Naisiin kohdistuvien henkirikosten määrä ei ole vähentynyt Suomessa samaan tahtiin kuin henkirikokset kokonaisuutena. Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan lakivaliokunnan jäsen Aleksi Jäntti vaatii viranomaisilta nykyistä määrätietoisempaa puuttumista lähisuhdeväkivaltaan, vainoamiseen, uhkailuun ja kontrollointiin ennen kuin tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi.

Jäntin mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä parisuhteen päättymiseen liittyviin vaaran merkkeihin. Ero, torjutuksi tuleminen tai kumppanin päätös lähteä voivat joissakin tapauksissa kärjistää aiemman väkivallan, kontrollin tai uhkailun vakavaksi rikokseksi. Hänen mukaansa kenenkään ei pidä joutua pelkäämään henkensä puolesta käyttäessään oikeuttaan päättää parisuhde.

Naisten henkirikosmäärä on pysynyt ennallaan

Kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. syyskuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa viitataan Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tuoreeseen henkirikoskatsaukseen. Katsauksen mukaan henkirikosten kokonaismäärä on Suomessa laskenut, mutta myönteinen muutos selittyy ennen kaikkea miehiin kohdistuneiden henkirikosten vähenemisellä.

Naisiin kohdistuneissa henkirikoksissa vastaavaa laskua ei ole nähty. Vuosina 2021–2024 Suomessa surmattiin katsauksen mukaan keskimäärin 25 naista vuodessa. Jäntti pitää lukua vakavana etenkin siksi, että se on pysynyt viime vuosina käytännössä samalla tasolla samaan aikaan, kun henkirikollisuus on kokonaisuutena vähentynyt.

Tilastojen sukupuolittunut kehitys on Jäntin mukaan tunnistettava nykyistä selvemmin. Pelkkä henkirikosten kokonaismäärän tarkastelu voi antaa turvallisuustilanteesta liian myönteisen kuvan, jos samalla jää huomaamatta, ettei naisiin kohdistuvissa surmissa ole tapahtunut samanlaista edistystä. Hänen mielestään keskimäärin 25 surmattua naista vuodessa ei saa vakiintua hyväksytyksi tilanteeksi.

Katsauksessa esitettyjen tietojen perusteella suuri osa aikuisista naisuhreista joutui nykyisen tai entisen läheisen kumppaninsa surmaamaksi. Tekijä oli useimmiten puoliso, seurustelukumppani tai entinen kumppani. Tämä kytkee naisten henkirikokset vahvasti lähisuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan ja korostaa erotilanteiden turvallisuuden merkitystä.

Mustasukkaisuus ei poista tekijän vastuuta

Henkirikoskatsauksen mukaan mustasukkaisuus ja muut parisuhteeseen liittyvät ongelmat olivat nousseet tarkasteltujen henkirikosten yleisimmäksi päämotiiviksi. Niiden osuus oli 18 prosenttia tapauksista. Jäntti varoittaa kuitenkin kuvaamasta mustasukkaisuutta tavalla, joka voisi tehdä väkivallasta kasvottoman tapahtuman tai siirtää huomiota pois rikoksen tekijän valinnoista.

Hänen mukaansa parisuhteen ongelmat, ero tai torjutuksi tuleminen eivät oikeuta uhkailemaan, vainoamaan, kontrolloimaan tai pahoinpitelemään toista ihmistä. Vastuu väkivallasta kuuluu aina sen tekijälle. Jäntti painottaa, ettei väkivaltaa pidä selittää tunteilla, alkoholilla tai parisuhteen vaikeuksilla tavalla, joka vähentäisi tekijän vastuuta.

Kielenkäytöllä on tässä keskustelussa merkitystä. Jos henkirikos kuvataan ensisijaisesti mustasukkaisuuden seuraukseksi, vaarana on, että aktiivinen teko ja sitä mahdollisesti edeltänyt kontrolli jäävät taka-alalle. Jäntin viesti on, että tunne ei itsessään vainoa, lyö tai tapa, vaan ihminen tekee teot ja vastaa niistä.

Samalla näkökulma siirtää huomion yksittäisestä väkivallanteosta sitä edeltävään kehitykseen. Vakavaa lähisuhdeväkivaltaa voivat edeltää uhkaukset, toistuva yhteydenotto, liikkumisen tai ihmissuhteiden kontrollointi, pelottelu sekä aikaisemmat väkivallanteot. Jäntin mukaan tällaiset tiedot on otettava vakavasti etenkin silloin, kun uhri kertoo pelkäävänsä nykyistä tai entistä kumppaniaan.

Vaaran merkit voivat hajota eri viranomaisille

Jäntti nostaa keskeiseksi ongelmaksi sen, että tietoja samasta uhkatilanteesta voi olla usealla eri taholla. Poliisi voi tietää uhkailusta, terveydenhuolto vammoista ja sosiaalipalvelut perheen vaikeasta tilanteesta. Jos kukin toimija tarkastelee vain omaa tietoaineistoaan, tilanteen vakavuus ei välttämättä hahmotu kokonaisuutena riittävän ajoissa.

