Suomen poliittinen kenttä on viime aikoina värissyt odotettavissa olevien työelämälakien uudistusten ympärillä, joiden hallitus, pääministeri Petteri Orpon (kok.) johdolla, on luvannut tuovan kaivattua joustoa ja uutta dynamiikkaa työmarkkinoille. Nämä muutokset, erityisesti henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen ja irtisanomissuojan heikentäminen pienemmissä yrityksissä, ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä oppositiossa, mutta myös saaneet aikaan hämmennystä hallituspuolue Perussuomalaisten sisällä. Keskustelu on kärjistynyt, kun aiemmat poliittiset linjaukset ja nykyiset toimet tuntuvat olevan suoranaisessa ristiriidassa keskenään.

Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Timo Suhonen on noussut esiin yhtenä äänekkäimmistä kriitikoista, joka on nostanut esiin Perussuomalaisten aiemmat, vahvasti työntekijän asemaa puolustaneet kannanotot. Suhonen on julkisesti ihmetellyt, kuinka puolue on voinut kääntää kelkkansa näin radikaalisti ja unohtaa ne periaatteet, joita se vielä muutama vuosi sitten eduskunnan puhujapöntöstä jyrkästi puolusti. Nämä ristiriidat ovat muodostuneet kiperäksi poliittiseksi kysymykseksi, joka asettaa puolueen uskottavuuden kovan paineen alle.

Työntekijän turva uhkaa murentua

Orpon hallituksen kaavailemat muutokset työsopimuslakiin ovat merkittäviä ja ne koskettavat suoraan satojatuhansia suomalaisia palkansaajia. Tarkoituksena on helpottaa työnantajien mahdollisuuksia irtisanoa työntekijä henkilökohtaisin perustein, erityisesti niissä alle 50 henkeä työllistävissä yrityksissä, jotka muodostavat merkittävän osan Suomen yrityskentästä. Aiemmin irtisanomisen kriteerit ovat olleet tiukemmat ja edellyttäneet painavampia syitä, mutta nyt kynnystä on tarkoitus madaltaa huomattavasti. Hallitus on perustellut tätä uudistusta työllisyyden parantamisella ja pienten yritysten byrokratian keventämisellä, vedoten siihen, että helpompi irtisanominen kannustaa työllistämään.

Tämä on juuri se kohta, missä Timo Suhosen kritiikki iskee kipeimmin. Hän muistuttaa Perussuomalaisten kannasta vuodelta 2018, jolloin puolue vastusti jyrkästi Sipilän hallituksen pyrkimyksiä helpottaa irtisanomista. Tuolloin Perussuomalaiset epäilivät julkisesti irtisanomissuojan heikentämisen työllisyysvaikutuksia ja peräänkuuluttivat muita keinoja pienten yritysten työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi. Suhosen mukaan tämä historiallinen puheenvuoro on selkeä osoitus siitä, että puolueella on ollut aiemmin syvällisempi ymmärrys siitä, mistä työntekijöiden turvassa on kyse, mutta nyt se ymmärrys tuntuu kadonneen. Hän kokee, että Perussuomalaiset ovat nyt valmiita uhraamaan työntekijän turvan taloudellisen eliitin toiveiden alttarille, mikä on suorastaan häpeällistä puolueelle, joka on profiloitunut tavallisen kansan puolustajana.

Puheet ja teot ristiriidassa: Miten Kkestää uskottavuus?

Poliittisessa keskustelussa Perussuomalaisten edustajat ovat pyrkineet puolustamaan nykyistä linjaansa korostaen, että työmarkkinoiden uudistukset ovat välttämättömiä Suomen talouden kilpailukyvyn parantamiseksi. He ovat vakuutelleet, että työntekijän asema ei heikkene olennaisesti ja että uudistukset hyödyttävät loppujen lopuksi kaikkia suomalaisia. Tästä huolimatta aiemmat lausunnot kummittelevat eduskunnan pöytäkirjoissa, luoden räikeän kontrastin nykyisten tekojen ja vanhojen lupausten välille. Kontrasti on erityisen silmiinpistävä, koska nykyinen lakiesitys on Suhosenkin mukaan huomattavasti radikaalimpi kuin se, jota Perussuomalaiset vastustivat viisi vuotta sitten.

