Suomen kunnallinen itsehallinto ja julkisen talouden vakaus ovat nousseet poliittisen keskustelun keskiöön hallituksen uusimman lakiesityksen myötä. SDP:n kansanedustaja Eveliina Heinäluoma on nostanut esiin vakavia huolenaiheita hallituksen ajamasta hankintalain muutoksesta. Hallitus antoi esityksensä eduskunnalle torstaina 5. helmikuuta 2026. Esitys oli aiemmin vedetty pois valtioneuvoston käsittelystä kuntien itsehallintoon liittyvien juridisten epäselvyyksien vuoksi. Nyt palannut lakipaketti uhkaa muuttaa kuntien tapaa järjestää peruspalveluitaan merkittävästi.
Esityksen ytimessä on niin kutsuttu sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöiden sääntely. Jatkossa kunnat voisivat tehdä hankintoja omilta yhtiöiltään suoraan vain, jos niiden omistusosuus yhtiöstä on vähintään kymmenen prosenttia. Nykyisin monet kunnat omistavat pienempiä siivuja yhteisistä yhtiöistä, jotka tuottavat tehokkaasti esimerkiksi IT-palveluita tai ruokahuoltoa. Heinäluoma pitää uutta linjausta kestämättömänä sekä kuntien että veronmaksajien näkökulmasta. Hänen mukaansa muutoksia on vaikea perustella aidolla taloudellisella hyödyllä tai kilpailun todellisella lisäämisellä.
In-house-malli murenee
Suomessa toimii tällä hetkellä noin 2 700 kuntien omistamaa sidosyksikköä. Nämä yhtiöt ovat erikoistuneet tuottamaan palveluita, joita markkinat eivät välttämättä pysty tarjoamaan yhtä vakaasti tai edullisesti. Ne hoitavat kaikkea mahdollista kiinteistöhuollosta teknisiin ratkaisuihin ja terveydenhuollon tukipalveluihin. Hallituksen tavoitteena on avata näitä markkinoita yksityisille yrityksille tiukentamalla in-house-aseman ehtoja. Heinäluoman mukaan tämä pakottaa kunnat luopumaan toimivista rakenteista ilman takeita paremmasta.
Kymmenen prosentin omistusraja on herättänyt laajaa vastustusta kuntakentällä. Moni pieni kunta on mukana laajoissa yhteistyöorganisaatioissa, joissa omistus on pirstaloitunut usean toimijan kesken. Jos laki astuu voimaan, nämä kunnat joutuvat joko kasvattamaan omistustaan merkittävästi tai kilpailuttamaan palvelut avoimilla markkinoilla. Järjestelyt vaativat valtavasti hallinnollista työtä ja juridisia resursseja. Pienillä kunnilla ei useinkaan ole tähän tarvittavaa osaamista tai ylimääräistä rahaa.
Kuntien itsehallinto on Suomen perustuslailla suojattu periaate. Heinäluoma korostaakin, että kunnilla tulisi olla oikeus päättää itse omasta palvelutuotannostaan. Hallituksen esitys tuntuu sotivan tätä periaatetta vastaan pakottamalla kunnat markkinoiden armoille. Monet asiantuntijat pelkäävät, että uudistus johtaa palveluiden laadun heikkenemiseen ja kustannusten nousuun. Keskittyminen pelkkään prosenttirajaan sivuuttaa paikalliset tarpeet ja olosuhteet.
Taloudelliset vaikutukset huolestuttavat
Kuntaliitto on esittänyt karuja arvioita uudistuksen taloudellisista seurauksista. Arvioiden mukaan uudistus voi aiheuttaa kunnille satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tämä on erityisen huolestuttavaa tilanteessa, jossa kuntatalous on jo muutenkin tiukoilla. Valtionosuuksien leikkaukset ja kasvavat sote-menot painavat kuntien budjetteja alas. Nyt päälle vyöryvä hankintalain muutos saattaa olla viimeinen niitti monen kunnan taloudelliselle kestävyydelle.
