Vihreiden kansanedustaja ja entinen ympäristöministeri Krista Mikkonen on esittänyt voimakasta kritiikkiä hallituksen kaivosveron nostoon liittyvästä venkoilusta. Mikkonen ihmettelee avoimesti, kuinka kaivosyhtiöiden lobbarit vaikuttavat Orpon hallituksen päätöksentekoon. Hän muistuttaa, että kaivosveron korottaminen toisi kipeästi kaivattuja verotuloja valtion kassaan ja varmistaisi sen, ettei Suomen mineraaleja luovuteta maaperästä pilkkahintaan.

Kaivosveron nosto on ollut hallitusohjelmassa. Valtiovarainministeriö esitti syyskuussa 2025 lakimuutosta, jolla kaivosmineraaliveroa korotettaisiin huomattavasti. Metallimalmien arvorojaltia esitettiin nostettavaksi nykyisestä 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin, ja verotuoton arvioitiin nousevan jopa 70 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Hallitusohjelman mukaisesti verolla tavoiteltiin aiemmin 15 miljoonan euron lisätuloja.

Lobbarit iskevät takaisin hybridimallilla

Kaivosteollisuus on noussut voimakkaasti vastustamaan hallituksen esittämää veronkorotusta, jonka ne kokevat uhkaavan alan toimintaedellytyksiä ja investointeja. Kaivosteollisuus ry on esittänyt oman vaihtoehtoisen mallinsa, niin sanotun hybridimallin, joka huomioisi yhtiöiden maksukyvyn verotuksessa. Esityksen mukaan kaivosmineraalivero koostuisi arvorojaltista ja voittoverosta.

Krista Mikkonen pitää kaivosteollisuuden ehdotusta absurdina. Hänen mukaansa kaivosverossa on kyse ennen kaikkea korvauksesta maaperästä vietävistä mineraaleista, jotka ovat uusiutumaton luonnonvara. Lisäksi verotuksen myötä saadaan korvausta kaivostoiminnan aiheuttamista ympäristöhaitoista. Nämä seikat eivät Mikkosen mielestä mitenkään liity yritysten liikevoittoon tai maksukykyyn. Mikkonen kritisoi sitä, että yritykset pyrkivät viivyttämään ja muuttamaan veronkorotusta vetoamalla sen vaikutukseen investointeihin.

Ympäristöministerin mukaan kaivosveron ensisijainen tarkoitus on varmistaa, että yhteiskunta saa kohtuullisen korvauksen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Mikäli yrityksen toiminta Suomessa kaatuu verotuksen nostoon, herää kysymys hankkeen taloudellisesta kannattavuudesta ja siitä, onko yhtiö riittävän vakavarainen huolehtiakseen asianmukaisesti esimerkiksi ympäristövelvoitteista.

Suomi on kaivosteollisuuden villi länsi

Mikkosen mukaan kaivosbuumi Suomeen johtuu mineraalivarantojen lisäksi siitä, että kaivosvero on Suomessa verrokkimaita huomattavasti alhaisemmalla tasolla. Vaikka Suomen kallioperässä on paljon vihreään siirtymään tarvittavia mineraaleja, kuten nikkeliä, kobolttia ja litiumia, merkittävin syy kaivosryntäykselle on Mikkosen mukaan se, että verotus, sääntely ja valvonta eivät ole maassa vieläkään kunnossa.

Monet asiantuntijat ovat todenneet Suomen kaivosveron olevan kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen alhainen. Nykyinen kaivosvero, joka on tuotantoon sidottu rojalti, on huomattavasti matalampi kuin monissa kaivosmaissa, joissa käytetään usein voittoon perustuvaa veroa tai hybridimalleja. Jopa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on aiemmin suositellut Suomeen voittoihin kohdistuvaa kaivosveroa tai hybridimallia. Mikkonen nostaa esiin provosoivan vertailun toteamalla, että Suomessa on yhä alhaisempi kaivosvero kuin jopa Kongossa, mikä havainnollistaa hyvin tilanteen räikeyttä.

