Hyrkkö vaatii Suomea irtautumaan Israel-sopimuksesta ja hallitusta avaamaan sen taustat
Vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö vaatii Suomea irtautumaan Israelin kanssa tehdystä pitkäaikaisesta yhteistyösopimuksesta. Hyrkkö arvostelee myös hallituksen tiedottamista ja vaatii selvitystä siitä, mitä pääministeri ja ulkoministeri ovat tienneet sopimuksesta.
Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja eduskunnan Palestiina-ystävyysryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö arvostelee voimakkaasti Suomen ja Israelin välistä yhteistyösopimusta. Vihreiden 29. elokuuta 2026 julkaiseman tiedotteen mukaan kyse on Ylen uutisoimasta poikkeuksellisen pitkästä sopimuksesta, jonka valmistelusta ja sisällöstä suomalaisille ei ole kerrottu riittävän avoimesti.
Hyrkön mielestä sopimus on ristiriidassa Suomen ihmisoikeuslinjan ja kansainväliseen oikeuteen sitoutumisen kanssa. Hän katsoo, ettei Suomen pitäisi syventää yhteistyötä Israelin kanssa tilanteessa, jossa Israelin toimintaa Gazassa ja palestiinalaisalueilla arvostellaan laajasti. Hyrkkö vaatii Suomen vetäytyvän järjestelystä.
Tiedote sisältää Hyrkön kannanoton, eikä siinä esitellä hallituksen, ulkoministeriön tai puolustushallinnon vastausta väitteisiin. Siinä ei myöskään yksilöidä tarkasti sopimuksen koko sisältöä, oikeudellista luonnetta, voimassaoloaikaa tai irtautumismenettelyä. Näiden tietojen selvittäminen on olennaista, jotta sopimuksen merkitystä voidaan arvioida kattavasti.
Hyrkkö vaatii sopimuksen valmistelun avaamista
Hyrkön arvostelun keskiössä on sopimuksen lisäksi tapa, jolla asiasta on hänen mukaansa viestitty eduskunnalle ja julkisuudelle. Hän kertoo jättäneensä hallitukselle useita kirjallisia kysymyksiä Gazan tilanteesta, Suomen Israel-politiikasta sekä maiden välisestä puolustusyhteistyöstä. Näissä yhteyksissä nyt esillä olevaa sopimusta ei hänen mukaansa ole mainittu.
Hyrkkö on kysynyt hallitukselta myös Suomen riippuvuuksista sellaisiin valtioihin, joiden epäillään rikkovan kansainvälistä oikeutta. Hänen mukaansa pitkä sopimus olisi ollut olennainen tieto arvioitaessa Suomen ja Israelin yhteistyön laajuutta sekä siihen liittyviä poliittisia ja turvallisuuspoliittisia riskejä.
Vihreiden kansanedustaja kohdistaa kysymyksensä erityisesti pääministeriin ja ulkoministeriin. Hän katsoo heidän aiempien julkisten lausuntojensa antaneen Suomen ja Israelin välisestä yhteistyöstä erilaisen kuvan kuin tiedot pitkäaikaisesta sopimuksesta. Hyrkkö nostaa esimerkiksi ulkoministerin lausunnot, joiden perusteella Suomi ei hänen tulkintansa mukaan harjoittaisi aktiivista asekauppaa Israelin kanssa.
Hyrkkö kysyy, ovatko pääministeri ja ulkoministeri olleet tietämättömiä sopimuksesta vai ovatko heidän aiemmat lausuntonsa olleet harhaanjohtavia. Kannanotto merkitsee käytännössä vaatimusta siitä, että hallitus julkistaisi sopimuksen taustat, päätöksentekijät, tavoitteet ja suhteen muuhun Israel-yhteistyöhön.
Sopimuksen sisältö ratkaisee poliittisen merkityksen
Yhteistyösopimuksen poliittista painoarvoa ei voida päätellä yksinomaan sen kestosta. Arvioinnissa olennaisia kysymyksiä ovat muun muassa se, koskeeko järjestely materiaalihankintoja, teknologista yhteistyötä, tutkimusta, huoltoa, koulutusta vai tietojenvaihtoa. Merkitystä on myös sillä, synnyttääkö sopimus sitovia hankintavelvoitteita tai pitkäaikaisia riippuvuuksia.
