Mai Kivelä arvostelee hallituksen turve- ja metsälinjaa
Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä arvostelee hallituksen ympäristöpolitiikkaa ja vaatii Suomelta nykyistä konkreettisempia toimia ilmaston, luonnon ja eläinten suojelemiseksi. Kivelä puhui aiheesta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Jyväskylässä 26. elokuuta.
Kivelän kritiikki hallituksen ympäristöpolitiikasta kohdistuu erityisesti turpeeseen, liikenteen päästöihin ja metsien hakkuisiin. Hänen mukaansa hallitus vakuuttaa olevansa sitoutunut Suomen ilmastotavoitteisiin, mutta tekee samanaikaisesti ratkaisuja, jotka vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista.
Puheessa ympäristöpolitiikka yhdistyi laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun taloudellisesta vallasta, eriarvoisuudesta ja eläinten asemasta. Kivelä otti esille myös suomalaisilla sikatiloilla kuvattua materiaalia, jonka eläinoikeusaktivistit ovat tuoneet julkisuuteen. Hän katsoo kuvien osoittavan, että eläinten kärsimys ei rajoitu yksittäisiin poikkeuksiin vaan liittyy teollisen eläintuotannon rakenteisiin.
Kivelä syyttää hallitusta ristiriitaisesta ilmastolinjasta
Kivelän mukaan hallituksen ympäristöpolitiikassa on ristiriita tavoitteiden ja käytännön päätösten välillä. Hän kuvasi perussuomalaisten linjaa ilmastotoimien jarruttamiseksi ja kokoomuksen toimintaa näennäiseksi edistämiseksi. Hänen mukaansa ilmastotavoitteisiin sitoutumisesta puhutaan, vaikka päätösten kokonaisvaikutus vie kehitystä toiseen suuntaan.
Yhdeksi esimerkiksi Kivelä nosti turpeen aseman. Hän katsoo hallituksen pyrkivän palauttamaan turpeen hyväksyttävyyttä aikana, jolloin Euroopassa on koettu ankaria helteitä ja laajoja metsäpaloja. Turpeen ohella hän arvosteli ratkaisuja, joiden hän arvioi kasvattavan liikenteen päästöjä tai kannustavan aiempaa suurempiin metsähakkuisiin.
Kivelä mainitsi puheessaan myös työsuhdepyöräedun poistamisen. Hänen mukaansa tällaiset yksittäisiltä vaikuttavat päätökset muodostavat yhdessä linjan, joka heikentää vähäpäästöisen liikkumisen edellytyksiä. Hän tulkitsee ilmastotoimien vastustamiseksi myös politiikan, jossa tavoitteita ei kiistetä suoraan mutta niiden saavuttamista tukevia keinoja puretaan.
Kyseessä on opposition kansanedustajan poliittinen puhe ja arvio hallituksen toiminnasta. Vasemmistoliiton tiedotteessa ei esitetty hallituksen tai hallituspuolueiden vastauksia Kivelän väitteisiin.
Euroopan helteet ja Amazonin tilanne puheen taustalla
Kivelä perusteli ympäristötoimien kiireellisyyttä kesän äärimmäisillä sääoloilla sekä huolella Amazonin sademetsän tulevaisuudesta. Hän viittasi puheessaan meteorologi Pekka Poudan esiin nostamaan kysymykseen Amazonin mahdollisesta katoamisesta ja muistutti tutkijoiden varoituksista, joiden mukaan sademetsän kyky palautua voi heikentyä peruuttamattomasti.
Puheessa käsiteltiin myös El Niño -ilmiön seurauksia, Atlantin merivirtojen mahdollisia muutoksia ja merijään sulamista. Kivelän viesti oli, että ilmasto- ja luontokriisin riskeistä on ollut tietoa jo pitkään. Hänen mukaansa poliittisen päätöksenteon ongelmana ei siten ole tiedon puute vaan haluttomuus tehdä riittävän suuria muutoksia.
