Vihreiden kansanedustaja Krista Mikkonen vaatii Suomeen nykyistä tiukempia keinoja työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi. Hänen mukaansa tilaajavastuu pitäisi ulottaa koko alihankintaketjuun, ketjujen pituutta tulisi rajoittaa ja valvoville viranomaisille olisi annettava nykyistä vahvemmat resurssit sekä riittävät toimivaltuudet.

Mikkosen avaus liittyy Ylen uutisointiin Kotkaan rakennettavan akkumateriaalitehtaan työmaasta. Vihreiden 31. elokuuta 2026 julkaiseman tiedotteen mukaan kiinalais-suomalaisen Easpring Finland New Materials -yhtiön työmaalla on noussut esiin epäilyjä työperäisestä hyväksikäytöstä. Yhtiöstä osan omistaa valtionyhtiö Finnish Minerals Group.

Mikkonen katsoo, että julkisen vallan on puututtava ongelmiin ennen niiden laajenemista. Hänen vaatimuksensa kohdistuvat sekä lainsäädäntöön että valtion omistajaohjaukseen. Tiedotteessa ei ole mukana Easpring Finland New Materialsin, Finnish Minerals Groupin tai muiden hankkeeseen osallistuvien tahojen vastauksia väitteisiin.

Kotkan työmaa nosti alihankintaketjut keskusteluun

Suuret rakennus- ja teollisuushankkeet toteutetaan usein useiden yritysten muodostamissa verkostoissa. Pääurakoitsijan alla voi toimia alihankkijoita, joilla puolestaan on omia sopimuskumppaneitaan. Mitä pidemmäksi ketju kasvaa, sitä vaikeampaa yksittäisten työntekijöiden palkkauksen, työaikojen ja muiden työehtojen valvonta voi olla.

Mikkosen mukaan juuri tähän rakenteeseen pitäisi puuttua. Hän esittää alihankintaketjujen pituuden rajoittamista ja tilaajan vastuun laajentamista ketjun kaikkiin osiin. Vastuun tulisi hänen näkemyksensä mukaan kattaa myös palkkojen maksaminen ja työehtojen noudattaminen.

Nykyinen tilaajavastuu velvoittaa tilaajan selvittämään sopimuskumppaninsa taustoja ja lakisääteisten velvoitteiden hoitamista. Mikkosen ehdottama muutos olisi tätä laajempi: vastuu ei pysähtyisi vain välittömään sopimuskumppaniin, vaan ulottuisi myös tämän käyttämiin alihankkijoihin ja mahdollisesti edelleen ketjun seuraaville tasoille. Käytännön toteutus, vastuun rajat ja mahdolliset seuraamukset vaatisivat erillistä lainvalmistelua.

Valtionyhtiöiltä vaaditaan välittömiä tarkistuksia

Mikkonen ei halua odottaa mahdollista lakimuutosta, vaan vaatii valtionyhtiöitä tarkastamaan omat hankinta- ja alihankintaketjunsa jo nykyisten käytäntöjen pohjalta. Hänen mukaansa valtion omistamilla yhtiöillä on erityinen velvollisuus varmistaa, että niiden hankkeissa noudatetaan lakia ja asianmukaisia työehtoja ketjun jokaisella tasolla.

Vaatimus koskee erityisesti rakennusurakoita, joissa työvoimaa voidaan hankkia monen yrityksen kautta. Valtionyhtiöiden pitäisi Mikkosen mukaan tietää, ketkä niiden työmailla tosiasiallisesti työskentelevät, minkä yrityksen palveluksessa työntekijät ovat ja millä ehdoilla työtä tehdään.

Valtion omistukseen liittyy hänen avauksessaan myös laajempi periaatteellinen kysymys. Vaikka yhtiöt tekevät liiketoiminnallisia ratkaisuja itsenäisesti, valtio käyttää niissä omistajavaltaa ja määrittelee omistajapolitiikan tavoitteita. Mikkosen mukaan valtion vastuuta ei voida rajata vain suoraan omistettuun yhtiöön, jos julkisesti omistettu yritys osallistuu hankkeeseen vähemmistöomistajana tai kumppanina.

Omistajaohjaukseen, julkiseen vastuuseen ja päätöksenteon avoimuuteen liittyviä kysymyksiä on käsitelty myös artikkelissa Ilmastopolitiikan valokeilassa: entinen ministeri vaatii välitöntä läpinäkyvyyttä.

Viranomaisten voimavarat osaksi ratkaisua

Lainsäädännön ja yritysten oman valvonnan lisäksi Mikkonen korostaa viranomaisten merkitystä. Hän nimeää keskeisiksi toimijoiksi Verohallinnon, työsuojeluviranomaiset ja poliisin. Niiden resursseja, toimivaltuuksia ja keskinäistä yhteistyötä pitäisi hänen mukaansa vahvistaa, jotta epäiltyihin väärinkäytöksiin voidaan puuttua ajoissa.

Työperäisen hyväksikäytön tutkinta voi edellyttää samanaikaisesti työsuhteiden, palkanmaksun, verotuksen, oleskeluoikeuden ja mahdollisten rikosten selvittämistä. Vastuu jakautuu tämän vuoksi usealle viranomaiselle. Jos tiedonkulussa, henkilöstössä tai tarkastusmahdollisuuksissa on puutteita, kokonaiskuvan muodostaminen voi hidastua.

Mikkonen arvostelee samalla hallinnon menojen leikkaamista. Hänen mukaansa valtionhallinnon säästöt voivat heikentää mahdollisuuksia tehdä työpaikkatarkastuksia, käsitellä työntekijöiden yhteydenottoja ja tutkia monimutkaisia alihankintajärjestelyjä. Tiedotteessa ei kuitenkaan yksilöidä, kuinka paljon lisärahoitusta eri viranomaisille tarvittaisiin tai millaisia uusia toimivaltuuksia niille pitäisi antaa.

