SDP:n kansanedustaja Riitta Kaarisalo arvostelee hallituksen budjettiriihen ratkaisuja ja erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustuksiin kohdistuvia leikkauksia. Kaarisalon mukaan päätökset heikentävät apua, jota järjestöt tarjoavat muun muassa lapsille, nuorille, vammaisille, pitkäaikaissairaille ja muille vaikeassa asemassa oleville ihmisille.

Kaarisalo esitti arvionsa SDP:n eduskuntaryhmän 2. syyskuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa. Hän pitää budjettiriihen lopputulosta sekä inhimillisesti että taloudellisesti raskaana ja vaatii hallituspuolueilta perusteluja sille, miksi järjestöjen rahoitusta supistetaan edelleen.

Kansanedustajan kritiikki kohdistuu etenkin kokoomukseen, jolla olisi hänen mukaansa ollut budjettiriihessä mahdollisuus lieventää aiemmin päätettyjä avustusleikkauksia. Kaarisalo katsoo, ettei tätä tilaisuutta käytetty, vaikka järjestöjen toimintaedellytykset ovat jo heikentyneet merkittävästi kuluvan vaalikauden aikana.

Kaarisalo varoittaa järjestötoiminnan hallitsemattomasta alasajosta

Kaarisalon mukaan STEA-avustusten voimakas vähentäminen voi johtaa siihen, etteivät vammais- ja potilasjärjestöt pysty enää sopeuttamaan toimintaansa suunnitelmallisesti. Hänen mukaansa kyse ei ole vain yksittäisten hankkeiden päättymisestä, vaan vaarana on kokonaisen tukiverkoston rapautuminen.

Järjestöt ylläpitävät esimerkiksi neuvontaa, vertaistukea, vapaaehtoistoimintaa, kuntoutumista tukevaa toimintaa sekä matalan kynnyksen palveluja. Monet näistä tehtävistä perustuvat vapaaehtoisten panokseen, mutta Kaarisalo muistuttaa, ettei vapaaehtoistyökään synny ilman työntekijöitä, suunnittelua ja koordinointia.

Jos järjestöjen palkattu henkilöstö vähenee nopeasti, seuraukset voivat hänen arvionsa mukaan näkyä myös vapaaehtoisten mahdollisuuksissa jatkaa työtään. Toiminnan järjestäminen vaatii asiantuntemusta, vastuuhenkilöitä, tiloja, viestintää ja jatkuvuutta. Kaarisalo pelkää, että juuri nämä rakenteet katoavat rahoituksen mukana.

Hänen mukaansa järjestöt muodostavat yhden suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä tukirakenteista. Niiden työn äkillinen supistaminen ei siten vaikuttaisi ainoastaan järjestöihin itseensä, vaan myös ihmisiin, jotka tarvitsevat arjessaan pitkäkestoista ohjausta, vertaistukea tai apua palvelujen löytämiseen.

Huoli kohdistuu lapsiin, nuoriin ja sairaisiin

Kaarisalo nostaa tiedotteessaan erityiseen asemaan syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret sekä vammaiset ja vakavasti sairaat ihmiset. Hän arvioi, että leikkausten seuraukset osuvat ankarimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähän vaihtoehtoja tuen saamiseen.

Samassa yhteydessä Kaarisalo viittaa arvioon, jonka mukaan 26 000 lasta siirtyy köyhyysrajan alapuolelle. Hänen mielestään hallituksen politiikan kokonaisuus on ristiriidassa pääministeri Petteri Orpon esittämän tavoitteen kanssa, jonka mukaan kenenkään ei pitäisi joutua kohtuuttomaan tilanteeseen.

Kaarisalo arvostelee myös hallituksen veroratkaisuja. Hänen mukaansa pieni- ja keskituloisiin sekä järjestöjen palveluja tarvitseviin kohdistuvia heikennyksiä tehdään samaan aikaan, kun suurituloisempien ja yritysten verotusta kevennetään velkarahoituksella. Tiedotteessa ei kuitenkaan eritellä budjettiratkaisujen euromääriä tai leikkausten tarkkaa kohdentumista eri järjestöille.

Kansanedustajan mukaan järjestöjen tarjoamaa tukea ei voida suoraan korvata julkisilla palveluilla. Järjestöt tavoittavat hänen mukaansa ihmisiä, jotka eivät välttämättä löydä apua viranomaisjärjestelmän kautta tai jotka tarvitsevat julkisten palvelujen rinnalle pitkäaikaista tukea. Erityisen tärkeänä hän pitää järjestöjen kykyä tarjota kokemukseen perustuvaa vertaistukea.

Hyvinvointialueiden taloustilanne lisää Kaarisalon huolta

Kaarisalo epäilee, että hyvinvointialueet eivät pysty täyttämään järjestöleikkausten synnyttämää aukkoa. Hän perustelee näkemystään alueiden vaikealla taloustilanteella. Jos järjestöjen toiminta supistuu samalla, hyvinvointialueilta katoaa myös yhteistyökumppaneita, joiden kanssa on tuettu esimerkiksi kuntoutumista ja pitkäaikaissairaiden jatkohoitoa.

Järjestöjen ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö voi käytännössä tarkoittaa muun muassa asiakkaiden ohjaamista vertaistuen piiriin, sairauden kanssa elämistä helpottavaa neuvontaa tai palvelujen täydentämistä tilanteissa, joissa julkinen sektori ei tarjoa jatkuvaa tukea. Kaarisalon viesti on, että tällaisen työn loppuminen saattaa siirtää ongelmia myöhemmäksi sen sijaan, että se poistaisi avun tarvetta.