Kivelä nosti esille Euroopassa koetut ennätyshelteet ja metsäpalot. Hän viittasi Maailman terveysjärjestö WHO:n tietoihin, joiden mukaan kuumuus olisi aiheuttanut Euroopassa yli 200 000 kuolemaa neljän vuoden aikana. Luku esitettiin Kivelän puheessa osana perustelua sille, miksi ympäristökysymysten pitäisi säilyä politiikan keskiössä myös taloudellisesti vaikeina aikoina.
Kivelä korosti lisäksi, etteivät äärimmäisen kuumuuden vaikutukset jakaudu tasaisesti. Ulkona tai kuumissa sisätiloissa työskentelevillä ei välttämättä ole mahdollisuutta välttää hellettä, kun taas varakkaammat voivat hankkia jäähdytystä tai siirtyä viileämpiin oloihin. Lapset, ikääntyneet ja terveydeltään haavoittuvat ihmiset ovat hänen mukaansa erityisessä vaarassa.
Metsien hakkuut nousivat keskeiseksi vaatimukseksi
Suomen ilmastopolitiikassa Kivelä painotti metsien merkitystä. Hänen mukaansa ilmastotavoitteita ei voida saavuttaa ilman, että myös hakkuumääriä tarkastellaan. Hän vaati muita eduskuntaryhmiä kertomaan nykyistä selvemmin, millä käytännön keinoilla ne aikovat turvata metsien hiilinieluja ja vähentää päästöjä.
Kivelä ei hyväksy ajatusta, että ympäristöpolitiikka voisi perustua yksinomaan teknologiseen kehitykseen tai tulevaisuudessa toteutuviin ratkaisuihin. Puheen perusteella hän katsoo, että päästövähennysten lisäksi tarvitaan päätöksiä luonnonvarojen käytön määrästä. Metsäpolitiikassa tämä tarkoittaisi hänen mukaansa sitä, ettei hakkuiden kasvattamista voida käsitellä ilmastotavoitteista irrallisena talouskysymyksenä.
Kivelä liitti turpeen, liikenteen ja hakkuut samaan poliittiseen kokonaisuuteen. Hänen mukaansa hallituksen yksittäisiä ratkaisuja on arvioitava niiden yhteisvaikutusten perusteella. Jos päästöjä lisätään yhdellä sektorilla ja hiilinielut samalla heikkenevät, tavoitteiden saavuttaminen vaikeutuu, vaikka muualla tehtäisiin päästöjä vähentäviä päätöksiä.
Hän vaati hallituspuolueilta ja muilta eduskuntaryhmiltä täsmällisiä esityksiä yleisten ilmastositoumusten sijaan. Kivelän puheessa konkretia tarkoitti erityisesti hakkuiden rajoittamisen käsittelyä, liikenteen päästöjen vähentämistä sekä luopumista ratkaisuista, jotka vahvistavat turpeen asemaa.
Sikatilojen kuvamateriaali toi eläinten oikeudet puheeseen
Ilmastopolitiikan lisäksi Kivelä käsitteli eläinten asemaa suomalaisessa ruoantuotannossa. Taustalla oli eläinoikeusaktivistien sikatiloilla kuvaama materiaali, joka oli noussut julkiseen keskusteluun. Kivelän mukaan kuvissa näkyvä eläinten kohtelu on järkyttävää, mutta ei hänen näkemyksensä mukaan yllättävää.
Kivelä torjui tulkinnan, jonka mukaan kyse olisi vain yksittäisistä väärinkäytöksistä. Hän katsoo eläinten kärsimyksen olevan seurausta tehotuotannon rakenteista ja taloudellisista tavoitteista. Hänen mukaansa tuotantotapa asettaa tehokkuuden eläinten hyvinvoinnin edelle tavalla, joka tekee kärsimyksen välttämisestä mahdotonta.
Vasemmistoliiton kansanedustaja esitti puheessaan laajan periaatteellisen väitteen, jonka mukaan eläinteollisuutta ei voida sovittaa yhteen eläinten oikeuksien kanssa. Hän vaati tämän ristiriidan tunnustamista poliittisessa päätöksenteossa. Tiedotteessa ei kuitenkaan kuvattu yksityiskohtaisia lainsäädäntöesityksiä, joilla eläintuotantoa muutettaisiin tai eläinten asemaa parannettaisiin.
