Hyrkkö tyrmää hallituksen kaivosveropaketin

Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö on ilmaissut erittäin voimakkaan pettymyksen ja tyrmäyksen niihin muutoksiin, jotka valtiovarainvaliokunta teki hallituksen esitykseen kaivosmineraaliverosta, mikä Hyrkön mukaan vesittää alkuperäisen ehdotuksen taloudelliset ja ympäristötavoitteet. Hyrkön mukaan Suomen hallitus ja monet oppositiopuolueet ovat olleet liian halukkaita myymään kansallisomaisuutta halvalla lobbareiden painostuksen alla, vaikka kaivosveron ensisijaisena tarkoituksena onkin varmistaa, että ainutlaatuisista ja arvokkaista luonnonvaroista saadaan yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus. Hän pitää positiivisena vain sen, että hallituspuolueet eivät täysin luopuneet veronkorotuksista, mutta on samalla huolissaan siitä, kuinka helposti veronkiristyksiä on kevennetty prosessin aikana, mikä heikentää valtion ja kuntien taloutta pitkällä aikavälillä.

Valtiovarainvaliokunta sai tiistaina valmiiksi mietintönsä kaivosmineraaliveron muutoksista, jotka olivat osa laajempaa hallituksen esitystä verotuksen kiristämiseksi julkisen talouden tasapainottamiseksi. Vihreät esitti ainoana puolueena valiokunnassa pykälämuutoksia, joilla kaivosveron taso olisi nostettu lähemmäs kansainvälisiä verrokkeja ja verotuoton jako-osuus säilytetty hallituksen alkuperäisen esityksen mukaisena, mikä olisi vahvistanut julkista taloutta suunnitellusti. Vihreiden ehdotus sisälsi myös vaatimuksen siitä, että louhinnan sivuvirrat olisi pidetty kaivosveron piirissä, sillä niiden veron ulkopuolelle jättäminen heikentää merkittävästi kiertotalouden ja luonnonvarojen tehokkaan käytön tavoitteita. On hätkähdyttävää, kuinka vähän ymmärrystä vihreiden ehdotukset saivat valiokunnassa, jossa Kokoomuksen johtama enemmistö teki huomattavia myönnytyksiä kaivosteollisuuden suuntaan.

Hybridimalli aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistajana

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjattiin valtioneuvostolle kehotus valmistella niin sanottu hybridimalli kaivosverotukseen jo ensi syksyksi, mikä tarkoittaisi siirtymistä nykyisestä rojalttiverosta malliin, joka ottaisi huomioon sekä louhinnan määrän että yhtiön voitot. Hyrkkö pitää tätä kehotusta käsittämättömänä osoituksena lobbareiden ylivallasta kokoomusjohtoiseen hallitukseen ja valitettavasti ilmeisesti myös moniin oppositiopuolueisiin, koska vain Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat kehotusta valiokunnassa. Hybridimalli altistaisi kaivostoiminnan aggressiiviselle verosuunnittelulle, mikä vaarantaisi verosta saatavat taloudelliset hyödyt valtiolle ja kaivoskunnille, sillä voittojen verottaminen jättää usein suuren liikkumavaran kansainvälisille kaivosyhtiöille. Hyrkön mukaan Suomen maaperästä kaivetuista mineraaleista kuuluu maksaa suomalaisille asiallinen korvaus, mikä voitaisiin varmistaa vain pitämällä kiinni yksinkertaisesta rojalttimallista tai nostamalla sen taso merkittävästi kansainväliselle tasolle.

Hybridimallin valmistelun vaatiminen on huolestuttavaa, sillä kaivosteollisuus on itse ajanut voimakkaasti mallia, jossa veropohjana käytettäisiin voittoa eikä tuotannon arvoa, mikä mahdollistaisi veron minimoinnin aggressiivisella yritysjärjestelyillä ja verovähennyksillä. Hallituksen alkuperäinen esitys pyrkikin korottamaan kaivosmineraaliveron arvorojaltia 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin, mikä oli jo itsessään kompromissi verrattuna kansainvälisiin verrokkimaihin, joissa rojalttiverot voivat olla huomattavasti korkeampia. Kaivosteollisuus puolustaa hybridimallia sillä, että se ottaisi paremmin huomioon kaivostoiminnan kannattavuuden, mutta kriitikoiden mukaan se heikentäisi merkittävästi verokertymän ennustettavuutta ja lisäisi hallinnollista taakkaa valtiolle, mikä on ristiriidassa julkisen talouden tasapainottamisen tavoitteen kanssa.

Valtion taloutta heikentävä jako-osuus

Vihreiden vastalauseessa puolustettiin voimakkaasti hallituksen alkuperäistä esitystä kaivosmineraaliveron tuoton jako-osuudesta kuntien ja valtion välillä, joka olisi muuttanut aiemman 60 % kunnille ja 40 % valtiolle -suhteen valtion eduksi. Valtiovarainvaliokunnassa jako-osuutta kuitenkin muutettiin kuntien hyväksi, mikä Hyrkön mukaan tapahtui valtion taloutta heikentävällä tavalla. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi nostanut valtion osuuden 80 prosenttiin ja kuntien 20 prosenttiin, mutta korotuksen ansiosta kuntien euromääräiset tuotot olisivat silti pysyneet suurin piirtein vuoden 2025 tasolla, jolloin veron kokonaistuotto oli arviolta 31 miljoonaa euroa. Harmi kyllä, hallitus taipui tässäkin asiassa, mikä osoittaa Hyrkön mukaan poliittista heikkoutta kuntien painostuksen edessä.

