Pia Lohikoski arvostelee Aki Lindénin avausta sote-rahoituksen leikkaamisesta

Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski arvostelee SDP:n kansanedustajan Aki Lindénin avausta, joka koskee hyvinvointialueiden indeksikorotusten pienentämistä. Lohikosken mukaan ehdotettu muutos vähentäisi sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävissä olevaa rahoitusta ensi vaalikaudella lähes miljardilla eurolla.

Lohikoski ottaa asiaan kantaa Vasemmistoliiton 21. elokuuta 2026 julkaisemassa tiedotteessa. Hän pitää yllättävänä, että pitkän kokemuksen sosiaali- ja terveyspolitiikasta omaava Lindén hakee ratkaisua hyvinvointialueiden talousongelmiin rajoittamalla niiden rahoituksen kasvua. Lohikoski esittää vaihtoehdoksi veropohjan vahvistamista ja sote-palvelujen resurssien turvaamista.

Kiista koskee hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua

Lohikosken arvostelun kohteena on Lindénin ehdotus hyvinvointialueiden indeksikorotusten leikkaamisesta. Indeksit vaikuttavat siihen, miten alueiden valtionrahoitus muuttuu kustannusten ja palvelutarpeiden kehittyessä. Jos indeksikorotusta pienennetään, rahoitus voi kasvaa aiemmin arvioitua hitaammin.

Indeksikorotuksen leikkaaminen ei siten välttämättä tarkoita, että hyvinvointialueiden saama euromääräinen rahoitus vähenisi edellisestä vuodesta. Käytännössä alueet saisivat kuitenkin vähemmän rahaa kuin voimassa olevan rahoitusuran perusteella olisi muuten odotettavissa. Jos menot, palkat ja palvelujen kysyntä kasvavat samaan aikaan, hitaampi rahoituksen kasvu voi lisätä säästöpainetta.

Lohikosken mukaan Lindénin avaama malli vähentäisi hyvinvointialueiden rahoitusta noin 280 miljoonalla eurolla vuodessa. Koko seuraavan vaalikauden aikana vaikutus nousisi hänen arvionsa mukaan lähelle miljardia euroa. Vasemmistoliiton tiedotteessa ei eritellä laskelman perusteita tai sitä, miten vaikutus jakautuisi eri vuosille ja hyvinvointialueille.

Myöskään Lindénin ehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut eivät sisälly Lohikosken tiedotteeseen. Lähdeaineiston perusteella kyse on Lindénin poliittisesta avauksesta, ei SDP:n virallisesti hyväksymästä puoluepäätöksestä. Lohikosken kritiikki kohdistuu kuitenkin laajemmin ajatukseen siitä, että sote-järjestelmän ongelmia ratkaistaisiin rajoittamalla julkisen rahoituksen kasvua.

Lohikoski varoittaa henkilöstöön ja lähipalveluihin kohdistuvista paineista

Lohikoski arvioi, että rahoituksen leikkaaminen johtaisi hyvinvointialueilla uusiin henkilöstövähennyksiin. Useat alueet ovat jo joutuneet sovittamaan toimintaansa tiukkoihin talousraameihin, ja lisäsäästöjen hakeminen voisi hänen mukaansa merkitä irtisanomisia sekä entistä suurempaa kuormitusta työpaikoilla.

Toinen Lohikosken esille nostama riski liittyy palveluverkon keskittämiseen. Kun hyvinvointialueet etsivät nopeita säästöjä, pieniä toimipisteitä voidaan sulkea ja palveluja koota suurempiin yksiköihin. Tämä voi pidentää asiointimatkoja ja heikentää palvelujen saavutettavuutta etenkin harvaan asutuilla alueilla sekä niiden ihmisten kohdalla, joille digitaaliset palvelut eivät ole riittävä vaihtoehto.

Lohikosken mukaan säästöjen seuraukset näkyisivät sekä hoitoa odottavien ihmisten arjessa että henkilöstön työssä. Jos työntekijöitä on vähemmän suhteessa palvelutarpeeseen, jonot voivat kasvaa ja työn kuormittavuus lisääntyä. Hänen viestinsä on, ettei jo valmiiksi paineessa olevaa järjestelmää voida vahvistaa vähentämällä sen käytettävissä olevia voimavaroja.

Hyvinvointialueiden talouden kannalta ratkaisevaa on kuitenkin myös se, mihin mahdolliset säästöt kohdistuisivat ja millä aikataululla ne toteutettaisiin. Kaikki rahoituksen kasvua hillitsevät päätökset eivät automaattisesti johda samanlaisiin seurauksiin jokaisella alueella. Alueiden väestörakenne, palveluverkko, aiemmat alijäämät ja henkilöstötilanne poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Perusterveydenhuollon vahvistamisesta löytyy yhteinen tavoite

Kaikesta huolimatta Lohikoski tunnistaa Lindénin avauksessa myös tavoitteen, jota hän pitää oikeansuuntaisena. Painopistettä pitäisi siirtää raskaasta ja kalliista erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, jossa ongelmiin voidaan tarttua aikaisemmin ja palvelut ovat lähtökohtaisesti helpommin saavutettavissa.

