myös pienentää avustuksia seuroille ja yhdistyksille, mikä tuntuu yllättävän nopeasti tapahtumissa ja harrastuksissa.

Kunta joutuu tekemään samaan aikaan sekä lyhyen aikavälin budjettipäätöksiä että pitkän aikavälin rakennemuutosta. Kunta ei voi leikata pelkästään “ylimääräisestä”, koska iso osa menoista on henkilöstöä ja tiloja. Kunta joutuu siksi priorisoimaan ja perustelemaan valintoja aiempaa tarkemmin, ja se kasvattaa myös paikallista poliittista kitkaa.

Mitä kunta voi tehdä, kun puristus kiristyy

Kunta voi löytää helpotusta vain, jos se yhdistää useita pieniä toimia ja tekee samalla muutaman isomman linjauksen. Kunta voi myös viestiä aiempaa avoimemmin siitä, mitä rahalla saa ja mitä ilman rahaa jää saamatta. Kunta vahvistaa uskottavuuttaan, kun se näyttää suunnan eikä pelkkää listaa leikkauksista.

• Kunta voi aikatauluttaa investoinnit uudelleen ja sitoa ne selkeisiin hyötyihin.
• Kunta voi vahvistaa työllisyyspalvelujen vaikuttavuutta ja lyhentää työttömyysjaksoja.
• Kunta voi tarkistaa palveluverkkoa ja tilojen käyttöastetta ilman hätiköintiä.
• Kunta voi kohdentaa elinvoimatyötä yritysten kasvuun ja uusiin veronmaksajiin.
• Kunta voi sopia seudullisesta yhteistyöstä, kun yksin tekeminen käy kalliiksi.

Kuntien ja valtion suhde punnitaan nyt rahassa

Kunta odottaa valtiolta ennustettavuutta ja selkeitä pelisääntöjä, koska päätökset heijastuvat suoraan paikallisiin palveluihin. Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on kunnille iso asia, koska se määrittää pelilaudan pitkäksi aikaa. Hallituksen talouspolitiikka puolestaan määrittää lähivuosien liikkumavaran, kun velkasuhde ja alijäämä ovat jatkuvasti otsikoissa.

Kuntatalouskurimus ei silti ole vain numeroita, koska se on lopulta valintoja koulun, kirjaston, teiden ja elinvoiman välillä. Kunta elää keskellä muutosta, jossa työllisyysvastuu kasvaa ja rahoitusjärjestelmä hakee vielä muotoaan. Kunta joutuu siksi tekemään päätöksiä epävarmuudessa, ja juuri se tekee tästä ajasta kunnille erityisen raskaan.

Tietolähteet

• Yle: “Katso lista uusista leikkauksista ja veronkevennyksistä”
• Valtioneuvosto / VM: “Kuntatalous heikkenee ja eriytyy” (kuntatalousohjelma, 2026 rahoitusluvut)
• Valtiovarainministeriö: “Valtionosuusuudistus” (tausta ja valmistelu)
• Valtioneuvosto: VM:n tiedote valmistelumateriaalin julkaisusta (5.12.2025)
• Yle: Uutinen valtionosuusuudistuksen poliittisesta umpisolmusta
• Valtioneuvosto / TEM: TE-palvelujen siirto kunnille 2025 alussa
• Kuntaliitto: TE-uudistuksen rahoitus ja kuntien etuusvastuu
• Kuntaliitto: Valtionosuuslaskelmat ja päivitykset (OKM/VM)
• Kuntaliitto: “Miten vuoden 2025 valtionosuudet muodostuvat?”
• Valtioneuvosto: Budjettiriihen 3.9.2024 esitysmateriaali (talouspolitiikan tavoitteet, velkasuhde 2027)

Lue lisää hallituksen talouspolitiikasta täältä: https://suomalaisetvaalit.fi/talouspolitiikka/