Ikonen esittää Etelä-Karjalan varhaisen maksuavun mallia koko Suomeen
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) esittää, että hyvinvointialueet auttaisivat sosiaali- ja terveyspalvelujen laskujen kanssa vaikeuksiin joutuneita asiakkaita nykyistä aikaisemmin. Esikuvaksi hän nostaa Etelä-Karjalan hyvinvointialueella käyttöön otetun toimintatavan, jossa asiakkaan taloudellinen tilanne ja mahdolliset maksamattomat laskut pyritään selvittämään ennen velkojen etenemistä ulosottoon.
Ikonen haluaa myös siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukaton seurannan asiakkaalta viranomaisille. Nykyisessä järjestelmässä asiakkaan on itse pidettävä kirjaa maksukattoa kerryttävistä maksuista ja huolehdittava siitä, että katon ylittyminen huomataan.
Ministeri esitti näkemyksensä kokoomuksen eduskuntaryhmän 3. marraskuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa. Ulostulo liittyi eduskunnan keskusteluun opposition välikysymyksestä, joka käsitteli arjen kustannuksia. Tiedotteessa ei esitelty valtakunnallisen uudistuksen tarkkaa aikataulua tai lainsäädäntöesitystä, vaan Ikonen kehotti hyvinvointialueita ottamaan Etelä-Karjalan käytännöistä mallia.
Yli puoli miljoonaa maksua päätyi ulosottoon
Ikonen perustelee varhaisen avun tarvetta asiakasmaksujen suurella ulosottomäärällä. Sosten kokoamien tietojen mukaan ulosottoon päätyi vuonna 2025 noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Vuonna 2020 vastaava määrä oli noin 660 000.
Luvut osoittavat, että ulosottoon edenneiden maksujen määrä on vertailujaksolla pienentynyt, mutta maksuvaikeudet koskevat edelleen huomattavaa joukkoa laskuja. Koontiluku sisältää sekä sote-palvelujen että varhaiskasvatuksen maksuja, joten kaikki tapaukset eivät liity hyvinvointialueiden perimiin maksuihin. Hyvinvointialueilla on kuitenkin keskeinen asema erityisesti terveydenhuollon asiakasmaksujen laskuttajina ja maksujen alentamista koskevien päätösten tekijöinä.
Ulosottoon päätyvä asiakasmaksu voi olla merkki laajemmasta taloudellisesta ahdingosta. Maksun viivästyminen ei välttämättä johdu yksittäisestä laskusta, vaan taustalla voi olla useita samanaikaisia menoja, pienet tulot tai puutteita asiakkaalle kuuluvien etuuksien hakemisessa. Ikosen esittämän toimintatavan tavoitteena on tunnistaa tällaiset tilanteet ennen kuin velkaongelma ehtii kasvaa.
Etelä-Karjalassa apua tarjotaan ennen ulosottoa
Etelä-Karjalan hyvinvointialue otti elokuussa 2026 käyttöön mallin, jossa asiakkaiden maksuvaikeuksiin pyritään reagoimaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Tiedotteessa mallia kuvataan erityisesti ikääntyneiden palvelujen näkökulmasta.
Kun ikääntyneelle asiakkaalle suunnitellaan palveluja, samalla voidaan selvittää hänen taloudellista tilannettaan. Tarkoituksena on varmistaa, että asiakas on hakenut kaikki etuudet, joihin hänellä on oikeus. Jos maksamattomia asiakasmaksuja alkaa kertyä, tilanteeseen pyritään tarttumaan ennen laskujen etenemistä ulosottoon.
Ikosen mukaan vastaavia käytäntöjä tarvitaan myös muilla hyvinvointialueilla. Mallin valtakunnallinen hyödyntäminen merkitsisi käytännössä sitä, että taloudellisten vaikeuksien tunnistaminen olisi nykyistä tiiviimpi osa palvelujen suunnittelua ja asiakastyötä. Pelkkä laskujen lähettäminen ja maksujen perintä eivät tällöin olisi ainoita keinoja, vaan asiakkaalle voitaisiin tarjota tietoa etuuksista ja mahdollisuuksista hakea maksun alentamista.
Tiedotteesta ei käy ilmi, toteutettaisiinko malli kaikilla hyvinvointialueilla täysin samanlaisena. Alueet voivat kehittää omia toimintatapojaan, mutta valtakunnallinen käyttöönotto voisi edellyttää myös yhteisiä ohjeita. Olennaista olisi määritellä, missä vaiheessa maksuvaikeuksiin puututaan, kuka ottaa asiakkaaseen yhteyttä ja miten asiakkaan taloudellinen tilanne huomioidaan palvelujen suunnittelussa.
Maksuja voidaan alentaa toimeentulon turvaamiseksi
Ikonen korostaa, että asiakasmaksuihin liittyy jo nykyisin suojamekanismeja. Hänen mukaansa maksukatto on 815 euroa. Jos asiakasmaksu vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon, maksua voidaan alentaa tai se voidaan jättää kokonaan perimättä.
