SDP:n kansanedustaja ja ympäristövaliokunnan jäsen Eveliina Heinäluoma on herättänyt taas keskustelua rakennusalan tilanteesta. Hänen mukaansa hallituksen toimettomuus rakennusalan taantuman hoidossa näkyy nyt talouskasvun laahaamisena, inflaatioherkkyytenä sekä työllisyystilanteen heikkenemisenä. Viimeisimmät talousennusteet ja suhdanneraportit vahvistavat hänen huolensa: rakennusteollisuus ei ole toipunut odotetusti, ja tukitoimet jäävät monien mukaan liian vaihteleviksi tai riittämättömiksi.

Valtiovarainministeriön johtama rakennusalan suhdanneryhmä kertoo, että rakentamisen taantuma jatkuu vielä kuluvan vuoden, mutta käänne parempaan on odotettavissa vuonna 2025. Vapaarahoitteisen asuntotuotannon määrä on alhainen, uusien asuntojen kontraktit kyseenalaistuvat, myymättömien kohteiden joukko kasvaa. Korkotason lasku ja inflaation hidastuminen tuovat kuitenkin hiukan positiivisia merkkejä markkinoille.

Miksi rakennusala vaikuttaa Suomen talouskasvuun?

Rakennustoiminta on monipuolinen toimiala, joka ulottuu infrarakentamisesta asunto- ja toimitilarakentamiseen sekä korjausrakentamiseen. Sen ketjuihin liittyvät monet yritykset, alihankkijat, työvoima, materiaalitoimitukset ja julkiset hankkeet. Kun rakentaminen hidastuu tai pysähtyy, seurauksena ei ole vain työttömyyden kasvu: myös verotulot vähenevät, asuntojen saatavuus kärsii sekä asuntojen hinnat voivat nousta, erityisesti kasvukeskuksissa.

Toimintakyvyn elpyminen ei kuitenkaan ole automaattista. Ennusteissa näkyy, että asuntojen uudistuotannon aloitusten hitaus johtuu osin myymättömien uusien asuntojen suuresta määrästä – markkinoilla odotetaan hintojen vakautusta ja kysynnän kohentumista. Toimitilarakentaminen arvioidaan kääntyvän jonkin verran positiivisempaan suuntaan vihreän siirtymän, puolustus- ja infrastruktuurihankkeiden vetämänä.

Heinäluoman kritiikki: hallitus jättänyt rakennusalan omilleen

Heinäluoma korostaa, että hallitus on laiminlyönyt sen, että rakennusala saisi riittävästi tukea tilanteessa, jossa sen panos talouskasvuun on merkittävä juuri nyt. Hänen näkemyksensä mukaan valtion tuet asuntotuotantoon eivät ole riittäneet tasapainottamaan kehitystä, kun rakenteelliset ja markkinaehtoiset esteet pysyvät voimassa.

Erityisesti hän nostaa esille ensiasunnon ostajien varainsiirtoverovapauden poistamisen – päätös, joka hänen mukaansa heikentää nuorten aikuisten mahdollisuuksia omistaa asunto pääkaupunkiseudulla, missä hinnat ovat jo muutenkin korkeat. He korostaa myös sitä, että korjausrakentamisen ja erityisryhmien asumisen vauhdittamiseen on Joissain SDP:n ehdotuksissa viitattu jo aiemmin, mutta politiikkatoimet ovat olleet pullonkauloissa.

Taantuma työllisyydessä ja ihmisten arjessa näkyvät vaikutukset

Tilastot kertovat, että rakennusalan yritysten konkurssit ovat lisääntyneet, ja työttömyys alalla on noussut. Kun kysyntä vähenee, monet resurssit – työvoima, materiaali‐ ja kuljetusketjut – jäävät vajaalle käytölle. Tämä koskee erityisesti alueita, joissa asuntojen kysyntä on heikkoa tai missä infrastruktuurihankkeet ovat viivästyneet.

Kuluttajien luottamus on horjunut. Ihmiset, jotka harkitsevat asunnon ostoa, lykkäävät päätöksiään, koska rahoitusolosuhteet ovat epävarmat. Korkojen lasku helpottaa, mutta se ei korjaa kaikkia pulmia – erityisesti kun uudet asuntokohteet myyvät huonosti ja niiden hintataso pysyy korkea. Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT:n mukaan julkisen vallan rooli elvyttäjänä on nähtävä pian: ilman sitä taantuma saattaa pitkittyä.

Ennusteet: onnistuuko käänne 2025?

Rakennusalan suhdanneryhmä ennustaa, että rakentamisen taantuma alkaa taittua loppuvuodesta. Vuonna 2025 elpyminen näkyy selvemmin niin uudis- kuin korjausrakentamisessa. Vapaarahoitteisen asuntotuotannon aloittamisen odotetaan lisääntyvän, toimitilarakentaminen ja infrarakentaminen heräämään investointien myötä. Väestönkasvu ja muuttoliike kaupunkeihin toimivat kysyntään vetureina.

Silti ennusteet varoittavat hidasta elpymistä: monet projektit alkavat vasta, kun kustannukset ovat laskeneet, rahoitus on varmistunut ja markkinat selkiytyneet. Uudis‐ ja korjausrakentamisen haasteet, kuten materiaalikustannukset, työvoimapula ja epävakaus rahoitusmarkkinoilla, hidastavat kasvua.

Mahdollisia politiikan koreja

Jos Heinäluoman kaltainen kritiikki otetaan vakavasti, hallitukselta voidaan odottaa joukkoa toimia. Julkisten tukien ja verotuspolitiikan suunta voisi kääntyä aktiivisemmaksi – erityisesti ensiasunnon ostajien veroedun palauttaminen voisi olla keino nostaa nuorten ostohalukkuutta. Valtion roolia asuntotuotannon tukemisessa voidaan vahvistaa, erityisesti kohtuuhintaisen asumisen ja kasvukeskusten tarpeet huomioiden.

Korjausrakentamisen osuus on toinen keskellä pidetty kysymys: koska korjaustarvetta on paljon esimerkiksi lämmitysenergia‐ ja energiatehokkuussäädösten vuoksi, tämä voisi tarjota työllisyys- ja verotulo‐potentiaalia. Lisäksi infrastruktuurin investoinnit – tiet, raideliikenne, vesihuolto – voivat toimia vetureina, jotka luovat rakennusalalle töitä ja lisäävät alueellista kasvua.

Kunnat ja hyvinvointialueet voivat vaikuttaa projektien lupa‐ ja suunnitteluratkaisujen sujuvuuteen. Kun byrokratia rajoittaa rakentamista, viivästykset nostavat kustannuksia ja heikentävät luottamusta. Politiikan on oltava myös ennakoivaa: rakennustoimialan näkymät heijastuvat huomattavasti myös kuntien talouksiin ja palveluiden rahoitukseen.