Mikkonen vaatii, että nyt on viimeinen hetki laittaa nämä asiat kuntoon, jotta kaivostoimintaa voidaan tehdä oikeasti kestävästi. Alhaiset verot ja löysä sääntely houkuttelevat kansainvälisiä yrityksiä hyödyntämään Suomen mineraaleja. Tämä ei kuitenkaan hyödytä Suomea riittävästi, ja se voi johtaa siihen, että arvokkaat luonnonvarat menetetään liian halvalla ilman riittävää kompensaatiota yhteiskunnalle ja ympäristölle aiheutetuista haitoista.

Hallitus lobbareiden vietävissä

Entinen ympäristöministeri Krista Mikkonen ihmettelee, kuinka Orpon hallitus on toistuvasti osoittanut olevansa avoimesti täysin lobbareiden vietävissä. Hän näkee hallituksen toiminnassa toistuvan kaavan, jossa yritysten voimakas lobbaus saa hallituksen perääntymään veronkorotusaikeista tai luomaan niitä kompensoivia tukia.

Mikkonen viittaa aiempiin tapauksiin, jotka ovat herättäneet laajaa keskustelua. Hän mainitsee makeisten arvonlisäveron noston peruuttamisen, joka tapahtui Fazerin voimakkaan lobbauksen ja investointiuhkien jälkeen. Toisena esimerkkinä hän nostaa esiin Googlen lobbauksen, joka johti datakeskuksille suunnatun uuden yritystuen luomiseen, mikä kompensoi sähköveron korotuksen. Tällainen politiikan tekeminen luo epätasa-arvoisen asetelman, jossa suuryritysten ääni ylittää helposti julkisen talouden ja yhteiskunnan edun.

Nyt sama kaava toistuu jälleen – kaivosyhtiöiden lobbarit pyrkivät saamaan hallituksen pakittamaan kaivosveron nostossa tai muuttamaan sen mallia yrityksiä suosivaksi. Mikkosen mukaan hallitus on valmis leikkaamaan epäröimättä julkiset palvelut henkihieveriin, mutta muutama yrityksiin kohdistuva vero on sille mahdoton tehtävä. Tämä osoittaa Mikkosen mielestä hallituksen prioriteetit, jotka asettavat yritysten edun julkisen edun edelle.

Veropoliittinen linja ja sen vaikutukset

Hallituksen linja on herättänyt huolta siitä, että Suomen veropohja jää kansainvälisesti vertailtuna liian kapeaksi ja että veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat mahdollisia. Kansainvälisesti on korostettu tarvetta varmistaa, että kaivostoiminnasta saadaan oikeudenmukainen korvaus yhteiskunnalle, sillä mineraalit ovat kansallisomaisuutta. Hallituksen esittämä kaivosveron korotus 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin olisi nostanut veron tasoa, mutta Kaivosteollisuus ry:n esittämä hybridimalli pyrkii siirtämään verotuksen painopistettä rojaltista voittoveroon, mikä voi olla haavoittuvaa kansainvälisen verosuunnittelun kannalta.

Lisäksi kaivosveron tuoton jakoperusteita esitettiin muutettavaksi siten, että valtion osuus nousisi 40 prosentista 80 prosenttiin ja kuntien osuus laskisi 60 prosentista 20 prosenttiin. Vaikka kuntien euromääräinen tulo pysyisi hallituksen esityksen mukaan samalla tasolla kuin aiemmin, kuntien suhteellinen osuus verotuotosta pienenisi merkittävästi. Tämä on herättänyt huolta erityisesti kaivoskunnissa, joiden elinvoimaisuus riippuu usein kaivostoiminnan tuomista tuloista ja työpaikoista.

Kaivosverokeskustelun keskeiset kiistakohdat

• Veron taso: Hallitus esittää korotusta 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin, Kaivosteollisuus vastustaa.
• Veron malli: Mikkonen puolustaa nykyisen rojaltin korottamista, Kaivosteollisuus ajaa voittoa huomioivaa hybridimallia.
• Veron peruste: Onko kyse korvauksesta luonnonvarasta (rojalti) vai yrityksen maksukyvystä (voittovero)?
• Tuoton jako: Hallitus esittää valtion osuuden nostamista 80 prosenttiin, mikä vähentää kuntien suhteellista osuutta.
• Lobbausvaikutus: Kritiikki hallitusta kohtaan sen taipumisesta yritysten lobbaukseen.