Hän varoittaa päätösten voivan synnyttää suuren inhimillisen ja taloudellisen laskun. Tiedotteessa ei esitetä laskelmaa mahdollisista myöhemmistä kustannuksista, mutta Kaarisalo liittää riskit muun muassa syrjäytymiseen, toimintakyvyn heikkenemiseen ja palveluketjujen katkeamiseen. Hänen mukaansa ennalta ehkäisevän ja kuntoutumista tukevan toiminnan vähentäminen voi kasvattaa raskaampien palvelujen tarvetta.

Kaarisalo syyttää hallitusta siitä, ettei se ole ottanut riittävästi huomioon leikkausten käytännön vaikutuksia. Hänen mielestään keskustelu järjestökentän rakenteista on peittänyt alleen sen, keiden arkeen rahoituksen vähentäminen lopulta osuu.

Kritiikkiä ministeri Rydmanin puheista

Kaarisalo arvostelee tiedotteessa myös elinkeinoministeri Wille Rydmanin tapaa puhua järjestöistä ja avustusleikkauksista. Hänen mukaansa ministerin käyttämä vastakkainasettelu antaa vääristyneen kuvan järjestöjen työstä ja vie huomiota päätösten konkreettisista seurauksista.

Kaarisalon mukaan järjestöjä ei pitäisi käsitellä etuoikeutettuna ryhmänä, vaan toimijoina, jotka tekevät yhteiskunnallisesti tärkeää työtä usein kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa olevien ihmisten parissa. Hän pitää ministerin retoriikkaa ministerin asemaan sopimattomana.

Tiedote sisältää SDP:n kansanedustajan näkemyksen asiasta. Siinä ei ole mukana hallituksen, kokoomuksen tai Rydmanin vastausta Kaarisalon arvosteluun. Kaarisalo vaatii hallituspuolueilta selvitystä siitä, miten järjestöjen nykyisin auttamat ihmiset saavat jatkossa tarvitsemansa tuen, jos toimintaa joudutaan supistamaan tai lopettamaan.

Leikkausten pelätään lisäävän työttömyyttä

Avustusten vähenemisellä on Kaarisalon mukaan vaikutuksia myös järjestöjen työntekijöihin. Hän arvioi, että tuhannet eri alojen asiantuntijat voivat menettää työnsä. Järjestöissä työskentelee esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan osaajia, neuvonnan ammattilaisia, hanketyöntekijöitä, viestijöitä sekä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita.

Kaarisalon mielestä työllistymismahdollisuudet ovat nykyisessä työmarkkinatilanteessa heikot. Hän katsoo, että hallituksen pitäisi vähintään tarjota työnsä menettäville mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen. Tässä yhteydessä hän vaatii aiemmin lakkautetun aikuiskoulutustuen palauttamista.

Aikuiskoulutustuen palauttaminen antaisi Kaarisalon mukaan työttömyysuhan alla oleville ihmisille väylän hankkia uutta osaamista ja siirtyä toiselle alalle. Hän arvostelee tilannetta, jossa julkisen vallan omat rahoituspäätökset johtavat työpaikkojen katoamiseen, mutta samanaikaisesti mahdollisuuksia opiskella työuran aikana on heikennetty.

Kaarisalo yhdistää järjestöleikkaukset laajempaan huoleen Suomen työttömyydestä. Hän kysyy, haluaako hallitus jatkaa politiikkaa, joka hänen mukaansa kasvattaa työttömien määrää tilanteessa, jossa uusia työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla.

Kiista koskee sekä palveluja että järjestöjen asemaa

Kaarisalon ulostulossa yhdistyvät huoli palveluja tarvitsevista ihmisistä, järjestöjen tulevaisuudesta ja työntekijöiden asemasta. Hänen keskeinen vaatimuksensa on, että hallitus arvioisi leikkauksia uudelleen eikä jättäisi järjestöjen nykyisiä asiakkaita ilman korvaavaa tukea.

Tiedotteen perusteella Kaarisalon esiin nostamat pääkysymykset ovat:

• miten lapset, nuoret, vammaiset ja pitkäaikaissairaat saavat jatkossa neuvontaa ja tukea,
• voivatko hyvinvointialueet korvata järjestöjen vähenevän toiminnan omassa talouspaineessaan,
• miten vapaaehtoistyö jatkuu ilman palkattua koordinointia ja asiantuntemusta,
• mitä tapahtuu järjestöistä irtisanottaville työntekijöille,
• ja pitäisikö aikuiskoulutustuki palauttaa alanvaihdon ja uudelleenkouluttautumisen helpottamiseksi.

Kaarisalo pitää tehtyjä ratkaisuja kohtuuttomina ja katsoo, että niiden seuraukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Hänen mukaansa kysymys ei ole ainoastaan järjestöjen budjeteista, vaan siitä, säilyykö vaikeassa asemassa oleville ihmisille matalan kynnyksen apua tilanteessa, jossa myös julkiset palvelut ovat taloudellisesti tiukoilla.

Budjettiriihen jälkeinen keskustelu osoittaa, että STEA-avustusten leikkaukset ovat samalla laajempi poliittinen kiista hyvinvointivaltion työnjaosta. Kaarisalon puheenvuoro painottaa järjestöjen roolia julkisten palvelujen täydentäjinä ja varoittaa, että nopeasti purettuja rakenteita voi olla myöhemmin vaikea rakentaa uudelleen.

Lähteet

SDP eduskunta: SDP:n Kaarisalo tyrmistynyt Kokoomuksen sydämettömästä päätöksestä viedä apu sitä eniten tarvitsevilta, tiedote 2.9.2026.