Hänen mukaansa viranomaisten on kyettävä tunnistamaan uhkaukset, vainoaminen, kontrollointi ja aikaisempi väkivalta nykyistä paremmin vakavan väkivallan varoitusmerkeiksi. Erityisen tärkeää tämä on eron aikana ja sen jälkeen. Jäntti ei esittele tiedotteessa yksityiskohtaista uutta lakipakettia, mutta vaatii käytännön toimijoilta määrätietoisempaa ja ennakoivampaa otetta.

Lähtökohtana on, ettei väkivaltaa pelkäävän ihmisen kertomusta pidä vähätellä yksityisasiana tai tavallisena eroriitana. Jäntin mukaan yhteiskunnan tehtävä on reagoida ennen kuin uhkailu tai vainoaminen etenee vakavaksi väkivallaksi. Tämä edellyttää, että yksittäiset havainnot yhdistyvät kokonaiskuvaksi ja että tilanteen mahdollinen vaarallisuus tunnistetaan ajoissa.

Lähisuhdeväkivaltaa ei pidä käsitellä tavallisena riitana

Jäntti liittää puheenvuoronsa myös lähisuhdeväkivallan rikosoikeudelliseen käsittelyyn. Tiedotteen mukaan Orpon hallituksen kaudella lähisuhdeväkivallan sovittelusta on luovuttu. Jäntti pitää linjausta tärkeänä, koska hänen mukaansa lähisuhdeväkivaltaa ei tule rinnastaa kahden tasavertaisen osapuolen keskinäiseen erimielisyyteen.

”Lähisuhdeväkivalta ei ole kahden ihmisen välinen riita, vaan rikos”, Jäntti tiivistää. Hänen mukaansa väkivaltaa ei voida poistaa sovittelemalla eikä sitä pidä selittää rakkaudella tai voimakkailla tunteilla. Turvalliseen parisuhteeseen kuuluu olennaisena osana oikeus lähteä suhteesta ilman uhkailua, vainoamista tai väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein valtasuhde, jossa toinen pyrkii rajoittamaan kumppaninsa päätösvaltaa. Siksi pelkkä yksittäisen tapahtuman tarkastelu ei välttämättä kerro tilanteen koko luonnetta. Jäntin puheenvuorossa korostuu tarve tarkastella myös tekojen toistuvuutta sekä sitä, liittyykö niihin pitkäkestoista kontrollia tai pelon ilmapiiriä.

Puheenvuoro painottaa ennaltaehkäisyä

Jäntin esiin nostamien tietojen perusteella naisiin kohdistuvien henkirikosten ehkäiseminen vaatii huomiota jo ennen rikoksen viimeistä ja vakavinta vaihetta. Tiedotteen keskeiset painotukset liittyvät seuraaviin seikkoihin:

• naisiin kohdistuvien henkirikosten kehitystä on seurattava erillään henkirikosten kokonaismäärästä;
• erotilanteisiin liittyvät uhkaukset, vainoaminen ja kontrollointi on tunnistettava mahdollisiksi vaaran merkeiksi;
• väkivaltaa pelkäävän ihmisen kertomus on otettava vakavasti viranomaisissa ja palveluissa;
• eri toimijoille kertyneiden havaintojen on muodostettava riittävän ajoissa kokonaiskuva tilanteesta;
• vastuu väkivallasta kuuluu aina tekijälle, eikä tekoa pidä selittää pois mustasukkaisuudella tai parisuhdeongelmilla.

Puheenvuoro ei sisällä yksityiskohtaista kuvausta uusista viranomaismenettelyistä tai lainsäädäntömuutoksista. Poliittinen vaatimus on silti selvä: väkivallan uhkaan pitäisi tarttua aikaisemmin, ja eri palveluissa näkyvät merkit pitäisi osata yhdistää ennen tilanteen kärjistymistä.

Oikeus päättää parisuhde on turvallisuuskysymys

Jäntin mukaan parisuhteesta lähtemisen oikeus on turvallisen yhteiskunnan perusasia. Eron hetkellä mahdollisesti kasvava uhka ei saa johtaa siihen, että ihminen joutuu jatkamaan suhdetta pelon vuoksi. Oikeuden päättää ihmissuhde on toteuduttava myös käytännössä niin, ettei ratkaisusta seuraa vainoamista, väkivaltaa tai hengenvaaraa.

Henkirikoskatsauksen luvut tekevät Jäntin mukaan näkyväksi sen, ettei henkirikosten yleinen väheneminen yksin riitä. Jos naisia surmataan edelleen vuosittain lähes entiseen tahtiin ja huomattava osa teoista tapahtuu läheisessä ihmissuhteessa, tarvitaan kohdennetumpaa huomiota juuri lähisuhteiden väkivaltaan ja erojen yhteydessä ilmeneviin uhkiin.

Jäntin viestin ytimessä on vaatimus siitä, ettei parisuhteen päättämisestä saa muodostua hengenvaarallista ratkaisua. Väkivallan ehkäisemisessä ratkaisevaa on hänen mukaansa se, että uhkaukset ja pelko tunnistetaan ajoissa, tekijän vastuu pidetään selkeänä ja apua hakevan ihmisen turvallisuus asetetaan etusijalle.

Lähteet

Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedote: Kokoomuksen Jäntti: Naisen henki ei saa olla parisuhteen päättymisen hinta, 1.9.2026. Tiedotteessa viitataan Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin henkirikoskatsaukseen.