Hallituksen linjaus myöntää hyvinvointialueille lisäaikaa taloutensa tasapainottamiseen on herättänyt huojennusta, mutta samalla nostanut esiin akuutin tarpeen arvioida uudelleen jo päätetyt, mittavat henkilöstövähennykset. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kesk.) vahvisti torstaina, että alueiden tiukkaa sopeuttamisaikataulua hellitetään. Tämän myönnytyksen myötä SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen kiitti hallitusta järkiintymisestä ja vetosi välittömästi alueisiin, jotta ne käyttäisivät uuden mahdollisuuden hyödyksi ja peruisivat vahingolliset irtisanomiset. Mäkynen korosti, että lisäaika tarjoaa nyt välttämättömän liikkumatilan talouden pehmeämpään ja pitkäjänteisempään sopeutukseen.

Mäkynen nosti esiin useita konkreettisia esimerkkejä syksyn aikana päätetyistä tai ilmoitetuista irtisanomisista, jotka iskevät suoraan sote-ammattilaisiin ja uhkaavat palvelutasoa. Keskiviikkona Etelä-Karjala oli ilmoittanut vähentävänsä lähes 400 sote-ammattilaista, mikä on järkyttävä luku jo valmiiksi kuormitetulle alalle. Myös Mäkysen omalla alueella, Pohjanmaalla, marraskuun alussa ilmoitettiin irtisanomisuhan koskevan 72 työntekijää, ja Etelä-Pohjanmaalla oli sovittu 265 työpaikan vähentämisestä. Nämä henkilöstövähennykset ovat mittasuhteiltaan poikkeuksellisia ja muistuttavat asiantuntijoiden mukaan jopa 1990-luvun lama-ajan lukuja, mikä on herättänyt laajaa huolta. Mäkynen painotti, että nämä päätökset on nyt mahdollisuuksien mukaan peruttava ja talouden sopeutuminen on toteutettava vähemmän rajuin keinoin lisäajan puitteissa.

Palvelutarpeet ja leikkausten varjo

Hyvinvointialueiden talouskriisin taustalla on monia tekijöitä, mutta Mäkysen mukaan hallituksen tekemät leikkaukset ovat keskeisessä roolissa. Palvelutarpeet kasvavat Suomessa jatkuvasti ikääntyvän väestön myötä, mikä luo alueille luontaisesti kasvavaa kustannuspainetta. Kuitenkin hallitus on linjannut yli 650 miljoonan euron säästöjä sote-rahoitukseen, mikä tarkoittaa, että alueiden valtionrahoitus ei pysy hintojen nousun, palkkakorotusten ja palvelutarpeen kasvun perässä.

Tämä ristiriita rahoituksen ja todellisen kustannuskehityksen välillä on johtanut siihen, että monet hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään mittavia alijäämiä. Lisäksi sote-alan työvoimapula on pakottanut alueet turvautumaan kalliisiin ostopalveluihin ja vuokratyövoimaan, mikä on entisestään syönyt alijäämiä. Hallituksen alun perin tiukka vaatimus kattaa alijäämät nopeasti ilman lisärahoitusta johti alueilla hätäisiin ja vahingollisiin päätöksiin, kuten juuri näihin massiivisiin irtisanomisiin. Mäkynen katsoi, että hallitus on leikkauksillaan aiheuttanut ongelmat, ja sillä on siksi myös vastuu varmistaa, etteivät leikkaukset johda myöhemmin katumukseen johtaviin heikennyksiin kansalaisten palveluissa. Lisäaika talouden tasapainotukseen on siksi välttämätön, mutta se ei poista rahoituksen riittämättömyyden perusongelmaa.

Säästöt hoitoon pääsyn ja teknologian kautta

Matias Mäkynen esitti selkeän näkemyksen siitä, miten talouden sopeutuminen tulisi ensisijaisesti toteuttaa. Hänen mukaansa säästöjä ei tule hakea suorista irtisanomisista tai palveluiden lakkauttamisesta, vaan hoitoon pääsyn paranemisen ja hoitojonojen purkamisen kautta. Kun ihmiset pääsevät peruspalveluihin nopeammin ja tehokkaammin, heidän tarpeensa raskaammille ja kalliimmille erikoissairaanhoidon palveluille vähenee. Tällainen ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon panostaminen on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävämpi ratkaisu, kuin henkilöstön vähentäminen kriittisiltä palvelualueilta.