Hyrkkö huomauttaa, että kaivosveron tuotosta hyötyy vain kourallinen kuntia Suomessa, jolloin jako-osuuden muuttaminen kuntien hyväksi tarkoittaa, että nämä kunnat tekevät nyt hyvän tilin kaivosveron korotuksella valtion kustannuksella. Esimerkiksi vuonna 2024 eniten veroa keräsivät Sotkamo, Keminmaa ja Sodankylä, joiden kohdalla kaivosveron tuotto asukasta kohden on erittäin suuri, mikä on herättänyt keskustelua kuntien yhdenvertaisuudesta ja kaivosveron luonteesta aluepolitiikkana. Vihreät näkivät hallituksen alkuperäisen esityksen viisaana askeleena julkituloa vahvistavan tavan huomioiden, että kaivostoiminnan aiheuttamat haitat ja hyödyt koskettavat koko Suomea, eivät vain sijaintikuntia, jolloin suurin osa tuotosta tulisi ohjata valtion budjettiin. Vaikka veron korotus lisäisikin verotuottoa arviolta 70 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen, sen vaikutus valtion velkaantumiseen jää pienemmäksi kuin alun perin toivottiin jako-osuuden muutoksen vuoksi.

Kiertotalous kompastuu sivuvirtoihin ja jätteisiin

Vihreät kritisoi lakimuutosta erityisesti siitä, että sivuvirrat rajattiin kaivosveron ulkopuolelle, mikä on Hyrkön mukaan vakava virhe kiertotalouden ja luonnonvarojen tehokkaan käytön näkökulmasta. Suomalaiset käyttävät jo nyt eniten luonnonvaroja koko Euroopassa, jolloin sivuvirtojen rajaaminen veron ulkopuolelle lisää kaivosyhtiöiden kynnystä hyödyntää kaikkia louhittavia mineraaleja, sillä se kannustaa jättämään ne verottomina sivuvirtoina ympäristöön. Meidän tulisi pyrkiä hyödyntämään täysmääräisesti louhittava maa-aines sekä tehostaa mineraalien uudelleenkäyttöä ja kiertotaloutta, mikä on Vihreiden keskeinen tavoite luonnonvarapolitiikassa ja verotuksen tulisi tukea tätä tavoitetta. Sivuvirtojen verovapauden puolesta esitetyt argumentit liittyvät usein hallinnollisen taakan keventämiseen, mutta tämä etu on Hyrkön mukaan pieni verrattuna menetettyihin ympäristö- ja taloushyötyihin.

Lisäksi Vihreät esittää jäteveron laajentamista koskemaan myös kaivosjätteitä, sillä kaivokset tuottavat huimat 76 prosenttia kaikesta Suomen jätteestä, ja vaarallisesta jätteestä osuus on vieläkin suurempi. Asettamalla maltillinen kaivosten jätevero voitaisiin paitsi vahvistaa julkista taloutta myös merkittävästi vähentää kaivostoiminnan aiheuttamia ympäristöhaittoja, sillä vero loisi suoran taloudellisen kannustimen vähentää jätteiden määrää ja parantaa kaivosten jätehuoltoa. Kaivosjätteen määrä on valtava, ja sen käsittelyn ja varastoinnin aiheuttamat riskit ja kustannukset ovat merkittäviä ympäristölle ja tuleville sukupolville, minkä vuoksi jätevero olisi perusteltu haittavero. Vihreiden mukaan vastuullinen veropolitiikka edellyttää, että haittoja verotetaan ja hyötyjä kannustetaan, mikä kaivosveron käsittelyssä on jäänyt puolitiehen.

Vihreiden keskeiset kritiikin aiheet kaivosveroon

Vihreiden näkemyksen mukaan kaivosveron lopullisessa muodossa on useita merkittäviä heikennyksiä ja puutteita verrattuna tavoiteltuun reiluun veromalliin:

• Verotason Alhaisuus: Kaivosveron lopullinen taso jää kansainvälisistä verrokeista jälkeen, mikä johtaa kansallisomaisuuden liian halpaan luovuttamiseen.
• Jako-osuus: Kuntien osuuden kasvattaminen valtion kustannuksella heikentää julkista taloutta ja keskittää hyödyn harvoille kunnille.
• Hybridimalli: Kehotus valmistella voittoon perustuva hybridimalli altistaa verotulot aggressiiviselle verosuunnittelulle.
• Sivuvirrat: Sivuvirtojen rajaaminen veron ulkopuolelle heikentää kiertotalouden tavoitteita ja kannustaa resurssien tuhlaamiseen.
• Jäteveron Puute: Kaivosjätteen, joka muodostaa suurimman osan Suomen jätteistä, jättäminen jäteveron ulkopuolelle jättää ympäristöhaitat rankaisematta.