Suomalainen koulutusjärjestelmä on perinteisesti tunnettu maailmalla laadustaan ja saavutettavuudestaan. Viime vuosina keskustelu on kuitenkin siirtynyt yhä vahvemmin kansainvälistymiseen ja ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelemiseen Suomeen. Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Simo Grönroos näkee tässä kehityksessä vaarallisia merkkejä. Hän painottaa, että opinahjojen ensisijainen tehtävä on palvella oman maan kansalaisia. Järjestelmän ei tulisi olla olemassa vain itseään varten tai kansainvälisenä koulutusbisneksenä.
Kansallinen etu on asetettava etusijalle kaikessa julkisesti rahoitetussa toiminnassa. Koulutuspolitiikka ei saa muuttua pelkäksi tilastojen täyttämiseksi ulkomaisella työvoimalla tai opiskelijoilla. Veronmaksajien varoja on käytettävä vastuullisesti ja kohdennetusti. Suomalaisten nuorten tulevaisuuden turvaaminen on järjestelmän tärkein tavoite.
Oppilaitosten rahoitusmallit ohjaavat tällä hetkellä kouluja hakemaan kasvua rajojen ulkopuolelta. Tämä johtuu osittain siitä, että ikäluokat Suomessa pienentyvät jatkuvasti. Koulut haluavat ylläpitää nykyistä kokoaan ja organisaatiorakenteitaan hinnalla millä hyvänsä. Grönroos kritisoi tätä kehitystä, jossa ”häntä on alkanut heiluttaa koiraa”.
Oppilaitokset ja koulutusbisneksen haasteet
Monet korkeakoulut ja lukiot ovat alkaneet markkinoida itseään aggressiivisesti ulkomaisille hakijoille. Tavoitteena on paikata kotimaisten opiskelijoiden vähenemistä ja varmistaa rahoituksen jatkuvuus. Esimerkiksi Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) rehtori Juha-Matti Saksa on ennakoinut suuria muutoksia. Hänen mukaansa jopa puolet opiskelijoista voi olla ulkomaalaisia 2030-luvun loppuun mennessä. Tämä visio herättää huolta suomalaisen yhteiskunnan resursseista ja niiden käytöstä.
Grönroos katsoo, että oppilaitokset eivät ole itseisarvo vaan väline suomalaisten kouluttamiseen. Jos puolet opiskelijoista tulee ulkomailta, järjestelmän alkuperäinen tarkoitus hämärtyy. Veronmaksajien ei tulisi rahoittaa laajamittaista kansainvälistä koulutusvientiä, jos se ei suoraan hyödytä kotimaata. Strategiset valinnat on tehtävä suomalaisten opiskelijoiden tarpeet edellä.
Koulutusorganisaatiot pyrkivät säilyttämään saavutetut edut ja suuret budjetit. Organisaatioiden koon ylläpitäminen on muuttunut tärkeämmäksi kuin koulutuksen laatu tai kohderyhmä. Kirgisialaiset lukiolaiset tai kiinalaiset yliopisto-opiskelijat eivät saa olla ratkaisu suomalaiseen kestävyysvajeeseen. Julkinen rahoitus on tarkoitettu kansallisen hyvinvoinnin rakentamiseen.
Talouskasvun puute ja tulevaisuuden usko
Suomen talous on polkenut paikallaan jo yli puolitoista vuosikymmentä. Maan työttömyystilanne on yksi Euroopan huonoimmista, mikä heijastuu kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Valtio joutuu ottamaan vuosittain noin 10 miljardia euroa lisää lainaa kattamaan menojaan. EU:n tarkkailuluokalle joutuminen on vakava merkki talouden tilasta.
Huono taloudellinen tilanne rapauttaa kansalaisten uskoa tulevaisuuteen ja hyvinvointiin. Leikkaukset ja säästötoimet ovat välttämättömiä, mutta ne luovat epävarmuutta nuorten keskuudessa. Investoinnit pitäisi kohdistaa aloille, jotka luovat aitoa kasvua ja työtä. Koulutuksen rooli on tässä keskeinen, mutta vain jos se palvelee työmarkkinoita.
Talouden realiteetit vaikuttavat perheiden ja nuorten valintoihin enemmän kuin juhlapuheet. Kun usko omaan maahan horjuu, on vaikea rakentaa kestävää tulevaisuutta. Valtiontalouden tasapainottaminen vaatii kovia päätöksiä ja priorisointia. Koulutusjärjestelmän on sopeuduttava pieneneviin resursseihin ja muuttuvaan väestörakenteeseen.
Maahanmuuton vaikutus kouluihin ja turvallisuuteen
Hallitsematon maahanmuutto on tuonut mukanaan haasteita, joita ei voida sivuuttaa keskustelussa. Suomeen saapuu vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä, mikä vaikuttaa suoraan kuntien palveluihin. Koulut ovat etulinjassa kohtaamassa nämä muutokset ja niiden seuraukset. Levottomuus ja turvattomuuden tunne ovat lisääntyneet monissa oppilaitoksissa.