Lisäksi Mäkynen painotti uuden teknologian käyttöönoton merkitystä. Digitaaliset palvelut, etävastaanotot ja tekoälyyn perustuvat ratkaisut voivat keventää hoitohenkilökunnan työtaakkaa ja parantaa samalla palveluiden saatavuutta. Esimerkiksi hallinnollisen työn vähentäminen tai diagnostiikan tehostaminen voi vapauttaa sote-ammattilaisten aikaa itse potilastyöhön, mikä on resurssien tehokkaampaa käyttöä kuin henkilöstön vähentäminen. Mäkynen esitti toiveen, että kaikki hyvinvointialueet hakevat hallituksen tarjoaman lisäajan ja käyttävät sen viisaasti välttäen irtisanomiset.

Jatkuva kriisinhallinta heikentää henkilöstön jaksamista

Hyvinvointialueiden jatkuva yt-neuvottelujen ja irtisanomisuhkien kierre luo alalle epävarmuutta ja heikentää jo ennestään kireällä olevan hoitohenkilöstön jaksamista. Ammattilaiset, kuten lähihoitajat, sairaanhoitajat ja fysioterapeutit, ovat olleet erityisen kovilla. Esimerkiksi Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella irtisanomiset osuivat suoraan juuri tähän suorittavaan portaaseen, mikä herätti syvää huolta potilasturvallisuudesta. Henkilöstön tuntemukset ovat olleet hämmentyneet, apeet ja ahdistuneet, mikä ei ole omiaan parantamaan palvelujen laatua tai lisäämään alan vetovoimaa.

Kun ammattilaisia poistuu tai heidän työtaakkansa kasvaa, hoitojonot pitenevät ja palveluiden saatavuus heikkenee. Tämä luo negatiivisen kierteen, jossa yhä useammat ongelmat pahenevat, kunnes ne vaativat entistä raskaampia ja kalliimpia toimenpiteitä. SDP ja muut oppositiopuolueet ovatkin toistuvasti vaatineet, että valtiontalouden tasapainottamisen tulee tapahtua oikeudenmukaisemmin tavoin, jotka turvaavat kansalaisten kannalta välttämättömien sote-palveluiden kestävän rahoituksen pitkällä aikavälillä. Mäkysen mukaan lisäaika on nyt tilaisuus tälle pehmeämmälle sopeutumiselle.

Avaintekijät kestävässä sote-taloudessa

Hyvinvointialueiden tulee nyt käyttää saatu lisäaika hyväkseen luomalla kestävämpiä ja eettisempiä säästösuunnitelmia. Irtisanomisten sijaan painopiste on siirrettävä rakenteellisiin uudistuksiin ja toimintatapojen tehostamiseen. Tämä vaatii johtajuutta ja pitkäjänteisyyttä aluevaltuustoilta ja virkamiesjohdolta.

Kestävän sote-talouden saavuttamiseksi avainasemassa ovat:

• Irtisanomisten peruminen ja harkinnan uudelleenarviointi: Annetun lisäajan puitteissa on arvioitava, voidaanko henkilöstövähennykset toteuttaa luonnollisen poistuman, eläköitymisten tai pehmeämpien henkilöstöjärjestelyjen kautta.
• Hoitoon pääsyn ja hoitojonojen purkaminen: Säästöjä on haettava panostamalla perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn, mikä vähentää kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta.
• Uuden teknologian ja digitalisaation hyödyntäminen: Otettava käyttöön ratkaisuja, jotka keventävät hoitohenkilöstön työtaakkaa ja parantavat palveluiden saatavuutta.
• Toiminnan tehostaminen ja päällekkäisyyksien poistaminen: Varmistettava, että eri palvelujen integraatio toimii ja että hallinnollisia kuluja pystytään leikkaamaan ilman, että se heikentää palvelun tuottamista.
• Pitkäjänteisen rahoitusmallin vaatiminen: Edunvalvonta valtion suuntaan on välttämätöntä, jotta rahoitusmalli korjataan vastaamaan todellista palvelutarpeen kasvua ja kustannuskehitystä.