Hallitus puolustaa esitystään väittämällä, että lisääntynyt kilpailu tuo pitkällä aikavälillä säästöjä. Tämä oletus perustuu ajatukseen, että yksityinen sektori pystyy aina tuottamaan palvelut julkista edullisemmin. Suomessa on kuitenkin monia maaseutumaisia alueita, joilla ei ole aitoa kilpailua tai yritystarjontaa tietyillä aloilla. Tällöin kilpailutus ei tuota säästöjä vaan päinvastoin nostaa hintoja monopoliaseman syntyessä. Heinäluoma huomauttaa, että säästöodotukset jäävät näissä tapauksissa pelkiksi kysymysmerkeiksi.
Markkinoiden toimivuus on Suomessa hyvin erilaista riippuen maantieteellisestä sijainnista. Pääkaupunkiseudulla yrityksiä on paljon, mutta Lapissa tai Itä-Suomessa tilanne on toinen. Jos kunta joutuu luopumaan omasta tuotannostaan, se on täysin riippuvainen ulkopuolisista tarjoajista. Jos yritys menee konkurssiin tai nostaa hintoja, kunnalla ei ole enää omaa turvaverkkoa. Tämä riski on huomattava varsinkin kriittisissä tukipalveluissa, kuten tietojärjestelmien ylläpidossa.
Perustuslaki ja oikeudellinen arviointi
Uudistuksen suhde perustuslakiin on herättänyt laajaa oikeustieteellistä keskustelua. Eveliina Heinäluoma vaatii, että lakiesitys on ehdottomasti tarkastettava eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Kysymys on siitä, kuinka syvälle valtio voi puuttua kuntien oikeuteen päättää omasta taloudestaan ja hallinnostaan. Aiempi esityksen vetäminen pois listoilta viittaa siihen, että juridiset ongelmat ovat todellisia. Hallitus on kuitenkin päättänyt edetä asiassa poliittisen paineen alla.
Kuntien itsehallinto sisältää oikeuden valita tarkoituksenmukaisin tapa järjestää lakisääteiset tehtävät. Mikäli laki rajoittaa tätä valinnanvapautta liikaa, se saattaa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Myös Euroopan unionin hankintadirektiivit sallivat in-house-hankinnat tietyin ehdoin, joita Suomen nykyinen laki noudattaa. Hallitus onkin ottamassa käyttöön tiukempaa linjaa kuin mitä EU-lainsäädäntö välttämättä edellyttäisi. Tämä ”Suomi-lisä” on herättänyt ihmetystä monissa asiantuntijapiireissä.
Oikeudellinen epävarmuus hidastaa myös kuntien investointipäätöksiä ja kehityshankkeita. Kunnat eivät uskalla sitoutua pitkäaikaisiin sopimuksiin omien yhtiöidensä kanssa, jos toiminnan jatkuvuus on uhattuna. Tämä luo epävarmuutta koko julkiselle sektorille ja sen yhteistyökumppaneille. Selkeä perustuslaillinen arviointi olisi välttämätöntä, jotta kunnat tietävät, missä rajoissa ne voivat toimia. Heinäluoma peräänkuuluttaa avointa keskustelua lain todellisista tavoitteista ja niiden juridisesta pohjasta.
Vaikutukset palvelujen laatuun
Palveluiden laatu ja jatkuvuus ovat kuntalaisille kaikkein tärkeimpiä asioita. Kun kunta tuottaa palvelun itse tai sidosyksikön kautta, sillä on suora kontrolli laatuun. Kilpailutetuissa palveluissa laatu määritellään usein sopimusehdoilla, joiden valvonta vaatii resursseja. Jos halvin hinta voittaa, on vaarana, että palvelun tasosta tingitään. Erityisesti ruokapalveluissa ja siivouksessa tämä on nähty useissa kunnissa aiempien kilpailutusten yhteydessä.