Nuorempi polvi joutuu kantamaan suurimman taakan epäonnistuneesta kotouttamisesta. Kaduilla näkyvä turvattomuus heijastuu suoraan nuorten arkeen ja harrastuksiin. Koulutuksen pitäisi olla turvallinen paikka kasvaa ja oppia uutta. Jos oppimisympäristö kärsii levottomuudesta, koko kansakunnan osaamistaso vaarantuu.
Grönroos korostaa, että nämä ”isot linjat” vaikuttavat lapsiin enemmän kuin yksittäiset pedagogiset kokeilut. Turvallinen koti- ja kouluympäristö on kaiken kehityksen perusta. Maahanmuuttopolitiikan on oltava tiukkaa ja kontrolloitua yhteiskuntarauhan takaamiseksi. Suomalaisilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi omassa kotimaassaan.
Poliittinen vastuu ja talouden perintö
Edellinen hallituskausi jätti jälkeensä raskaan taloudellisen taakan ja paisuneet julkiset menot. Sanna Marinin hallituksen aikana valtion velkaantuminen kiihtyi huolestuttavalla vauhdilla. Punavihreä politiikka keskittyi usein ideologisiin tavoitteisiin taloudellisen realismin sijasta. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa nykyinen hallitus joutuu tekemään vaikeita korjausliikkeitä.
Vihreiden ja muiden hallituspuolueiden ajama politiikka lisäsi maahanmuuttoa ja tiukensi ilmastosääntelyä. Nämä toimet heikensivät suomalaisen teollisuuden ja yritysten toimintaedellytyksiä. Kun yritykset eivät pysty luomaan kasvua, valtion verotulot pienenevät entisestään. Velkaisuuden kasvu on suora uhka tulevien sukupolvien palveluille.
Poliittinen päätöksenteko vaatii rohkeutta asettaa omat kansalaiset muiden edelle. Koulutuksen resursseja ei saa haaskata projekteihin, jotka eivät tuota lisäarvoa suomalaisille. Vastuu talouden suunnasta kuuluu niille, jotka päättävät verovarojen käytöstä. On aika palata perusasioiden äärelle ja vahvistaa kansallista itsetuntoa.
Koulutuspolitiikan keskeiset tavoitteet
Suomen on määriteltävä selkeästi, mitä se tavoittelee koulutusjärjestelmällään tulevina vuosina. Pelkkä opiskelijamäärien kasvattaminen kansainvälisesti ei riitä mittariksi onnistumiselle. Laadukas opetus ja vahva suomen kielen asema ovat keskeisiä tekijöitä. Alla on listattu tärkeitä painopisteitä suomalaisen koulutuksen pelastamiseksi:
- Kotimaisten opiskelijoiden etusija: Julkisesti rahoitettu koulutus on ensisijaisesti suomalaisia varten.
- Työmarkkinoiden tarpeet: Koulutuspaikkojen on vastattava Suomessa vallitsevaa todellista osaajapulaa.
- Turvallinen oppimisympäristö: Koulurauha on palautettava tiukalla kurilla ja selkeillä säännöillä.
- Talousosaaminen: Koulutuksen on opetettava nuorille talouden realiteetteja ja vastuullisuutta.
- Kansallinen identiteetti: Suomalainen kulttuuri ja arvot on pidettävä opetuksen ytimessä.
Tulevaisuuden osaajat tarvitsevat vakaan pohjan, jolle rakentaa omaa elämäänsä. Koulutus on investointi, jonka tuoton tulee näkyä suomalaisten työllistymisenä ja hyvinvointina. Meillä ei ole varaa ylläpitää järjestelmiä, jotka toimivat irrallaan yhteiskunnan todellisista tarpeista.
Tulevaisuuden näkymät ja ratkaisut
Koulutusjärjestelmän remontti vaatii pitkäjänteisyyttä ja rehellistä keskustelua ongelmista. Ei voida olettaa, että samat lääkkeet tehoavat tilanteessa, jossa maailma ympärillä on muuttunut. Suomalaisen osaamisen on oltava kilpailukykyistä, mutta sen on perustuttava omista lähtökohdistamme käsin. Vain siten voimme varmistaa, että Suomi nousee takaisin talouskasvun tielle.
Koulutusta ei tule nähdä pelkkänä kulueränä tai liiketoimintana. Se on yhteiskunnan tärkein rakennuspalikka, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Kun prioriteetit ovat kunnossa, voimme luottaa siihen, että seuraava sukupolvi pärjää. Suomalainen koulu on tarkoitettu suomalaisille lapsille ja nuorille, ja tästä periaatteesta on pidettävä kiinni.
Tietolähteet:
- Yle: Korkeakoulujen opiskelijarakenteen muutos ja kansainvälistyminen.
- Simo Grönroosin puheenvuoro Educa-messuilla 2026.
- Valtiovarainministeriö: Suomen talouden tila ja velkaantuminen.
- Tilastokeskus: Työttömyysaste ja väestöennusteet Suomessa.
