Vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne vaatii muuttamaan viranomaisohjeistusta, jonka hän katsoo vaikeuttavan käytettyjen ajoakkujen hyödyntämistä sähkö- ja hybridiautojen korjauksissa. Harjanteen mukaan ohjeen tulkinta voi kasvattaa korjaamojen kustannuksia, heikentää korjauspalvelujen tarjontaa ja nostaa lopulta autoilijoiden maksettavaksi tulevia laskuja.

Harjanteen arvostelun kohteena on Lupa- ja valvontaviraston heinäkuussa 2026 julkaisema ohjeistus käytettyjen akkujen käsittelystä ja jätestatuksesta. Vihreiden tiedotteen mukaan ohjeesta on syntynyt huolta sekä korjaamoyrityksissä että sähkö- ja hybridiautojen omistajien keskuudessa. Asiasta uutisoi aiemmin Iltalehti.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa työskentelevä Harjanne on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen. Hän haluaa hallitukselta vastauksen siihen, miten sääntelyä ja viranomaiskäytäntöjä voidaan muuttaa niin, etteivät ne muodosta tarpeetonta estettä käyttökelpoisten akkujen uudelleenkäytölle.

Käytetty akku voisi tuoda korjaamolle laajan vastuun

Kiistan ytimessä on se, millaisen oikeudellisen aseman käytetystä tai kolaroidusta autosta irrotettu akku saa. Vihreiden tiedotteen kuvauksen mukaan heinäkuussa annetussa ohjeistuksessa tällainen akku voidaan rinnastaa jätteeseen. Jos korjaamo ottaa akun tai sen käyttökelpoisia osia korjauskäyttöön, korjaamo voidaan puolestaan tulkita uudelleenkäyttöön valmistajaksi.

Tiedotteen mukaan tästä voisi seurata korjaamolle laaja tuottajavastuu. Käytännön vaikutus olisi Harjanteen tulkinnan mukaan se, että yksittäinen korjaamo joutuisi velvoitteidensa osalta asemaan, joka muistuttaa akkuvalmistajan asemaa. Tämä voisi synnyttää hallinnollisia velvollisuuksia ja huomattavia kustannuksia myös silloin, kun tarkoituksena olisi käyttää toimiva akku tai akkumoduuli toisen auton korjaamiseen.

Lähdeaineistosta ei ilmene yksityiskohtaisesti, millaisissa tilanteissa jätestatus syntyy, mitä kaikkia velvoitteita korjaamolle tarkalleen kuuluisi tai voidaanko tapauskohtaisella arvioinnilla päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Myöskään Lupa- ja valvontaviraston vastausta Harjanteen arvosteluun ei ole tiedotteessa mukana. Kyse on siten tässä vaiheessa ennen kaikkea poliittisesta vaatimuksesta ja ohjeistuksen mahdollisia seurauksia koskevasta huolesta.

Harjanne varoittaa vaikutuksista korjausmarkkinoihin

Harjanteen mukaan ohjeistuksen tavoite voi olla perusteltu, mutta sen käytännön vaikutukset uhkaavat kääntyä alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Akkujen turvallinen käsittely ja jätteeksi päätyvien materiaalien asianmukainen hallinta ovat tarpeellisia tavoitteita, mutta velvoitteiden pitäisi hänen mielestään olla oikeassa suhteessa korjaustoiminnan laajuuteen ja riskeihin.

Jos käytetyn ajoakun hyödyntäminen merkitsee korjaamolle suuria uusia kustannuksia tai vaikeasti hallittavia vastuita, yritys voi päättää olla tarjoamatta tällaista palvelua lainkaan. Tämä voisi vähentää sähkö- ja hybridiautoihin erikoistuneiden riippumattomien korjaamojen määrää sekä hidastaa uusien palvelujen syntymistä. Samalla kilpailu voisi jäädä vähäisemmäksi kuin tilanteessa, jossa käyttökelpoisia osia pystyttäisiin hyödyntämään selkeillä ja kohtuullisilla ehdoilla.

Harjanne katsoo, että pahimmillaan vaikutukset siirtyisivät kuluttajille. Jos vaurioituneen akun korjaaminen tai yksittäisen moduulin vaihtaminen ei olisi taloudellisesti mahdollista, vaihtoehdoksi voisi jäädä kalliimpi kokonaisratkaisu. Tällainen kehitys voisi vaikuttaa myös käytettyjen sähköautojen kysyntään, koska ostajat joutuisivat arvioimaan aiempaa suurempaa korjauskulujen riskiä.

Kiertotalouden tavoite törmää jätestatukseen

Harjanne perustelee muutostarvetta kiertotaloudella ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä. Hänen mukaansa toimivien akkujen ja akkumoduulien hyödyntäminen korjauksissa olisi järkevää silloin, kun se voidaan tehdä turvallisesti. Jos käyttökelpoinen osa jää käyttämättä pelkästään hallinnollisen luokittelun vuoksi, materiaalin elinkaari voi jäädä tarpeettoman lyhyeksi.

Ajoakut sisältävät arvokkaita materiaaleja, minkä vuoksi niiden käytön pidentäminen on keskeinen osa sähköisen liikenteen resurssitehokkuutta. Harjanteen viesti on, ettei kiertotalous toteudu ainoastaan materiaalien kierrättämisellä niiden elinkaaren lopussa. Ennen kierrätystä pitäisi hänen mukaansa mahdollistaa toimivien osien korjaaminen ja uudelleenkäyttö aina, kun turvallisuusvaatimukset täyttyvät.

