Vasemmistoliiton kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen Hanna Sarkkinen on noussut barrikadeille ja jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen kiistanalaisesta päätöksestä leikata Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kehitysyhteistyörahoitusta. Sarkkinen katsoo, että kehitysministeri Tavion (ps.) esityksestä tehty rahoitusleikkaus on poliittisesti mielivaltainen ja uhkaa rapauttaa kansalaisten uskoa suomalaisen hallinnon laillisuusperiaatteisiin ja luottamuksensuojaan. Kansanedustaja alleviivaa, että kyseessä ei ollut säästöpäätös, vaan puhdas ideologinen valinta, joka tehtiin vastoin ulkoministeriön virkamiesesitystä.
Hallituksen raha-asian valiokunta päätti 4. joulukuuta merkittävästä leikkauksesta SASKin kehitysyhteistyömäärärahoihin. SASK on merkittävä työelämän ihmisoikeusjärjestö, joka tekee tärkeää työtä kehittyvissä maissa parantaakseen työntekijöiden perusoikeuksia. Leikkaus oli tuntuva, sillä SASKin monivuotisesta rahoituksesta, joka tällä kaudella on ollut 16,1 miljoonaa euroa, saksittiin pois lähes 40 prosenttia, pudottaen järjestön tuen kymmeneen miljoonaan euroon. Sarkkinen huomauttaa, että SASK oli ainoa monivuotista rahoitusta saava järjestö, jonka rahoitusta leikattiin näin dramaattisesti.
Ideologinen sota ammattiyhdistystoimintaa vastaan
Sarkkinen korostaa painokkaasti, ettei hallituksen päätöksessä ollut kyse taloudellisista säästöistä, mikä tekee tilanteesta erityisen kyseenalaisen. Leikatut varat, lähes 6,5 miljoonaa euroa, siirrettiin välittömästi muiden järjestöjen käyttöön. Tämän perusteella kansanedustaja näkee, että kyse vaikuttaa olevan hallituksen vihamielisyydestä ammattiyhdistystoimintaa kohtaan ja halusta heikentää työntekijöiden asemaa ei ainoastaan kotimaassa vaan myös kansainvälisesti kehitysyhteistyön saralla.
Hän toteaa, että hallitus ei tyydy vain ajamaan läpi työelämän heikennysesityksiä Suomessa, vaan se ulottaa ideologisen linjansa myös kehittyvien maiden työntekijöiden oikeuksia edistävään työhön. SASKin laaja kehitysyhteistyöohjelma koostuu 33 hankkeesta, jotka ulottuvat Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan sekä Kaakkois- ja Etelä-Aasiaan. Nämä hankkeet pyrkivät varmistamaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määrittelemien työelämän perusoikeuksien toteutumisen sekä elämiseen riittävän palkan.
Virkahenkilöt jättivät eriävän mielipiteen
Päätöksen tekee entistäkin kiistanalaisemmaksi se tosiasia, että ulkoministeriön virkaesittelyn mukaan SASKin rahoitushakemus oli täyttänyt ohjelmatuen kriteerit jopa hyvin tai erittäin hyvin. Lisäksi päätöksen valmistelija ja esittelijä ulkoministeriöstä jättivät rahoitusmyönnöstä eriävän mielipiteen, mikä on virkakoneistossa erittäin poikkeuksellinen toimi. Eriävän mielipiteen antaminen osoittaa virkamiesten vahvan huolen poliittisen päätöksenteon lainmukaisuudesta ja puolueettomuudesta.
Eriävän mielipiteen taustalla oli periaate siitä, että vaikka valtionavustukset ovat harkinnanvaraisia, hakijoiden täytyy voida luottaa siihen, että hakemusten käsittelyssä noudatetaan niitä arviointiperusteita, jotka viranomainen on hakuilmoituksessa selkeästi ilmoittanut. Virkahenkilöiden mukaan SASKin kohdalla näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan poliittinen harkinta ohitti asiantuntijoiden tekemän kriteeriperustaisen arvioinnin. Tämä rikkoo hallintolain ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita.
Hyvän hallinnon periaatteet uhattuna
Sarkkinen on erittäin huolestunut siitä, että hallitus ja ministeri Tavio vaikuttavat heittävän hyvän hallinnon periaatteet suoraan ikkunasta ulos. Esittelevä virkamies katsoi hallituksen tekemän päätöksen olevan suoraan hallintolain, yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan periaatteen vastainen. Kansanedustajan mukaan pahinta koko sotkussa on se, että hallituksen toiminta luo ennakkotapauksen, joka rapauttaa uskoa hallinnon laillisuusperiaatteen toimivuuteen ja poliittisen päätöksenteon ennustettavuuteen. Kyse on Sarkkisen mukaan puhtaasti poliittisesti mielivaltaisesta päätöksenteosta, joka ei kestä päivänvaloa.
Ministeri Tavio on julkisuudessa perustellut rahoitusmuutosta väittämällä, ettei SASKin työ olisi riittävän hyvin Suomen kehityspolitiikan nykyisten painopisteiden mukaista. Tämä perustelu ontuu Sarkkisen mielestä, koska hallitus on itse päättänyt painottaa kaupan ja kehityksen yhdistämistä sekä korostaa yritysten roolia kehitysyhteistyössä. SASKin työ, joka keskittyy työelämän ihmisoikeuksien vahvistamiseen yhteistyössä yritysten ja ammattiliittojen kanssa, tukee itse asiassa erittäin hyvin juuri tätä hallituksen valitsemaa painopistettä. Lisäksi monet SASKin hankkeet huomioivat erikseen naisten aseman parantamisen, mikä tukee myös Suomen kehitysyhteistyön sukupuolten tasa-arvoon pyrkiviä tavoitteita.
Hallituksen toiminta luo tilanteen, jossa avustusta hakevat järjestöt eivät voi enää luottaa siihen, että heidän hakemuksiaan käsitellään tasapuolisesti ja annettujen kriteerien mukaisesti. Tämä epävarmuus ja ennustettavuuden puute vaikeuttavat järjestöjen pitkäjänteistä suunnittelua ja toteuttavat riskejä kehitysyhteistyön jatkuvuudelle. Kyse on pohjimmiltaan perustuslaillisten periaatteiden kunnioittamisesta.
Kolme keskeistä kysymystä hallitukselle
Hanna Sarkkisen kirjallinen kysymys tiivistää huolenaiheet, joihin hallituksen odotetaan vastaavan:
- Perusteet leikkaukselle: Millä nimenomaisilla perusteilla hallitus leikkasi SASKin rahoitusta näin huomattavasti vastoin virkamiesten asiantuntevaa esittelijän kantaa?
- Vaikutukset luottamukseen: Miten hallitus näkee päätöksensä vaikuttavan yhteiskunnalliseen luottamukseen poliittisen päätöksenteon ennustettavuuteen ja kaikkien hakijoiden tasapuolisuuteen?
- Laillisuusperiaatteen noudattaminen: Miten hallitus varmistaa, että vastaavassa harkinnanvaraisessa avustuspäätöksenteossa noudatetaan jatkossa hallintolain, yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan periaatteita?