On helppo ymmärtää kansalaisten hämmennys, kun he näkevät puolueen, joka on tullut tunnetuksi työläisten asialle omistautuneena, nyt ajavan läpi esityksiä, joiden pelätään heikentävän juuri heidän turvaansa ja asemaansa työelämässä. Tällainen poliittinen muodonmuutos antaa aihetta pohtia, miten syvälle juurtuneita puolueiden aatteelliset peruslinjat lopulta ovat ja kuinka helposti ne voivat muuttua hallitusvastuun paineessa. Voi olla, että kyseessä on pragmaattinen poliittinen kompromissi, jossa on jouduttu nielemään sammakoita laajemman hyvän, eli hallitusyhteistyön säilyttämisen, nimissä. Toisaalta, oppositiosta katsottuna, kyse on suoranaisesta periaatteista luopumisesta.

Merkittävimmät muutokset, joita lakiesitys tuo työelämään

Lakiesityksen kokonaisvaikutus suomalaiseen työelämään on potentiaalisesti suuri. Se muuttaa dynamiikkaa työnantajan ja työntekijän välillä, siirtäen valtaa ja vastuuta suhteessa työnantajan eduksi. Lakiesitys ei tyydy vain irtisanomiskynnyksen alentamiseen, vaan siihen sisältyy myös muita työelämän sääntöjä muuttavia elementtejä. Näitä muutoksia ovat muun muassa:

• Henkilöperusteisen Irtisanomiskynnyksen Madaltaminen: Erityisesti alle 50 hengen yrityksissä irtisanomiseen riittää nykyistä heikompi peruste.
• Ensimmäisen Työpäivän Palkattomuus: Työsuhteen ensimmäisestä sairauspäivästä ei maksettaisi palkkaa, mikä on merkittävä heikennys työntekijän taloudelliseen turvaan.
• Määräaikaisten Työsopimusten Käytön Laajentaminen: Määräaikaisten sopimusten käyttöä helpotettaisiin tietyissä tilanteissa ilman erillistä perustetta, mikä voi heikentää vakinaisten työsuhteiden asemaa.
• Työehtosopimusten Yleissitovuuden Asema: Vaikka yleissitovuutta ei poisteta, pienempien yritysten mahdollisuuksia sopia työehtosopimuksista yritystasolla laajennetaan, mikä voi johtaa palkkatason laskuun tai työehtojen heikkenemiseen.

Tämä kokonaisuus on saanut ammattiyhdistysliikkeen ja opposition liikekannalle, ja lakiesitykset ovatkin johtaneet laajoihin mielenilmauksiin ja poliittisiin lakkoihin. Nämä toimet ovat selkeä osoitus siitä, että kyseessä ei ole vain tekninen lainsäädäntöuudistus, vaan syvällinen arvovalinta siitä, kumman asemaa työmarkkinoilla halutaan vahvistaa: työnantajan vai työntekijän.

Perussuomalaisten käännös jättää jälkensä

Perussuomalaisten poliittinen käänne irtisanomissuojan kysymyksessä jättää väistämättä jälkensä suomalaiseen politiikkaan. Se ei ainoastaan vaikeuta puolueen uskottavuutta tavallisen työntekijän puolustajana, vaan myös syventää kuilua puolueiden välillä. Timo Suhonen on ollut terävä huomauttaessaan, että perussuomalaiset ovat vaihtaneet työntekijöiden puolustamisen taloudellisen eliitin toiveisiin, ja tämä kritiikki tulee todennäköisesti seuraamaan puoluetta pitkään. Poliittisessa retoriikassa tämä teko tullaan muistamaan esimerkkinä siitä, kuinka hallitusvastuu voi muuttaa puolueen perusarvoja ja periaatteita.

Edessä on vielä pitkä ja kivikkoinen tie lainsäädäntöprosessissa, ja on mahdollista, että lakiesityksiin tulee vielä muutoksia. Kuitenkin nykyiset merkit viittaavat siihen, että hallitus on päättäväinen ajamaan uudistukset läpi, ja Perussuomalaisten rooli tässä prosessissa on jo sinetöity historiaan. Kansanedustaja Suhosen huoli puolueen ymmärryksen puutteesta on ymmärrettävä, sillä kyse on syvästi ihmisten arkeen ja toimeentuloon vaikuttavista asioista, joissa politiikan tulisi olla johdonmukaista ja rehellistä.