Kaarisalo vaatii puolustusmenojen rahoitukseen veroja leikkausten rinnalle

SDP:n kansanedustaja Riitta Kaarisalo esittää, että kasvavat puolustusmenot rahoitettaisiin Suomessa menoleikkausten lisäksi veroratkaisuilla, jotka jakaisivat kustannuksia eri tulonsaajaryhmien kesken. Kaarisalon mukaan puolustuskyvyn vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä toteuttaa tavalla, joka heikentää olennaisesti hyvinvointipalveluja tai pienituloisten toimeentuloa.

Kaarisalo puolustaa SDP:n esittelemää puolustusveromallia puolueen eduskuntaryhmän 26. elokuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa. Malliin sisältyisi muutoksia pääoma- ja ansiotuloverotukseen sekä arvonlisäverotukseen. Kyseessä on SDP:n keskustelunavaus, ei päätetty verouudistus tai hallituksen esitys.

Puolustusmenojen kasvattamisen tarpeesta vallitsee suomalaisessa politiikassa laaja yhteisymmärrys, mutta rahoitustavasta puolueiden näkemykset eroavat. Keskeinen kysymys on, kuinka suuri osa lisälaskusta voidaan kattaa velalla, kuinka paljon julkisia menoja voidaan leikata ja millaisia veronkorotuksia talous kestää.

SDP jakaisi puolustuksen lisälaskua veroilla

Kaarisalon lähtökohtana on, että maanpuolustus kuuluu kaikille suomalaisille ja myös sen kustannukset pitäisi jakaa mahdollisimman laajasti. Hänen mukaansa puolustusmenojen rahoittaminen pelkästään leikkaamalla voisi kohdistaa suhteettoman suuren taakan niihin ihmisiin, jotka ovat riippuvaisia julkisista palveluista ja tulonsiirroista.

SDP:n esittelemässä mallissa pääomatulojen veroprosentteja korotettaisiin yhdellä prosenttiyksiköllä. Yli 90 000 euron vuotuisten ansiotulojen verotusta kiristettäisiin kahdella prosenttiyksiköllä. Lisäksi ylimmän valtion tuloveroluokan indeksitarkistuksia rajoitettaisiin ja solidaarisuusveron tuloraja jäädytettäisiin.

Nämä ratkaisut kohdistuisivat erityisesti suurituloisiin ja pääomatuloja saaviin. Kaarisalon mukaan ajatuksena on, että suuremman maksukyvyn omaavat osallistuisivat puolustuksen lisärahoitukseen muita suuremmalla osuudella. Hän katsoo, että progressiiviseen verotukseen painottuva ratkaisu olisi oikeudenmukaisempi kuin malli, jossa rahoitus kerättäisiin kokonaan palvelu- ja etuusleikkauksilla.

Kaarisalo myös arvioi, että suurituloisimpien keskimääräinen verotus jäisi ehdotettujen kiristysten jälkeenkin kevyemmäksi kuin nykyisen hallituskauden alussa. Tiedotteessa ei kuitenkaan esitetä yksityiskohtaista kokonaislaskelmaa mallin verotuotoista, vaikutuksista työntekoon tai siitä, kuinka pitkään puolustusveroksi kutsuttuja ratkaisuja sovellettaisiin.

Arvonlisäveron korotus näkyisi kuluttajahinnoissa

SDP:n mallissa rahoitusta kerättäisiin myös korottamalla yleistä arvonlisäverokantaa ja 13,5 prosentin verokantaa puolella prosenttiyksiköllä. Arvonlisävero on kulutusvero, joten sen korottaminen rasittaa suhteellisesti enemmän pieni- ja keskituloisia kuin kaikkein suurituloisimpia. Pienituloisilla suurempi osa käytettävissä olevista tuloista kuluu tavaroihin ja palveluihin, eikä säästämiseen jää yhtä paljon mahdollisuuksia.

