Puolueensa Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) rivissä kansanedustajana toimiva sote-asiantuntija Aki Lindén on jälleen kerran ottanut kantaa hallituksen sote-jaoston linjauksiin – ja tällä kertaa kohteena ovat erityisesti järjestöjen toiminta-edellytykset. Lindén varoittaa, että hallituksen sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset eivät ole pelkkiä budjettimuutoksia, vaan uhkaavat laajasti julkisten palveluiden täydentäviä tukiverkkoja.

Leikkaukset – järjestöistä julkisten palveluiden rakenteisiin

Lindénin mukaan hallitus on jo leikannut järjestöjen rahoituksesta yhteensä 140 miljoonaa euroa, mikä vastaa yli kolmannesta järjestöille suunnatuista avustuksista vuosina 2024–2027. Hän näkee tässä selvän yhteyden julkisten palveluiden kaventumiseen: sote-järjestöt täydentävät julkista tarjontaa esimerkiksi pitkäaikaissairaiden, vammaisten, syrjäytymisvaarassa olevien tai yksinäisten ihmisten kohdalla. Ilman niitä kokonaisuus uhkaa rakoilla.

Lindén ei kuitenkaan tyydy arvioimaan pelkästään järjestöjen suoraa rahoitustilannetta. Hän korostaa, että kyse on poliittisesta arvovalinnasta: hallitus suuntaa rahaa pois julkisten palveluiden rinnalta kohti uusia malleja – kuten yksityislääkärikäyntejä yli 65-vuotiaille – vaikka tiedon mukaan niillä ei ole toteutunut odotettuja kustannus- ja hoitovaikutuksia.

Mitä muutoksia on tehty?

• Hallitus on tiedottanut uusista kokeiluista, joissa yli 65-vuotiaille tarjotaan korvattuja yksityislääkärikäyntejä. Lindén varoittaa, että tämä voi heikentää julkisen sektorin toimintakykyä ja leventää terveyseroja. STT Info
• Järjestöjen valtionavustuksissa on suunniteltu leikkauksia – esimerkiksi syksyn 2025 budjettiriihessä esitettiin noin 100 miljoonan euron lisäleikkausta – mutta se esitys hylättiin. Silti päätettyjen leikkausten vaikutukset ovat merkittäviä.
• Lisäksi hallitus pyrkii kiristämään hyvinvointialueiden aikatauluja alijäämien kattamisessa, mikä pakottaa alueita tekemään säästöjä peruspalveluista. Lindén katsoo tämän heikentävän toimivaa sote-järjestelmää kokonaisuutena.

Miksi järjestöjen rahoitus on merkittävä?

Lindén nostaa esiin järjestöjen roolin yhteiskunnassa: ne eivät korvaa julkisia palveluita, vaan täydentävät ja vahvistavat niitä. Esimerkiksi moni pitkäaikaissairas, vammautuja, syrjäytymisuhan alla oleva tai yksinäinen ihminen ei aina saa kaikkea tukea julkisesta järjestelmästä – tässä kolmas sektori astuu kuvaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että rahoituksen heikkeneminen voi vaikuttaa:

• vapaaehtoisten työn organisointiin ja resursointiin
• järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön – mikä kustannustehokkaasti vähentää myöhempiä kalliimpia palvelutarpeita
• heikossa asemassa olevien henkilöiden palveluihin ja tuen saantiin

Yksi keskeinen Lindénin huomio on: kun järjestöihin kohdistetaan merkittäviä leikkauksia, heikoimmassa asemassa olevien ihmisten riski jäädä ilman tarpeellista apua kasvaa – ja tämä puolestaan voi johtaa syrjäytymiseen tai työn ulkopuolelle jäämiseen.

Hallituksen valinnat näkyvät rakenteissa

Aki Lindén arvioi, että kyse ei ole pelkästä budjettiteknisestä ratkaisusta, vaan arvovalinnoista. Hänen mukaansa hallitus näyttää suosivan yksityistä sektoria ja yksittäisiä korvausmalleja julkisen järjestelmän vahvistamisen sijaan. Esimerkiksi Kelakorvausten laajentaminen yksityislääkäreille on saanut kritiikkiä tehokkuudeltaan.