Ajatus perustason palvelujen vahvistamisesta on ollut pitkään keskeinen osa suomalaista sote-keskustelua. Jos ihminen saa apua nopeasti terveyskeskuksesta tai muusta peruspalvelusta, sairauden paheneminen ja tarve kalliimmalle erikoissairaanhoidolle voidaan joissakin tapauksissa ehkäistä. Muutoksen toteuttaminen vaatii kuitenkin henkilöstöä, toimivia hoitoketjuja ja riittävää rahoitusta siirtymävaiheessa.

Lohikoski ilmoittaa kannattavansa Lindénin tavoin tiukempaa hoitotakuuta ja henkilöstömitoitusta. Ero syntyy siitä, miten näiden tavoitteiden rahoitus pitäisi järjestää. Lohikosken mukaan palvelujen saatavuutta ja henkilöstön määrää koskevia velvoitteita on vaikea vahvistaa samaan aikaan, kun hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua leikataan sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa.

Poliittisen keskustelun keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, voidaanko painopisteen muutoksella saada säästöjä riittävän nopeasti. Perusterveydenhuollon vahvistamisen mahdolliset hyödyt syntyvät usein viiveellä, kun taas indeksikorotusten leikkaus vaikuttaisi alueiden talousraameihin suoremmin. Jos rahoitusta vähennetään ennen kuin uudet toimintatavat tuottavat tuloksia, alueille voi syntyä tarve tehdä lyhyen aikavälin säästöjä.

Vasemmistoliitto rahoittaisi palveluja veromuutoksilla

Lohikosken esittämä vaihtoehto perustuu valtion tulojen kasvattamiseen. Hänen mukaansa sote-palvelujen rahoitusta pitäisi vahvistaa keräämällä enemmän veroja kaikkein varakkaimmilta ja uudistamalla listaamattomien yhtiöiden maksamien osinkojen verotusta.

Vasemmistoliitto on ajanut niin sanottua miljonääriveroa, jolla suuria omaisuuksia verotettaisiin nykyistä enemmän. Lisäksi puolue haluaa muuttaa listaamattomien yritysten osinkoverotusta. Lohikosken mukaan näillä ratkaisuilla voitaisiin kerätä varoja julkisiin palveluihin ilman, että hyvinvointialueet joutuisivat supistamaan hoitoa, hoivaa tai sosiaalipalveluja.

Tiedotteessa ei esitetä yksityiskohtaista arviota siitä, kuinka paljon Lohikosken mainitsemat veromuutokset tuottaisivat tai kuinka suuri osa tuotoista ohjattaisiin hyvinvointialueille. Ehdotus on ennen kaikkea poliittinen linjaus: Vasemmistoliiton mukaan sote-rahoituksen tasapainoa tulisi hakea valtion tulopuolelta eikä palvelumenoja leikkaamalla.

Kiista heijastaa puolueiden välistä eroa siinä, miten julkisen talouden sopeuttaminen pitäisi toteuttaa. Yksi vaihtoehto on hillitä menojen kasvua, toinen lisätä verotuloja ja kolmas pyrkiä muuttamaan palvelujen rakennetta tehokkaammaksi. Käytännössä hyvinvointialueiden talous voi edellyttää näiden keinojen yhdistelmiä, mutta puolueiden painotukset poikkeavat toisistaan.

Rahoitusmallin yksityiskohdat ratkaisevat vaikutukset

Lohikosken puheenvuoro avaa uuden kiistan siitä, miten hyvinvointialueiden rahoitusta pitäisi käsitellä seuraavalla vaalikaudella. Jatkokeskustelussa olennaista on saada tarkempi kuva Lindénin ehdotuksen aikataulusta, euromääräisistä vaikutuksista ja siitä, millaisiin rakenteellisiin uudistuksiin rahoituksen pienempi kasvu yhdistettäisiin.

Arvioinnissa olisi myös erotettava toisistaan valtion menojen laskennallinen väheneminen ja hyvinvointialueiden käytännössä kokema säästöpaine. Jos palvelutarve ja kustannukset kasvavat nopeammin kuin rahoitus, alueiden on löydettävä erotus toiminnan tehostamisesta, palveluverkon muutoksista tai muista säästöistä.

Jatkossa poliittisessa valmistelussa joudutaan vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin:

• Kuinka suuri indeksikorotusten leikkaus olisi vuosittain ja koko vaalikauden aikana?
• Miten muutos jakautuisi eri hyvinvointialueiden kesken?
• Voitaisiinko henkilöstövähennykset ja lähipalvelujen sulkemiset välttää?
• Millä resursseilla perusterveydenhuoltoa, hoitotakuuta ja henkilöstömitoitusta vahvistettaisiin?
• Kuinka paljon vaihtoehtoiset veroratkaisut tuottaisivat valtiolle lisätuloja?

Lohikosken kannanotto ei vielä ratkaise sote-rahoituksesta käytävää kiistaa, mutta se tekee näkyväksi puolueiden erilaiset lähtökohdat. Hän torjuu indeksikorotusten leikkaamisen ja vaatii, että palvelujen rahoitus turvataan verotusta uudistamalla. Lindénin avauksen tarkemmat yksityiskohdat puolestaan ratkaisevat, onko kyse ennen kaikkea julkisten menojen leikkauksesta, rahoituksen kasvun hidastamisesta vai laajemmasta sote-palvelujen rakennemuutoksesta.

Lähteet

Vasemmistoliiton tiedote: Pia Lohikoski hämmästelee SDP:n intoa leikata sote-palveluista, 21.8.2026.