Kaarisalo havainnollistaa muutosta ruoan hinnalla. Jos puolen prosenttiyksikön veronkorotus siirtyisi suoraan kuluttajahintoihin, maitolitran hinta nousisi hänen laskelmansa mukaan alle puoli senttiä. Viidenkymmenen euron ruokakassin hinta kohoaisi noin 25 senttiä.

Todelliset hintavaikutukset riippuisivat kuitenkin siitä, kuinka yritykset siirtäisivät veron hintoihin, miten kilpailu toimisi ja muuttaisivatko kuluttajat ostokäyttäytymistään. Veronkorotuksen vaikutus ei myöskään olisi kotitalouksille yhtä suuri, sillä kulutuksen rakenne ja tulotaso vaihtelevat.

SDP:n ehdotuksessa arvonlisäveron korotuksen regressiivistä vaikutusta pyrittäisiin tasapainottamaan suurituloisiin kohdistuvilla tuloveromuutoksilla. Mallin poliittinen arviointi edellyttäisi silti tarkempia laskelmia siitä, miten kokonaisuus vaikuttaisi eri tuloluokkiin, inflaatioon, kotimaiseen kysyntään ja julkisen talouden rahoitusasemaan.

Euroopasta löytyy esimerkkejä erillisistä verolisistä

Kaarisalo perustelee mallia myös eurooppalaisilla esimerkeillä. Hänen mukaansa erillisiin kansallisiin rahoitustarpeisiin sidotuista verolisistä on kokemusta muun muassa Saksassa. Maa otti 1990-luvulla käyttöön solidaarisuuslisän, jolla katettiin Saksan yhdistymisestä aiheutuneita kustannuksia.

Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa myös Baltian maat ovat etsineet tapoja rahoittaa puolustuksen nopeaa vahvistamista. Kaarisalo nostaa tiedotteessaan esiin Viron ja Liettuan puolustukseen kytketyt veroratkaisut. Esimerkkien tarkoituksena on osoittaa, että poikkeukselliseen turvallisuustilanteeseen voidaan vastata myös korvamerkityillä tai erikseen perustelluilla veromuutoksilla.

Maiden järjestelmät, veropohjat ja taloudelliset tilanteet poikkeavat kuitenkin toisistaan. Ulkomaisia malleja ei siten voida siirtää Suomeen sellaisinaan, vaan mahdollisen puolustusveron vaikutukset pitäisi arvioida Suomen oloissa.

Kaarisalo arvostelee kokoomuksen leikkauslinjaa

Kaarisalon puheenvuoro on samalla voimakas kannanotto kokoomuksen talouspolitiikkaa vastaan. Hänen mukaansa SDP:n ehdotusta ei pitäisi torjua ennen kuin sen sisältöön ja vaikutuksiin on perehdytty. Hän pitää epärealistisena ajatusta siitä, että miljardiluokan sopeutukset voitaisiin toteuttaa yksinomaan julkisia menoja vähentämällä.

Kaarisalo varoittaa, että laajat lisäleikkaukset voisivat osua järjestöihin, työttömiin, sairaisiin, pienituloisiin ja vanhuspalveluihin. Hänen mukaansa tällä hallituskaudella tehdyt säästöt antavat viitteitä siitä, millaisiin kohteisiin myös tuleva menojen karsiminen voisi kohdistua.

Samaan talouspoliittiseen kiistaan liittyy myös kirjoitus Kaarisalo vaatii Orpolta perusteluja kokoomuksen leikkauslinjalle, jossa käsitellään hänen pääministeri Petteri Orpolle suuntaamaansa arvostelua. Kaarisalon viesti on, että hallituksen ja opposition pitäisi käydä avoin keskustelu sekä puolustusmenojen tasosta että niiden rahoituksen vaikutuksista.

