Perholehto arvostelee Kopraa Suomen Israel-politiikasta

SDP:n varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Pinja Perholehto arvostelee kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jukka Kopraa Suomen Israel-politiikkaa koskevasta kannasta. Perholehdon mukaan hallituksen Lähi-idän linja näyttää ulospäin ristiriitaiselta, eikä Kopra ole tunnistanut tilanteeseen liittyvää uskottavuusongelmaa.

Perholehto kommentoi asiaa SDP:n 27. syyskuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa. Hänen puheenvuoronsa liittyy keskusteluun Suomen Israelista hankkimasta ilmatorjuntajärjestelmästä sekä siihen, miten hallituksen pitäisi arvioida aiempia päätöksiä Gazan sodan aikana.

Perholehto ei kiistä Suomen tarvetta vahvistaa ilmapuolustustaan. Hänen mukaansa kiistan ytimessä ovat sen sijaan Suomen kansainvälinen uskottavuus, yhteisesti sovittujen periaatteiden noudattaminen ja se, arvioidaanko vanhoja ratkaisuja uudelleen muuttuneessa turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteessa.

Perholehto torjuu Kopran muistikatkosarvostelun

Perholehdon kannanotto on vastaus Kopran SDP:n puheenjohtajaan Antti Lindtmaniin kohdistamaan arvosteluun. Tiedotteen mukaan Kopra oli syyttänyt Lindtmania muistikatkoksesta keskustelussa, joka koski Suomen ilmatorjuntahankintaa ja suhtautumista Israeliin.

Perholehto kääntää arvostelun takaisin Kopraan. Hänen mukaansa kokoomusryhmän puheenjohtajan perusteluissa jää liian vähälle huomiolle se, että Lähi-idän tilanne on muuttunut olennaisesti vuodesta 2022. Aiemmin tehty päätös ei Perholehdon mielestä poista nykyisen hallituksen velvollisuutta tarkastella Suomen linjaa tämänhetkisten tapahtumien valossa.

Tämä on Perholehdon argumentin keskeinen kohta. Hän erottaa toisistaan puolustuskyvyn vahvistamisen ja sen, millaisia poliittisia johtopäätöksiä hankintamaan myöhemmästä toiminnasta pitäisi tehdä. Ilmatorjunnan tarpeellisuus ei hänen mukaansa merkitse sitä, että Suomen tulisi pidättäytyä Israelin toimien arvostelusta tai jättää aiempien ratkaisujen poliittiset vaikutukset arvioimatta.

Perholehdon tiedotteessa esittämän arvion mukaan Gazassa on kuollut yli 70 000 palestiinalaista sen jälkeen, kun Suomi teki päätöksen ilmatorjuntajärjestelmän hankkimisesta Israelista. Tiedotteessa ei yksilöidä luvun lähdettä. Perholehto käyttää arviota perustellakseen näkemystään, jonka mukaan päätöksenteon olosuhteet ja Israelin toimintaan liittyvä kansainvälinen keskustelu ovat muuttuneet.

Hallituksen sisäinen linja joutui arvostelun kohteeksi

Perholehdon arvostelu ei kohdistu vain Kopraan. Hän nostaa esiin myös hallituksen ministerien kannat ja kysyy, mikä on kokoomuksen yhteinen linja suhteessa Israeliin. Hänen mukaansa Kopran kommenteista ei käy selvästi ilmi, asettuuko tämä ulkoministerin vai puolustusministerin kannalle.

Perholehto arvioi Kopran puheenvuorojen viittaavan pikemminkin ministerien Antti Häkkäsen ja Ville Tavion edustamaan suuntaan. Tiedotteessa ei kuitenkaan avata yksityiskohtaisesti kaikkia ministerien välisiä näkemyseroja tai sitä, mihin yksittäisiin lausuntoihin tulkinta perustuu. Kyse on siten SDP:n varapuheenjohtajan poliittisesta arviosta hallituksen linjan yhtenäisyydestä.

Perholehdon mukaan hallituksen sisäisten painotusten ongelma on siinä, että Suomen viesti voi näyttäytyä kansainvälisille kumppaneille epäselvänä. Jos ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa annetaan samanaikaisesti toisistaan poikkeavia viestejä, seurauksena voi hänen mukaansa olla mainehaittaa ja epäilyksiä Suomen johdonmukaisuudesta.

Suomen Israel-politiikkaa koskeva kiista liittyy näin yksittäistä puolustushankintaa laajempaan kysymykseen. Keskustelussa punnitaan sitä, miten puolustukseen liittyvät tarpeet, kansainvälinen oikeus, ihmisoikeuspolitiikka ja diplomaattiset suhteet sovitetaan yhteen. Perholehdon vaatimus on, että hallitus perustelee linjansa nykytilanteen eikä ainoastaan aikaisempien päätösten kautta.

Puolustushankinta ja ulkopoliittinen linja ovat eri kysymyksiä

Perholehdon puheenvuorossa ilmatorjuntajärjestelmän hankintaa ei vaadita tiedotteen perusteella suoraan peruttavaksi. Sen sijaan hän korostaa poliittisen arvioinnin jatkuvuutta. Valtioiden väliset hankintasopimukset ovat pitkäaikaisia, mutta ulkopoliittisia kannanottoja tehdään muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä.