Hyrkön tiedotteessa sopimusta kuvataan erittäin pitkäksi, mutta yksityiskohtaisia sopimusehtoja ei avata. Julkisen keskustelun kannalta olisi tärkeää tietää, onko kyse valtiosopimuksesta, hallinnollisesta järjestelystä vai yksittäiseen hankkeeseen liittyvästä yhteistyöasiakirjasta. Samoin avoimeksi jää, mikä viranomainen on sopimuksen hyväksynyt ja millaista parlamentaarista käsittelyä se on mahdollisesti edellyttänyt.
Myös irtautumisvaatimuksen toteuttamiskelpoisuus riippuu sopimuksen ehdoista. Jos järjestelyyn liittyy pitkäaikaisia toimituksia, huoltosopimuksia tai jo tehtyjä taloudellisia sitoumuksia, vetäytymisellä voisi olla oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia. Hyrkön tiedotteessa näitä mahdollisia seurauksia ei käsitellä, vaan siinä painotetaan ennen kaikkea poliittista ja eettistä vastuuta.
Turvallisuuspoliittinen riippuvuus nousi arvostelun kohteeksi
Hyrkkö perustelee vaatimustaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden lisäksi Suomen omalla turvallisuudella. Hänen mukaansa riippuvuuden kasvattaminen yhden valtion teknologiasta, asejärjestelmistä tai huollosta voi muodostaa strategisen riskin. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa kumppanivaltion toimintaan liittyy kansainvälisiä kiistoja, oikeudellisia prosesseja tai mahdollisia pakotteita.
Puolustushankinnoissa riippuvuuksia syntyy usein vuosikymmeniksi. Järjestelmän hankkiminen voi sitoa ostajamaan valmistajan ohjelmistoihin, varaosiin, koulutukseen ja ylläpitoon koko tuotteen elinkaaren ajaksi. Siksi keskustelu ei rajoitu yksittäisen hankinnan hintaan tai suorituskykyyn, vaan siihen kuuluu myös toimitusvarmuuden, poliittisten riskien ja vaihtoehtoisten toimittajien arviointi.
Hyrkön mukaan hallituksen olisi pitänyt tunnistaa nämä riskit jo sopimusta valmisteltaessa. Hän pitää kokoomusjohtoisen hallituksen ratkaisua heikosti harkittuna ja katsoo, että sopimukseen liittyviä riippuvuuksia pitäisi tarkastella sekä eettisestä että Suomen kansallisen edun näkökulmasta.
Tiedotteesta ei käy ilmi, onko hallitus laatinut sopimuksesta erillisen turvallisuus- tai riippuvuusarvion. Hyrkön vaatimus kohdistuukin myös tähän: hänen mielestään hallituksen pitäisi kertoa, miten yhteistyön riskit on tunnistettu, millaisia vaihtoehtoja on selvitetty ja millä perusteella pitkäaikaista järjestelyä on pidetty Suomen edun mukaisena.
UNRWA-päätös lisää Hyrkön mukaan ristiriitaa
Hyrkkö yhdistää sopimuskiistan myös Suomen suhtautumiseen YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:han. Hän arvostelee Ville Tavion päätöstä lopettaa yhteistyö järjestön kanssa ja katsoo uuden sopimustiedon korostavan Suomen linjan ristiriitaisuutta.
Hyrkön tulkinnan mukaan Suomi ylläpitää tai vahvistaa pitkäaikaista yhteistyötä Israelin kanssa samalla, kun palestiinalaisia avustavaan järjestöön kohdistuva yhteistyö katkaistaan. Hän pitää tätä moraalisesti kestämättömänä painotuksena. Kannanotossa vaaditaan käytännössä Suomen Lähi-idän-politiikan kokonaisarviointia, jossa tarkasteltaisiin rinnakkain puolustusyhteistyötä, humanitaarista apua, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden velvoitteita.
UNRWA:ta koskeva keskustelu ja Israel-yhteistyö eivät ole oikeudellisesti sama asia, mutta poliittisesti niitä arvioidaan osana Suomen laajempaa linjaa Gazan sotaan ja palestiinalaisten asemaan. Hyrkön mukaan hallituksen ratkaisut muodostavat kokonaisuuden, joka painottaa Israel-yhteistyötä humanitaarisen tuen kustannuksella.