In-house-yhtiöt ovat usein kehittäneet toimintaansa tiiviissä yhteistyössä kuntien muiden toimialojen kanssa. Tämä on luonut synergiaetuja, joita on vaikea kopioida markkinaehtoisesti. Esimerkiksi yhteiset IT-alustat mahdollistavat tiedon sujuvan liikkumisen eri virastojen välillä. Jos nämä rakenteet puretaan, joudutaan rakentamaan uusia ja kalliita rajapintoja eri toimijoiden välille. Heinäluoma näkee tämän kehityksen hidastavan kuntien digitalisaatiota ja kehitystä.
Lisäksi huoltovarmuus on noussut viime vuosina yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Julkinen omistus takaa sen, että kriisitilanteissa palvelut jatkuvat ilman kaupallisia neuvotteluja. Sidosyksiköt ovat osa kunnan varautumissuunnitelmia, ja niiden henkilöstö on sitoutunut julkisen sektorin tavoitteisiin. Markkinatoimijoiden kohdalla tilanne voi olla toinen, jos kannattavuus heikkenee poikkeusoloissa. Tämä on turvallisuuspoliittinen näkökulma, jota ei saisi sivuuttaa hankintalain uudistuksessa.
Muutoksen keskeiset kipupisteet
Kuntien vastustus ei johdu pelkästä muutosvastarinnasta vaan todellisesta huolesta arjen sujumisesta. Lakimuutoksen vaikutukset ulottuvat syvälle kuntarakenteisiin ja vaikuttavat tuhansien työntekijöiden arkeen. Seuraavassa on listattu keskeisimmät ongelmakohdat, joita kansanedustaja Heinäluoma ja Kuntaliitto ovat nostaneet esiin:
- Pienten kuntien asema: Pienillä kunnilla ei ole varaa ostaa kymmenen prosentin osuuksia suurista yhteisyrityksistä, mikä sulkee ne yhteistyön ulkopuolelle.
- Aito kilpailu puuttuu: Monilla alueilla ei ole tarjolla vaihtoehtoisia palveluntuottajia, mikä tekee kilpailuttamisesta näennäistä ja kallista.
- Hallinnollinen taakka: Omistusjärjestelyt, yhtiöittämiset ja jatkuvat kilpailutukset sitovat kuntien rajallisia henkilöstöresursseja.
- Säästöjen epävarmuus: Teoreettiset säästöt voivat kääntyä lisäkustannuksiksi, kun markkinahinnat ja hallinnolliset kulut nousevat.
- Itsehallinnon kaventuminen: Valtio kaventaa kuntien päätösvaltaa ja pakottaa ne tiettyyn tuotantomalliin ilman painavia perusteita.
Kuntien tulevaisuus puntarissa
Tilanne on nyt eduskunnan käsissä, ja valiokuntatyöskentely näyttää suunnan tulevalle kehitykselle. Heinäluoma ja opposition edustajat tulevat vaatimaan tarkkaa vaikutusarviointia ja perustuslaillista syyniä. Kysymys ei ole vain hankintalaista, vaan siitä, millaisena näemme kuntien roolin tulevaisuuden Suomessa. Onko kunta vain tilaajaorganisaatio, vai aktiivinen elinvoiman ja palveluiden kehittäjä? Tämä linjanveto määrittää kuntiemme suunnan vuosikymmeniksi eteenpäin.
Hallituksen on pystyttävä vastaamaan kritiikkiin vakuuttavasti, jos se mielii viedä esityksen läpi suunnitellussa muodossa. Pelkät ideologiset perustelut markkinoiden avaamisesta eivät riitä, kun vastassa on kuntien taloudellinen todellisuus. Kansalaisten palvelut eivät saa vaarantua poliittisten kokeilujen vuoksi. Heinäluoman viesti on selvä: kunnilta ei saa viedä rahoja ja päätösvaltaa huonosti valmistellulla lainsäädännöllä.
Lähde:
- Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
- Eduskunnan tiedotteet 2026
- Kuntaliiton lausunnot hankintalaista
- Valtioneuvoston päätösasiakirjat 2026