Ministerin mukaan näistä suojaverkoista on pidetty kiinni, vaikka hallitus on korottanut asiakasmaksuja. Ikonen nostaa lisäksi esiin vuodelle 2027 ajoittuvan muutoksen: hänen mukaansa alaikäisiltä ei enää peritä leikkaus- ja toimenpidemaksuja, eikä maksuja peritä synnytyksistä ja niihin liittyvästä jälkihoidosta.
Mahdollisuus maksun alentamiseen ei kuitenkaan auta, jos asiakas ei tiedä oikeudestaan tai osaa hakea helpotusta. Etelä-Karjalan mallissa huomio kiinnittyy siksi neuvontaan ja siihen, että tuen tarve havaittaisiin palvelujen yhteydessä. Ikosen esitys painottaa hyvinvointialueiden omaa aktiivisuutta sen sijaan, että vastuu jäisi kokonaan talousvaikeuksissa olevalle asiakkaalle.
Asiakasmaksukaton seuranta halutaan viranomaisille
Toinen Ikosen esiin nostama uudistus koskee asiakasmaksukaton seurantaa. Tällä hetkellä asiakkaan on itse seurattava maksukaton täyttymistä. Käytännössä tämä voi edellyttää maksujen ja tositteiden säilyttämistä sekä sen selvittämistä, mitkä maksut kerryttävät kattoa.
Ikosen mukaan vastuu on erityisen raskas ihmiselle, joka on sairaana tai käyttää paljon palveluja. Juuri runsaasti palveluja tarvitseville maksukatto on tärkeä suoja, mutta samalla heille voi kertyä useita laskuja ja asiointeja eri palveluista. Ministerin tavoitteena on, ettei asiakas joutuisi kokoamaan kuittipinoa saadakseen hänelle kuuluvan maksusuojan.
Maksukaton seurannan siirtämistä viranomaisille on valmisteltu pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi syyskuussa 2026, että hallitus oli linjannut asian esivalmistelusta tulevia hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Kyse ei siten ollut vielä päätöksestä toteuttaa uudistus, vaan valmistelusta, jonka pohjalta seuraavissa hallitusneuvotteluissa voidaan arvioida muutoksen sisältöä, kustannuksia ja toteutustapaa.
Ikonen arvioi hyvinvointialueiden toiminnan vakiintuneen siihen pisteeseen, että vastuun siirtämiselle alkaa olla riittävät edellytykset. Hänen mukaansa eri puolueet ovat kannattaneet ajatusta valmistelun eri vaiheissa. Käytännön toteutus vaatisi järjestelmän, jossa maksukattoa kerryttävät maksut yhdistyvät luotettavasti asiakkaan tietoihin ja katon täyttyminen havaitaan ilman asiakkaan omaa laskentaa.
Ehdotus yhdistää neuvonnan ja hallinnollisen muutoksen
Ikosen esiin nostamat toimet jakautuvat kahteen kokonaisuuteen. Etelä-Karjalan mallissa hyvinvointialue muuttaisi asiakastyötään ja puuttuisi maksuvaikeuksiin aikaisemmin. Maksukaton seurannan siirtäminen puolestaan olisi laajempi hallinnollinen uudistus, joka vaatisi valtakunnallista valmistelua.
Esitysten yhteinen lähtökohta on asiakkaan vastuun keventäminen. Maksuvaikeuksiin joutuneen ei tarvitsisi yksin selvittää etuuksiaan ja maksujen alentamisen mahdollisuuksia, eikä paljon palveluja käyttävän tarvitsisi yksin seurata maksukaton täyttymistä.
Tiedotteen perusteella tavoitteet voidaan tiivistää seuraavasti:
- asiakkaan taloudellinen tilanne huomioitaisiin jo palveluja suunniteltaessa
- asiakasta autettaisiin hakemaan hänelle kuuluvat etuudet
- kertyviin maksurästeihin reagoitaisiin ennen ulosottoa
- maksun alentamisen tai perimättä jättämisen mahdollisuudesta neuvottaisiin aktiivisesti
- asiakasmaksukaton seuranta siirrettäisiin asiakkaalta viranomaisille
Valtakunnallinen eteneminen on vielä avoinna
Etelä-Karjalan mallin leviäminen muualle Suomeen riippuu siitä, miten muut hyvinvointialueet arvioivat toimintatavan soveltuvan omiin palveluihinsa. Ikosen puheenvuoro on poliittinen ehdotus ja kehotus alueille, ei päätös velvoittavasta valtakunnallisesta mallista.
Myös maksukaton automaattisempi seuranta on vasta esivalmistelussa tulevia hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Jatkossa ratkaistavia kysymyksiä ovat muun muassa viranomaisten työnjako, tarvittavat tietojärjestelmät ja se, miten asiakas voi tarkistaa omien maksujensa kertymän.
Ikosen avaus nostaa samalla esiin laajemman kysymyksen siitä, kuinka paljon vastuuta sosiaali- ja terveyspalvelujen maksusuojien käyttämisestä voidaan jättää asiakkaalle. Jos toimintamalleja muutetaan ehdotettuun suuntaan, painopiste siirtyisi jälkikäteisestä perinnästä varhaiseen neuvontaan ja viranomaisten aktiivisempaan seurantaan.







