SDP:n valtiovarainvaliokunnan vastaava Joona Räsänen on viime aikoina esittänyt terävää kritiikkiä Orpon hallituksen talouslinjaa kohtaan. Hänen mukaansa hallitus ei ole onnistunut toteuttamaan omia lupaamiaan talouspoliittisia tavoitteita, ja seuraukset ovat jo nähtävissä työttömyyden, velan ja verotuksen alueilla.
Räsäsen mukaan viimeisimpien ennusteiden valossa Orpon hallitus jättää seuraajalleen “karmaisevan perinnön”. Velkasuhde näyttäisi kasvavan koko hallituskauden ajan, työllisyysaste jäämässä selvästi tavoitteista ja veronkevennykset kohdentuvan lähinnä hyvin toimeentuleville.
Velkasuhde ei vakautu – ennusteet synkkenevät
Valtionvarainministeriön ennusteiden mukaan velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen kohoaa selvästi yli sen tason, johon hallitus on luvannut sen vakauttavan. Räsänen arvioi, että hallitus ei täytä ainuttakaan itselleen asettamaansa talouspoliittista tavoitetta. Velka näyttäisi kasvavan yhä kiihtyvään tahtiin, eikä suunniteltu taittuminen vuoteen 2026 tai 2027 mennessä toteudu. Hallituksen kehysriihen päätökset ovat Räsäsen mukaan pysyneet irrallaan pysyvämmistä rakenteista – sen sijaan keinoina on käytetty tilapäisiä ratkaisuja kuten Valtion Eläkerahaston “pikavippiä”.
Orpoa Räsänen kutsuu velkalaivan kippariksi. Hän painottaa, että hallituksen johdolla Suomen velkasuhde on suuntaamassa kohti 90 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä kehitys ei ole kestävällä pohjalla, ei kansallisesti eikä EU:n finanssipoliittisten sääntöjen näkökulmasta.
Työllisyys kriisissä – lupausten ja todellisuuden välinen kuilu
Työllisyystilanne on kehittynyt Räsäsen mukaan heikommmin kuin hallitus on ennakolta arvioinut. Tilastokeskuksen mukaan työllisiä on selvästi vähemmän kuin vuotta aiemmin, työttömien määrä puolestaan kasvanut. Erityisesti nuorten tilanne huolettaa: 15–24-vuotiaiden työttömyysaste on noussut ja kesätyöpaikkojen vähentyminen näkyy kovasti.
Hallitus on jäämässä 171 000 uuden työllisen päässä lupaamastaan työllisyystavoitteesta, ja tästä poikkeamasta seuraa paitsi sosiaalisia kustannuksia myös taloudellisia. Räsäsen mukaan työttömyyskasvu lisää painetta työttömyysvakuutusmaksuihin, jolloin veronkevennykset, joihin hallitus on panostanut, voivat jäädä “ilmaa” — tavallisille suomalaisille hyötyjen sijaan koituu kustannuksia.
Veronkevennykset ja kirjanpitokikkailu – keino vai ansa?
Orpon hallituksen veropolitiikkaan Räsänen suhtautuu kriittisesti. Veronkevennykset on suunniteltu niin, että suurimmat hyödyt menevät korkeimmille tuloluokille. Samanaikaisesti hallitus turvautuu toimenpiteisiin, jotka näyttävät enemmän viiveellisiltä tai välillisesti velkaa kasvattavilta kuin aidosti talouden kantokykyä vahvistavilta.
Yksi tällainen toimenpide on Valtion Eläkerahaston kautta tehtävä “pikavippi”, jolla hallitus pyrkii peittämään osan budjetin alijäämistä – mutta Räsäsen mukaan tämä luo lisäkustannuksia ja ei ratkaise pysyviä ongelmia.
Luottamus murenee – julkinen keskustelu kiihtyy
Räsänen korostaa, että hallituksen epäonnistumiset eivät ole ainoastaan numeroiden kysymys vaan myös luottamuksen. Kansalaiset odottavat, että talouspolitiikka on ennakoitavaa ja läpinäkyvää, että lupauksille on vastine, ja että verotus sekä menoratkaisut eivät syytä niitä, jotka jo kamppailevat arjessa. Orpon hallituksen toimista Räsänen sanoo, että selitykset eivät enää riitä, virheet on myönnettävä ja suunnanmuutos aloitettava.
Keskustelu velan kasvusta, verotuksen jakautumisesta sekä siitä, kuka lopulta maksaa hallituksen politiikan hinta, käy kuumana. Kun työllisyys ei parane, veronkevennykset voivat olla hetkittäin veronkorotusten verho, joiden vaikutus jää pinnalliseksi.
Näköaloja – voiko suunnan korjata?
Räsänen ei esitä pelkkää kritiikkiä, vaan vaatii hallitukselta konkreettisia toimia. Ensinnäkin hänen mukaansa olisi aika keskittyä rakenteellisiin uudistuksiin, jotka auttavat työllisyyttä ja talouskasvua pitkällä tähtäimellä. Myös verotuspolitiikan tulisi olla oikeudenmukaista, jotta se ei koettele heikommassa asemassa olevia. Toiseksi hallituksen tulisi välttää keinoja, jotka vain siirtävät ongelmia tuleville vuosille — budjettipuskureita ei vahvista pikavippijärjestely. Kolmanneksi Räsänen näkee, että luottamuksen palauttaminen vaatii rehellistä viestintää: lupausten täyttäminen tai ainakin realistinen selonteko siitä, miksi tavoitteet jäävät saavuttamatta.
Johtopäätös
Joona Räsäsen näkemyksen mukaan Orpon hallituksen talouspolitiikka on ajautumassa tilanteeseen, jossa lupaukset jäävät lunastamatta, ja seuraajalle jää isoja taloushaasteita. Velkasuhteen kasvu, työllisyyden laahaaminen ja veroratkaisujen epätasapaino muodostavat kokonaisuuden, jossa riskit kasvavat, ellei suuntaa muuteta nopeasti. Suomen talouspoliittinen tulevaisuus on kiinni nyt tehtävistä valinnoista.