Kokoomuksen näkökulmasta veronkorotuksiin perustuvaa mallia voidaan puolestaan arvioida talouskasvun, työnteon kannustimien ja kotimaisen ostovoiman kautta. Kaarisalon tiedotteessa ei esitellä kokoomuksen yksityiskohtaista vastausta tai vaihtoehtoista rahoituslaskelmaa. Näin ollen hänen arvostelunsa edustaa SDP:n poliittista näkemystä, ei yhteisesti hyväksyttyä arviota leikkausten tai veronkorotusten seurauksista.

Puolustuskyky ja hyvinvointivaltio asetetaan samaan kehykseen

Kaarisalo pyrkii puheenvuorollaan haastamaan vastakkainasettelun, jossa puolustusmenojen kasvu tarkoittaisi automaattisesti hyvinvointipalvelujen supistamista. Hänen mukaansa Suomen on pystyttävä huolehtimaan sekä sotilaallisesta turvallisuudesta että ihmisten arjen perusedellytyksistä.

Ajattelussa hyvinvointiyhteiskunta nähdään myös osana yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, luottamus päätöksentekoon sekä kokemus kustannusten oikeudenmukaisesta jakautumisesta voivat vaikuttaa kansalaisten haluun sitoutua yhteisiin turvallisuustavoitteisiin. Samalla puolustusmenojen pysyvä kasvu edellyttää vakaata rahoituspohjaa, jota ei voida rakentaa pelkästään lyhytaikaisten ratkaisujen varaan.

Suomen julkisen talouden vaikea tilanne tekee kokonaisuudesta haastavan. Puolustukseen tarvitaan lisää rahaa samaan aikaan, kun väestön ikääntyminen kasvattaa palvelumenoja ja velkaantumista pyritään hillitsemään. Siksi sekä veronkorotuksiin että leikkauksiin liittyy väistämättä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Jatkovalmistelu vaatisi tarkempia laskelmia

SDP:n ehdotus nostaa poliittiseen keskusteluun useita kysymyksiä, joihin tarvittaisiin vastaukset ennen mahdollisia päätöksiä. Olennaisia arvioitavia asioita olisivat ainakin:

• kuinka paljon kukin veromuutos tuottaisi puolustuksen rahoittamiseen,
• olisiko puolustusvero määräaikainen vai pysyvä osa verojärjestelmää,
• miten kokonaisuus vaikuttaisi pieni-, keski- ja suurituloisten käytettävissä oleviin tuloihin,
• millä tavoin arvonlisäveron korotus siirtyisi kuluttajahintoihin,
• miten veronkorotukset vaikuttaisivat työntekoon, investointeihin ja talouskasvuun,
• sekä mitä menokohteita säästettäisiin, jos verotuloilla korvattaisiin osa suunnitelluista leikkauksista.

Kaarisalon mukaan puolustusmenojen lisäämistä ei voida välttää julkisen talouden vaikeuksista huolimatta. Hänen keskeinen vaatimuksensa on, ettei turvallisuuden vahvistamisen hintaa makseta purkamalla hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita. SDP:n avaus siirtääkin huomion puolustusmenojen tasosta siihen, keneltä lisärahoitus kerätään ja millä perusteella kustannukset jaetaan.

Puolustusveron eteneminen riippuisi lopulta parlamentaarisesta tuesta ja yksityiskohtaisesta valmistelusta. Kaarisalon tiedote osoittaa, että tulevien vuosien talouspolitiikan keskeinen jakolinja voi muodostua veronkorotusten ja menoleikkausten välille. Puolueet joutuvat samalla perustelemaan, miten ne sovittavat yhteen turvallisuuden, velkakestävyyden, talouskasvun ja kansalaisten peruspalvelut.

Lähteet

SDP:n eduskuntaryhmän tiedote 26.8.2026: SDP:n Riitta Kaarisalo: Suomen puolustuskykyä tulee vahvistaa romuttamatta hyvinvointiyhteiskuntaa.