Vihreiden varapuheenjohtaja Inka Hopsu nosti esiin kovan kritiikin hallituksen ilmastolinjan suhteen tiedotteessaan 15.10.2025. Hän syyttää pääministeri Petteri Orpon johtamaa hallitusta sekä vastuuttomuudesta että suunnittelemattomuudesta: ilmastotoimettomuuden seuraukset voivat hänen mukaansa uhata julkisen talouden kestävyyttä.

Hopsu huomauttaa, että hallituksen vastaus hänen kirjalliseen kysymykseensä oli vähättelevä: valtiovarainministeriön mukaan ei ole tehty kattavaa arviointia ilmastotoimien laiminlyönnin taloudellisista vaikutuksista. Vastaus oli Hopsun mukaan “järkyttävä osoitus” siitä, miten hallitus suhtautuu tilanteeseen.

“Ei arvioita, mutta miljardi laiminlyönneistä silti luvassa”

Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja kysyi hallitukselta, minkälaisiin kustannuksiin Suomi joutuu, jos ilmastotoimet sivuutetaan. Hän viittaa Ylen uutiseen, jonka mukaan kustannukset voisivat nousta merkittäviksi. Hopsun mukaan hallituksen vastaus ei vastannut kysymyksiin — mutta antoi jo osviittaa riskien mittakaavasta.

Yksi esimerkki: maankäyttösektorilla toimettomuuden hintalappu voi Hopsun mukaan nousta jopa 5,5 miljardiin euroon. Tällainen summa kirpaisisi valtionvelkaan ja vaikeuttaisi velkasuhteen vakauttamista. Hopsun mukaan hallitus ei voi enää vedota resurssipulaan tai ajan puutteeseen — toimia on tehtävä nyt.

Hopsu kritisoi vastauksen ristiriitaisuutta: miten ilmastotoimet olisivat haitallisia talouskasvulle, jos niiden vaikutuksia ei ole arvioitu kunnolla? Hänen mukaansa hallitus ei voi samanaikaisesti kyseenalaistaa ilmastotoimien hyötyjä ja sivuuttaa arviointivaatimustaan.

Hallituksen vastauksesta punaista valoa – mutta rajallisesti

Vaikka Hopsu moittii vastauksen sisällön puutteita, hän myöntää, että joissain yksityiskohdissa hallitus osoitti ymmärrystä. Esimerkiksi vastauksen lopussa todetaan, että ilmastotoimia tulisi valita ensisijaisesti kustannustehokkuusjärjestyksessä. Tämä linja mahtuu hänen mukaansa vihreään strategiaan, kunhan sitä sovelletaan kunnolla.

Hopsu ehdottaa muutamia keinoja, joilla hallitus voisi aloittaa ilmastotoimet, vaikkapa pienimuotoisesti:

• Perumalla leikkaukset kosteikkoviljelyssä
• Peruuttamalla bensaveron alennus, joka kannustaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä

Näillä askelilla hallitus voisi näyttää, että se ei ole täysin passiivinen ilmastokysymyksissä.

Ilmastopolitiikasta talouspolitiikaksi

Hopsun mukaan ilmasto ja talous eivät ole vastakkaisia tavoitteita — päinvastoin, jos ilmasto ei ole kunnossa, taloudet voivat järkkyä. Ilmastonmuutos tuottaa kustannuksia luonnonkatastrofeina, tuloeroina ja terveysvaikutuksina. Hän varoittaa, että nykyinen hallitus ei ole osoittanut halua ottaa näitä riskejä vastaan todenteolla.

Lisäksi Hopsu viittaa talouskurilla varustautuvan hallituksen omaan ohjelmaan: jos ilmastotoimettomuus pakottaa ottamaan lisää velkaa tai leikkaamaan julkisia palveluita, tavoite julkisen talouden tasapainosta muuttuu entistä vaikeammaksi.

Vihreät ovat lupautuneet esittelemään oman ilmastopakettinsa, jolla pyritään yhdistämään talous- ja ilmastostrategia. Hopsu korostaa, että ilmastotoimet voivat olla osa ratkaisua — eivät pelkkä kustannuserä.

Kommentteja muilta vihreiltä – sama huoli toistuu

Inka Hopsun kritiikki ei jää yksin. Vihreiden Krista Mikkonen on huomauttanut, että hallituksen perustelut esimerkiksi luontokadon torjumattomuudelle eivät kestä läpivalaisua.

Jo aiemmin Hopsu on nostanut esiin, että hallitus on leikannut merkittävästi luonnonsuojelun rahoitusta, mikä heikentää kykyä vastata luonnon ja ilmaston haasteisiin.

Toisaalta Hopsu on ollut äänekäs myös muissa kysymyksissä: esimerkiksi yritysvastuudirektiivin puolustamisessa hallitusta vastaan.

Talouden riskit ja epävarmuudet

Yksi keskeinen Hopsun esiin tuoma seikka on arviointien puuttuminen: miten voidaan mitata riskejä, jos ei tehdä laskelmia? Ilmastonmuutos ei ole vain ympäristökysymys, se on myös talous- ja turvallisuuskysymys.

On myös huomattava, että monet vaikutukset ovat vaikeasti ennustettavia: sään ääri-ilmiöt, merenpinnan nousu, muutokset tuotanto- ja energiaverkoissa — nämä eivät ole vakioskenaarioita. Hallituksen on ainakin pyrittävä kartoittamaan riskejä.

Hopsu muistuttaa, että ilmasto- ja talouspolitiikka kietoutuvat yhteen. Ilmastokriisin eskaloituessa valtioiden velvollisuudet voivat kasvaa: vahingonkorvauksia, kriisinhallintaa, investointeja sopeutumiseen. Jos varautumatta jää, hinta maksetaan myöhemmin.

Listaus: kolme keskeistä vaatimusta hallitukselle

1. Laadukas taloudellinen arviointi — hallituksen on tehtävä kattavat laskelmat ilmastotoimien laiminlyömisen kustannuksista.
2. Kustannustehokkaiden toimien priorisointi — valita ensin ne toimet, jotka tuottavat suurimman vaikutuksen pienellä kustannuksella.
3. Pienimuotoisten, näkyvien toimien aloittaminen heti — esimerkiksi leikkausten peruuttaminen fossiilituella, kosteikkoviljelyn edistäminen.