Paperittomana Suomessa oleskelevien oikeutta julkiseen terveydenhoitoon on jälleen kerran punnittu sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mikä on herättänyt voimakasta keskustelua poliittisten puolueiden ja hyvinvointialueiden välillä. Hallituksen esitys, joka pyrkii rajaamaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyä kiireettömiin mutta välttämättömiksi arvioituihin terveyspalveluihin, on kohdannut tiukkaa vastarintaa etenkin Vihreiden riveissä. Kyseessä on tunteita herättävä kysymys, jossa inhimillisyys ja talousarviopohdinnat kietoutuvat monimutkaiseksi vyyhdiksi.

Vihreitä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa edustava kansanedustaja Bella Forsgrén on ollut asian tiukimpia kriitikoita, ja hän jättikin valiokunnassa vastalauseen hallituksen esitykseen, joka on synnyttänyt laajoja reaktioita. Ihmisoikeus terveyteen ei hänen mukaansa saisi olla neuvoteltavissa, vaan sen tulisi kuulua jokaiselle asuinpaikasta tai oleskeluluvasta riippumatta. Forsgrénin mielestä hallituksen kaavailu on suoraan sanottuna syrjivä ja epäinhimillinen, vieden heikomassa asemassa olevilta ihmisiltä perusoikeuden.

Palveluiden rajaaminen uhkaa perusoikeuksia ja kansanterveyttä

Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli keskiviikkona 12. marraskuuta 2025 hallituksen esitystä, jossa hyvinvointialueilta poistettaisiin velvoite järjestää tietyt kiireettömät terveyspalvelut ulkomaalaislain vastaisesti maassa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille. Esityksen mukaan välttämätöntä, kiireetöntä hoitoa olisi jatkossa annettava vain siinä tapauksessa, että sen epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai se vakavasti vaarantaisi joko yksilön tai laajemman väestön terveyden. On kuitenkin huomioitava, että alaikäiset lapset, raskaana olevat ja vammaiset vammaisuuteen liittyen olisivat jatkossakin oikeutettuja laajempaan hoitoon, mikä on perustuslakivaliokunnan mukaan välttämätöntä.

Kansanedustaja Bella Forsgrénin mukaan tällainen lainsäädäntö on askel väärään suuntaan, kun otetaan huomioon Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset ja -velvoitteet. Hän korostaa, että terveydenhuollon saatavuuden rajaaminen kohdistuu erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, lisäten heidän kokemaansa syrjintää ja marginalisoitumista entisestään. Forsgrénin huolena on myös lain kielteinen vaikutus ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjuntaan, sillä hoitoon pääsyn estyminen voi vaikeuttaa uhrien tunnistamista ja auttamista. Tällaiset palveluiden heikennykset saattavat ajaa ihmisiä entistä syvemmälle yhteiskunnan varjoihin, mikä vaikeuttaa paluuta lailliseen asemaan tai maasta poistumista.

Monet terveysalan asiantuntijat ja järjestöt, kuten Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Diakonissalaitos, ovat myös ilmaisseet vastustuksensa esitystä kohtaan, korostaen lain eettisiä ongelmia ja mahdollisia negatiivisia kansanterveydellisiä seurauksia. Esityksen perusteena olevat kustannussäästöt ovat Forsgrénin mukaan kyseenalaisia ja vähäisiä, sillä hoitamattomien sairauksien pahentuminen johtaa lopulta entistä kalliimpaan ja kiireelliseen hoitoon julkisessa terveydenhuollossa. Varhaisen hoidon estäminen ei ole järkevää myöskään taloudellisesti, koska se siirtää ongelmat ja kustannukset tulevaisuuteen, usein moninkertaisina.

Ammattilaiset eettisten ristiriitojen äärellä

Lakiesitys aiheuttaa suurta huolta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa, asettaen heidät vaikeiden eettisten pohdintojen eteen. Forsgrén on korostanut, että terveydenhuollon ammattilaisten päätehtävä on hoitaa potilaita lääketieteellisen tarpeen perusteella, eikä heidän tulisi joutua arvioimaan potilaiden maassa oleskelun laillisuutta tai kestoa. Sairaanhoitajan tai lääkärin rooliin ei kuulu ulkomaalaiskysymysten ratkominen, vaan heidän fokuksensa tulisi olla yksinomaan hoidon tarpeen arvioinnissa ja sen tarjoamisessa.