Lindén varoittaa: jos julkista järjestelmää heikennetään leikkaamalla sen rinnalla toimivia järjestöjä ja samalla suositaan yksityistä sektoria, kasvaa riski terveyserojen, palvelujen eriarvoisuuden sekä kokonaispalvelujärjestelmän rapautumisen suhteen.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle arjessa?

Palvelutarjonta voi muuttua: hoitoon pääsy voi heikentyä, asiakasmaksut voivat nousta, vapaaehtoisjärjestöjen tuki voi vähentyä – ja erityisesti ne, jotka ovat valmiiksi haavoittuvassa asemassa, voivat jäädä huonompaan tilanteeseen. Lindén nostaa esiin kantaansa: tämä on leikkaus sote-palveluista takaoven kautta.

Toisin sanoen: vaikka hallitus ei ehkä muodollisesti säästäisi sairaaloista jättisuurella ja näkyvällä paketilla tällä hetkellä, järjestöjen rahoitusten, hyvinvointialueiden rahoitusehtojen ja julkisen palvelun vinoutuminen voivat yhdessä johtaa siihen, että järjestelmä heikkenee askel askeleelta.

Mikä askarruttaa seuraavaksi?

• Miten hyvinvointialueet kestävät palveluiden säilyttämisen, kun rahoituspaineet kasvavat?
• Miten järjestöt pystyvät ylläpitämään toimintaansa rahoituksen kaventuessa?
• Miten kansalaiset kokevat palvelujen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden muuttuvan?
• Mikä on julkisen sote-järjestelmän tila, jos yksityissektoria tuetaan entistä enemmän korvausjärjestelmien kautta?

Kolmen teeman tarkasteluna

Alla tiivistettynä kolme keskeistä teemaa, joita Lindénin kritiikki nostaa esiin:

• Järjestöjen rahoitus ja vapaaehtoistoiminta – riittävät resurssit mahdollistavat järjestöjen laadukkaan työn, jonka vaimeneminen vaikuttaa heikoimpien tukiverkkoihin.
• Julkinen palvelujärjestelmä vs. korvausmallit yksityissektorille – miten rahoitus ja päätökset ohjaavat julkista tarjontaa ja missä määrin yksityiset mallit täydentävät tai korvaavat sen.
• Yhdenvertaisuus ja palvelujen saatavuus – varallisuus-, alue- ja sairastavuuserot voivat kasvaa, jos julkiset palvelut heikkenevät ja järjestöjen tukiverkot heikentyvät.

Miten artikkeleita lukevan kannattaa huomioida tilanne?

Tämä kehys koskee meitä kaikkia: vaikka yksittäinen järjestöavustus saattaa tuntua kaukaiselta asialta, sen heikkeneminen voi konkretisoitua palvelujen pidemmissä jonotusajoissa, heikentyneessä tuki- ja ehkäisevässä työssä sekä kasvaneessa huolessa heikoimmassa asemassa olevien puolesta.

Järkevä lukija seuraa kysymyksiä: miten palvelut muuttuvat paikallisesti, mitä vaikutuksia rahoitusratkaisuilla on konkretian tasolla ja miten poliittiset linjaukset näkyvät arkipäivässä.

Yhteenveto listana

• Järjestöjen valtionavustukset leikattu ~140 miljoonaa euroa vuosina 2024–2027.
• Hallitus pyrkii korvaamaan julkisia palveluja yksityisessä sektorissa esimerkiksi Kelakorvausmalleilla.
• Rahoituksen kiristyminen näkyy erityisen selkeästi haavoittuvassa asemassa oleville – pitkäaikaissairaat, ikääntyneet ja yksinäiset henkilöt voivat jäädä ilman tukea.
• Lindénin mukaan kyse on arvovalinnasta – julkisen järjestelmän vahvistamisen sijaan hallitus valitsee säästö- ja korvausratkaisut.
• Yhteiskunnan yhdenvertaisuus- ja hyvinvointivaikutukset ovat merkittäviä, vaikka leikkauksia ei aina nimetä suoraan “palveluista”.