Israel-politiikka voi nousta myös vaalikeskusteluun
Suomen Israel-linja jakaa puolueita ja kansanedustajia erityisesti asehankintojen, Gazan humanitaarisen tilanteen sekä kansainvälisen oikeuden tulkinnan osalta. Hyrkön ulostulo osoittaa, että Vihreät pyrkii haastamaan hallitusta sekä ulkopoliittisista että päätöksenteon avoimuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Puolueiden valmistautuessa tuleviin poliittisiin kamppailuihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisut voivat saada aiempaa näkyvämmän aseman. Vihreiden vaalivalmisteluja käsitellään myös artikkelissa Vihreät valmistautuu tuleviin vaaleihin. Israel-sopimusta koskeva kiista tarjoaa puolueelle mahdollisuuden korostaa ihmisoikeuksia, kansainvälistä oikeutta ja hallinnon avoimuutta.
Samalla oppositiopuolueen on perusteltava, miten Suomen puolustuskyvyn kannalta tärkeät hankinnat tai yhteistyöjärjestelyt voitaisiin korvata, jos yhteistyötä Israelin kanssa vähennettäisiin. Poliittinen vaatimus irtautumisesta johtaa siten myös käytännöllisiin kysymyksiin kustannuksista, korvaavista järjestelmistä ja toimitusvarmuudesta.
Keskeiset avoimet kysymykset odottavat hallituksen vastausta
Hyrkön tiedotteen perusteella kiistassa on useita kohtia, joihin tarvitaan lisätietoa. Hallituksen vastauksella on ratkaiseva merkitys sen arvioimisessa, onko kyse ennen kaikkea poliittisesta näkemyserosta vai myös puutteista eduskunnan ja kansalaisten tiedonsaannissa.
- Mikä on Suomen ja Israelin välisen sopimuksen tarkka sisältö, oikeudellinen asema ja voimassaoloaika?
- Kuka sopimuksen hyväksyi, ja milloin pääministeri sekä ulkoministeri saivat siitä tiedon?
- Liittyykö järjestely asehankintoihin, teknologiaan, huoltoon, koulutukseen tai tiedonvaihtoon?
- Onko sopimuksesta laadittu ihmisoikeus-, turvallisuus- tai riippuvuusarvio?
- Millä ehdoilla Suomi voisi irtautua sopimuksesta ja mitä kustannuksia siitä seuraisi?
- Miten järjestely suhteutuu hallituksen aiempiin lausuntoihin Suomen ja Israelin välisestä asekaupasta?
Jos sopimus sisältää salassa pidettäviä puolustus- tai turvallisuustietoja, kaikkia yksityiskohtia ei välttämättä voida julkaista. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta kertoa päätöksenteon periaatteista, toimivaltuuksista ja valvonnasta. Eduskunnan tiedonsaantioikeuden ja demokraattisen valvonnan kannalta on olennaista, että pitkäaikaisten kansainvälisten sitoumusten päälinjat voidaan arvioida asianmukaisesti.
Kiista jatkuu, kunnes sopimuksesta saadaan tarkempia tietoja
Hyrkön vaatimus nostaa Suomen Israel-yhteistyön jälleen ulkopoliittisen keskustelun keskiöön. Tiedotteen perusteella hänen arvostelunsa kohdistuu kolmeen kokonaisuuteen: itse sopimukseen, siitä tiedottamiseen ja yhteistyön aiheuttamiin pitkäaikaisiin riippuvuuksiin.
Hallituksen kannan puuttuminen lähdeaineistosta jättää useita olennaisia kysymyksiä avoimeksi. Jotta sopimuksen hyötyjä, riskejä ja mahdollisen irtautumisen seurauksia voidaan verrata, tarvitaan tarkempi kuva järjestelyn sisällöstä. Samalla hallituksen on perusteltava, miksi sopimusta ei Hyrkön mukaan tuotu esiin aiemmissa vastauksissa, jotka käsittelivät Suomen Israel-politiikkaa ja puolustusyhteistyötä.
Poliittisesti kysymys ei koske vain kahden maan suhteita. Se liittyy myös siihen, kuinka Suomi sovittaa yhteen puolustustarpeensa, ihmisoikeuslinjansa, humanitaarisen politiikkansa ja kansainväliseen oikeuteen perustuvan ulkopolitiikan. Hyrkön kanta on yksiselitteinen: hänen mielestään nykyinen sopimus ei täytä näitä vaatimuksia, ja Suomen tulee irtautua siitä.