Kivelän puhe yhdisti sikatilojen olot ja maailmanlaajuiset ympäristöuhat samaan vallankäytön kysymykseen. Hänen mukaansa molemmissa tapauksissa taloudelliset rakenteet ja poliittiset päätökset mahdollistavat toimintaa, jonka kustannukset kohdistuvat luontoon, eläimiin ja tavallisiin ihmisiin.
Suomelta vaaditaan tiukempaa linjaa EU:ssa
Kivelä suuntasi osan vaatimuksistaan myös Euroopan unionin politiikkaan. Hän haluaa Suomen ajavan EU:ssa yritysvastuun ja ympäristötoimien vahvistamista. Hänen mukaansa Suomen pitäisi vastustaa sääntelyn heikentämistä ja tukea ratkaisuja, jotka velvoittavat yrityksiä ottamaan nykyistä paremmin huomioon toimintansa vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin.
Puheessa ei rajattu yritysvastuun vaatimuksia vain suomalaisiin yrityksiin tai kotimaiseen tuotantoon. Kivelän näkökulma oli, että kansainvälisesti toimivien yritysten vastuuta on käsiteltävä EU-tasolla, koska tuotantoketjut ja ympäristövaikutukset ylittävät kansalliset rajat.
Kivelän esittämät keskeiset poliittiset vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:
- Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on tarkasteltava ja tarvittaessa rajoitettava metsien hakkuumääriä.
- Liikenteessä on tehtävä ratkaisuja, jotka vähentävät päästöjä ja tukevat vähäpäästöisiä kulkutapoja.
- Turpeen asemaa ei pidä vahvistaa ilmasto- ja luontokriisin aikana.
- Suomen tulee edistää EU:ssa tiukempaa yritysvastuuta ja vahvempaa ympäristösääntelyä.
- Eläintuotannon rakenteita ja niiden suhdetta eläinten oikeuksiin on arvioitava uudelleen.
- Puolueilta tarvitaan mitattavia toimia yleisluonteisten ympäristölupausten sijaan.
Ympäristöpolitiikka osaksi laajempaa vasemmiston linjaa
Kivelä asetti ympäristö- ja eläinoikeuskysymykset osaksi vasemmistoliiton laajempaa poliittista vastakkainasettelua hallituksen kanssa. Hän syytti oikeistoa Suomen muuttamisesta eriarvoisemmaksi ja epäreilummaksi sekä katsoi leikkauspolitiikan kohdistuvan samanaikaisesti ihmisiin, eläimiin ja luontoon.
Puheen loppuosa suuntautui tulevaan poliittiseen kilpailuun. Kivelä korosti vasemmiston pyrkivän kasvattamaan poliittista valtaansa, jotta ympäristöä ja eläinten asemaa koskevaa lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa. Hänen mukaansa nykyiset ongelmat eivät ole väistämättömiä, koska ne ovat seurausta poliittisista valinnoista ja ovat siten muutettavissa uusilla päätöksillä.
Kesäkokouspuhe oli samalla yritys määritellä ympäristöpolitiikka yhdeksi vasemmistoliiton keskeisistä teemoista. Kivelän mukaan ilmasto- ja luontokriisiä ei pidä siirtää sivuun muiden yhteiskunnallisten ongelmien vuoksi. Hän katsoo päinvastoin, että ympäristötoimien lykkääminen lisää tulevia kustannuksia ja kohdistaa seuraukset kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.
Kivelän puheen ydinsanoma oli, etteivät yleiset tavoitteet enää riitä. Hän vaatii puolueilta yksityiskohtaisia vastauksia siihen, miten päästöjä vähennetään, metsien hiilinieluja vahvistetaan, yritysten vastuuta lisätään ja eläinten asemaa parannetaan. Hallituksen politiikasta esitetyt arviot ovat Kivelän ja vasemmistoliiton näkemyksiä.