Tämä erottelu on tärkeä myös poliittisen keskustelun selkeyden kannalta. Yksi kysymys koskee sitä, millainen järjestelmä tarjoaa Suomelle parhaan mahdollisen suojan. Toinen kysymys liittyy siihen, mitä Suomi sanoo Gazan tilanteesta ja Israelin toiminnasta. Kolmas näkökulma on se, vaikuttaako hankintasuhde Suomen mahdollisuuksiin harjoittaa kriittistä ja johdonmukaista ulkopolitiikkaa.

Perholehdon mielestä näihin kysymyksiin ei voida vastata vetoamalla vain hankinnan alkuperäiseen ajankohtaan. Hän painottaa nykyisen hallituksen vastuuta, vaikka ratkaisu olisi valmisteltu tai tehty aiemmassa poliittisessa tilanteessa. Vastuu linjan perustelemisesta kuuluu hänen mukaansa kulloinkin vallassa olevalle hallitukselle.

Suomalaisessa politiikassa hallituksen ja opposition välinen asetelma ei ole kaikissa asiakysymyksissä samanlainen. Poliittisten rajojen yli voidaan antaa myös tunnustusta, kuten aiemmassa artikkelissa Vihreä siirtymä saa uuden tuulensa: Heinäluoma kiittää Purraa kuvataan. Lähi-idän politiikkaa koskevassa puheenvuorossaan Perholehto rakentaa kuitenkin selvän vastakkainasettelun SDP:n ja hallituspuolue kokoomuksen välille.

Kiista koskee myös Suomen kansainvälistä uskottavuutta

Perholehdon mukaan ulkopolitiikan uskottavuus syntyy siitä, että Suomen toiminta vastaa sen julkilausuttuja periaatteita. Jos hallituksen eri edustajat painottavat samaa tilannetta eri tavoin, ulkopuolisten voi olla vaikea arvioida, mikä Suomen varsinainen kanta on.

Uskottavuuskysymys korostuu tilanteessa, jossa Lähi-idän tapahtumat jakavat kansainvälistä yhteisöä ja herättävät voimakasta keskustelua siviilien asemasta. Suomen kaltaisen maan vaikutus perustuu suurelta osin ennakoitavaan toimintaan, selkeään viestintään ja siihen, että samankaltaisia periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti eri tilanteissa.

Perholehdon tiedote ei sisällä Kopran vastausta arvosteluun. Siinä ei myöskään esitetä hallituksen tai kokoomuksen yhteistä kuvausta ministerien kannoista. Kannanotto on siksi luonteeltaan oppositiopuolueen puheenvuoro, jolla SDP pyrkii haastamaan hallitusta täsmentämään Lähi-idän politiikkaansa.

Avoimet kysymykset kohdistuvat hallituksen yhteiseen kantaan

Perholehdon ulostulon jälkeen huomio kohdistuu ennen kaikkea siihen, miten hallitus ja kokoomuksen eduskuntaryhmä määrittelevät yhteisen linjansa. Pelkkä puolustushankinnan tarpeellisuuden korostaminen ei vastaa kaikkiin SDP:n varapuheenjohtajan esittämiin kysymyksiin, sillä hänen arvostelunsa koskee laajemmin Suomen ulkopoliittista viestiä.

Keskustelun jatkon kannalta olennaisia ovat ainakin seuraavat kysymykset:

• Onko hallituksella yhteinen ja julkisesti perusteltu kanta Suomen suhteeseen Israeliin?
• Miten Gazan sodan kehitys vaikuttaa aiemmin tehtyjen päätösten poliittiseen arviointiin?
• Pidetäänkö puolustushankinta ja Israelin toimia koskevat ulkopoliittiset kannanotot selvästi erillään?
• Miten hallitus ehkäisee ministerien erilaisten painotusten aiheuttamaa epäselvyyttä?
• Millä tavoin Suomi osoittaa noudattavansa samoja kansainvälisiä periaatteita eri kriiseissä?

Perholehdon viesti on, ettei muuttunut kansainvälinen tilanne salli päätöksenteon perustamista yksinomaan vuosia aiemmin tehtyihin ratkaisuihin. Hän vaatii nykyiseltä hallitukselta aktiivista vastuunkantoa ja selkeää vastausta siihen, miten Suomi sovittaa yhteen turvallisuustarpeensa ja ulkopoliittiset periaatteensa.

Kopraan kohdistettu terävä arvostelu tekee keskustelusta henkilöityneen, mutta kiistan varsinainen sisältö on henkilöitä laajempi. Se koskee hallituksen yhtenäisyyttä, Suomen kansainvälistä mainetta ja sitä, kuinka nopeasti ulkopolitiikan linjauksia pitää pystyä arvioimaan uudelleen kriisien muuttuessa.

Lähteet

SDP:n tiedote STT Infossa 27.9.2026: SDP:n varapuheenjohtaja Pinja Perholehto: Edustaja Kopralla taitaa olla ongelmia lyhytmuistin kanssa.