Lääkärinvalan ja hoitoetiikan mukaisesti jokaisella ammattilaisella on velvollisuus auttaa apua tarvitsevaa, ja uusi lainsäädäntö luo ristiriidan tämän ammatillisen velvollisuuden ja lakisääteisen velvoitteen välille. Lisäksi salassapitovelvollisuus estää terveydenhuollon henkilökuntaa ilmoittamasta laittomasti maassa oleskelevista viranomaisille, mikä entisestään korostaa tilanteen monimutkaisuutta. Tämä sääntely onkin herättänyt laajaa keskustelua siitä, kuka lopulta kantaa vastuun inhimillisistä seurauksista, jos apua tarvitsevaa käännytetään ovelta.

Forsgrénin esille nostama huoli ammattilaisten joutumisesta vaikeisiin tilanteisiin on olennainen osa keskustelua. Heidän työnsä on jo ennestään kuormittavaa, ja uudet, monitulkintaiset säädökset lisäävät tarpeetonta painetta ja epävarmuutta. Hoitohenkilökunnan resurssit ja aika tulisi käyttää potilaiden hoitamiseen, ei byrokratian selvittämiseen.

Hyvinvointialueet ratkaisun avaimina

Vaikka hallituksen esitys pyrkii rajoittamaan paperittomien terveyspalveluja, on Bella Forsgrén muistuttanut, ettei lakiesitys lopulta suoraan kiellä kiireettömänkin hoidon tarjoamista. Tämä jättää hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille edelleen mahdollisuuden päättää toimia inhimillisesti ja tarjota paperittomille laajemmat palvelut kuin lain minimivaatimus.

On rohkaisevaa nähdä, että monet hyvinvointialueet ovat jo osoittaneet inhimillisempää suuntaa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki ja Varsinais-Suomen hyvinvointialue ovat tehneet periaatepäätöksiä, joiden mukaan ne aikovat jatkaa paperittomien terveydenhuollon tarjoamista kaikissa tilanteissa. Ne noudattavat siis jo aiempaa, laajempien palveluiden linjaa, nähden sen järkevämpänä vaihtoehtona niin inhimillisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Helsingin kaupungin kokemuksen mukaan paperittomien terveyspalvelut eivät ole olleet merkittävä maahanmuuton vetovoimatekijä, eikä kyseessä ole myöskään suuri joukko palvelua tarvitsevia.

Forsgrén vetoaa muihinkin hyvinvointialueisiin, jotta ne seuraisivat näiden edelläkävijöiden esimerkkiä. Päätös tarjota välttämätöntä hoitoa on viime kädessä paikallinen kysymys, jossa alueet voivat tehdä eettisesti kestävän valinnan. Vihreiden kanta on selkeä: terveydenhuollon epääminen ei ole ratkaisu, vaan se vain siirtää ongelmia ja lisää inhimillistä kärsimystä.

Paperittomien terveydenhuollon avainkohdat

• Lakisääteinen velvoite kiireettömiin mutta välttämättömiin palveluihin poistuisi hallituksen esityksen mukaan.
• Poikkeukset laajempiin palveluihin säilyisivät alaikäisille, raskaana oleville ja vammaisille.
• Ihmisoikeus terveyteen on Vihreiden ja monien järjestöjen mukaan ehdoton, eikä rajausta saa tehdä.
• Kustannusvaikutukset ovat epäselvät: varhaisen hoidon puute voi lisätä kalliin kiireellisen hoidon tarvetta.
• Eettiset ristiriidat kuormittavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotka joutuisivat arvioimaan maassa oleskelun laillisuutta.
• Hyvinvointialueet voivat itse päättää tarjota lakisääteistä minimiä laajemmat palvelut, kuten Helsinki ja Varsinais-Suomi ovat päättäneet.
• Kansanterveys on vaarassa, jos tartuntataudit ja muut sairaudet leviävät hoitamattomina.