Poliittisen keskustelun kannalta kysymys on kahden tavoitteen yhteensovittamisesta. Viranomaisohjeiden pitää ehkäistä vaarallisten tai toimintakelvottomien akkujen hallitsematonta käyttöä. Samaan aikaan niiden pitäisi tunnistaa tilanteet, joissa testattu ja käyttökelpoinen akku tai moduuli voidaan palauttaa hallitusti ajoneuvokäyttöön. Harjanteen mukaan nykyinen tulkinta ei löydä näiden tavoitteiden välille toimivaa tasapainoa.

Sähköistyminen lisää korjaussääntöjen merkitystä

Harjanne liittää asian Suomen autokannan sähköistymiseen. Hänen mukaansa sähköautojen yleistyminen tukee ilmastotavoitteita ja huoltovarmuutta sekä vähentää tuontipolttoaineisiin liittyviä kustannuksia. Jos sähköautojen korjaaminen muodostuu sääntelyn vuoksi vaikeaksi tai poikkeuksellisen kalliiksi, seurauksena voi hänen arvionsa mukaan olla sähköistymisen hidastuminen.

Korjattavuudella on merkitystä myös ajoneuvojen käyttöiälle. Harjanne muistuttaa, että sähköautossa on polttomoottoriautoon verrattuna vähemmän kuluvia mekaanisia osia. Hänen mukaansa itse sähköinen voimalinja ei siten ole lähtökohtainen este pitkälle tekniselle käyttöiälle. Ratkaisevaa on, pystytäänkö kalliita komponentteja huoltamaan ja korjaamaan kohtuullisesti auton ikääntyessä.

Erityisen tärkeäksi kysymys nousee käytettyjen autojen markkinoilla. Uuden auton takuuaikana korjausratkaisut määräytyvät usein valmistajan ja merkkihuollon käytäntöjen perusteella. Auton vanhetessa riippumattomien korjaamojen, varaosien saatavuuden ja vaihtoehtoisten korjaustapojen merkitys kasvaa. Mikäli käytettyjä akkuja ei voida hyödyntää kannattavasti, vanhemman sähköauton pitäminen liikenteessä voi käydä omistajalle liian kalliiksi.

Turvallisuus ja kilpailu pitäisi sovittaa yhteen

Harjanne ei vaadi akkujen käsittelyn vapauttamista turvallisuusvaatimuksista. Hänen mukaansa sähkö- ja hybridiautojen korjaamisen pitäisi olla samanaikaisesti helppoa, tehokasta ja turvallista. Tavoitteena olisi markkina, jolla useat pätevät toimijat voivat tarjota palveluja ja jossa vastuut ovat selviä niin korjaamoille kuin kuluttajillekin.

Korkeajänniteakut edellyttävät osaamista, asianmukaisia työmenetelmiä ja turvallisuuden varmistamista. Poliittisen kiistan varsinainen kysymys onkin se, kuinka raskaita velvoitteita korjaavalle yritykselle asetetaan ja vastaavatko ne yrityksen todellista toimintaa. Harjanteen mielestä korjaamoa ei pitäisi käytännössä rinnastaa akkuvalmistajaan vain siksi, että se ottaa käyttöön toisesta ajoneuvosta peräisin olevan käyttökelpoisen osan.

Ohjeistuksen jatkokäsittelyssä olennaisia kysymyksiä ovat:

• Millä perusteilla käytetty tai kolariautosta irrotettu ajoakku luokitellaan jätteeksi?
• Voidaanko testattu ja turvalliseksi todettu akku tai akkumoduuli ottaa uudelleen käyttöön ilman valmistajaan rinnastuvaa vastuuta?
• Miten korjaamojen kustannukset ja hallinnollinen työ voidaan pitää kohtuullisina?
• Kuinka kuluttajien turvallisuus, riippumaton korjaustoiminta ja kiertotalous sovitetaan yhteen?
• Tarvitaanko ohjeistuksen täsmennystä vai muutoksia varsinaiseen sääntelyyn?

Kirjallinen kysymys vie asian hallituksen vastattavaksi

Harjanteen jättämä kirjallinen kysymys siirtää asian seuraavaksi hallituksen arvioitavaksi. Vastauksessa voidaan odottaa täsmennystä siihen, perustuuko arvosteltu tulkinta suoraan lainsäädäntöön, EU-tason velvoitteisiin vai kansalliseen viranomaisohjeeseen. Samalla hallituksen on mahdollista arvioida, ovatko korjaamojen asemaa koskevat huolet aiheellisia ja tarvitaanko käytäntöihin muutoksia.

Lopputulos vaikuttaa siihen, millaisin ehdoin käytettyjen sähkö- ja hybridiautojen akkuja voidaan Suomessa korjata ja hyödyntää uudelleen. Harjanteen vaatimus on, että kustannustehokkaan korjaamisen ja kiertotalouden este poistetaan ilman, että akkujen turvallisesta käsittelystä tingitään. Viranomaisen mahdolliset tarkennukset sekä hallituksen vastaus ratkaisevat, johtaako poliittinen arvostelu ohjeistuksen muuttamiseen.

Lähteet

Vihreät – De Gröna: Atte Harjanteen kannanotto sähköautojen korjaamista koskevaan viranomaisohjeeseen, 31.8.2026.