Resurssikysymyksen rinnalla ratkaisevaa on valvonnan kohdentaminen. Pitkien alihankintaketjujen selvittäminen voi vaatia asiakirjojen tarkastamisen lisäksi työntekijöiden kuulemista ja tietojen vertaamista eri rekistereihin. Ulkomailta saapuneiden työntekijöiden asemaan voi liittyä myös kielimuuri tai riippuvuus työnantajasta, mikä voi vaikeuttaa epäkohtien ilmoittamista.

Hyväksikäyttö vääristää myös yritysten kilpailua

Mikkonen perustelee toimia työntekijöiden oikeuksien lisäksi reilulla kilpailulla. Jos jokin yritys alentaa kustannuksia jättämällä palkkoja maksamatta tai laiminlyömällä työehtoja ja lakisääteisiä velvoitteita, sääntöjä noudattavat yritykset joutuvat epäedulliseen asemaan. Tällöin työperäinen hyväksikäyttö ei ole vain yksittäisen työntekijän ongelma, vaan se vaikuttaa markkinoiden toimintaan laajemmin.

Vastuun ulottaminen koko ketjuun voisi Mikkosen ajattelun mukaan kannustaa päätilaajia valitsemaan sopimuskumppaninsa nykyistä huolellisemmin. Samalla tilaajan olisi seurattava, millaisia yrityksiä sen kumppanit käyttävät ja miten työntekijöiden oikeudet toteutuvat käytännössä.

Laajennettu vastuu voisi kuitenkin merkitä yrityksille myös uusia tarkastus- ja dokumentointivelvoitteita. Mahdollisessa lainvalmistelussa olisi ratkaistava, mitä tilaajalta voidaan kohtuudella edellyttää, miten ketjun eri osapuolten vastuut jaetaan ja kuinka estetään vastuun kiertäminen sopimusjärjestelyillä.

SAK ja Teollisuusliitto ovat esittäneet samansuuntaisia vaatimuksia

Mikkonen ei ole vaatimuksensa kanssa yksin. Vihreiden tiedotteen mukaan myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ja Teollisuusliitto ovat ehdottaneet tilaajavastuun laajentamista koko hankintaketjuun. Tämä kertoo siitä, että pitkien alihankintaketjujen valvonta on noussut laajempaan työmarkkina- ja lainsäädäntökeskusteluun.

Poliittisen jatkokäsittelyn kannalta olennaista on, syntyykö eduskunnassa riittävää tukea tilaajavastuulain muuttamiselle. Mikkosen tiedote on opposition kansanedustajan kannanotto, eikä siinä esitellä hallituksen valmistelemaa lakihanketta tai valmista pykäläesitystä. Ehdotuksen eteneminen edellyttäisi tarkempaa vaikutusten arviointia sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kuulemista.

Mikkosen ehdotuksessa neljä keskeistä toimenpidettä

Vihreiden kansanedustajan esittämät keinot voidaan tiivistää neljään kokonaisuuteen:

• tilaajavastuun ulottaminen kaikkiin alihankinta- ja hankintaketjun osiin;
• alihankintaketjujen enimmäispituuden rajoittaminen;
• valtionyhtiöiden hankintaketjujen tarkastaminen jo ennen mahdollista lakimuutosta;
• Verohallinnon, työsuojeluviranomaisten ja poliisin resurssien, toimivallan sekä yhteistyön vahvistaminen.

Esitysten yhteinen lähtökohta on vastuun siirtäminen lähemmäs hankkeen tilaajaa ja ketjun ylimpiä yrityksiä. Mikkosen mukaan päätilaajalla pitäisi olla nykyistä vahvempi velvollisuus varmistaa, ettei kustannussäästöjä tehdä työntekijöiden oikeuksien kustannuksella.

Keskustelu jatkuu valvonnasta ja omistajaohjauksesta

Kotkan työmaata koskeva uutisointi tuo työperäisen hyväksikäytön torjunnan rinnalle valtion omistajaohjauksen. Kun valtio-omisteinen yhtiö on mukana suuressa teollisuushankkeessa, odotukset avoimuudesta ja vastuullisuudesta ovat tavallista suuremmat. Samalla monitasoinen omistus ja alihankinta voivat hämärtää sitä, kenellä on käytännössä mahdollisuus havaita ja korjata työoloihin liittyviä ongelmia.

Mikkosen ehdotus pyrkii selkeyttämään tätä vastuuta niin, ettei ketjun ylin tilaaja voisi vedota tietämättömyyteen alemman tason menettelystä. Se, millaiseksi mahdollinen uusi sääntely muodostuisi, riippuisi kuitenkin lain yksityiskohdista, valvonnan rahoituksesta ja siitä, millaisia velvollisuuksia eri kokoisille yrityksille asetettaisiin.

Tässä vaiheessa kyse on poliittisesta vaatimuksesta. Tiedote ei kerro mahdollisen lakimuutoksen aikataulusta eikä siitä, onko valtion omistajaohjaus ryhtynyt Kotkan tapauksen vuoksi uusiin tarkastuksiin. Mikkosen avaus lisää kuitenkin painetta selvittää, kuinka pitkälle tilaajan ja valtion vastuun pitäisi ulottua silloin, kun tuotanto- tai rakennushankkeen työvoima kulkee usean alihankkijan kautta.

Lähteet

Vihreät – De Gröna: Krista Mikkosen tiedote työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisesta, julkaistu 31.8.2026. Kotkan työmaata koskevat tiedot perustuvat tiedotteessa kuvattuun Ylen uutisointiin.