Suomalainen ruokapöytä on perinteisesti nojanut vahvaan kotimaiseen alkutuotantoon ja laadukkaaseen elintarviketeollisuuteen. Viime vuosina keskustelu ruoan hinnasta ja tuottajien pärjäämisestä on kuitenkin käynyt kuumana. Kansanedustaja Christoffer Ingo (RKP) on nyt nostanut esiin kriittisen epäkohdan, joka vaatii pikaista puuttumista lainsäädännön keinoin. Elintarvikemarkkinalain muutos onkin parhaillaan etenemisvaiheessa, ja sen tavoitteena on tasoittaa pelikenttää.

Päivittäistavarakauppa on Suomessa poikkeuksellisen keskittynyttä verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Käytännössä kaksi suurta toimijaa hallitsee valtaosaa markkinoista, mikä luo niille valtavan neuvotteluvoiman. Tämä asetelma asettaa pienemmät elintarvikevalmistajat ja itsenäiset tuottajat usein vaikeaan asemaan. Kun valtaa on keskittynyt vain harvoille käsille, ehdot sanelee usein vahvin osapuoli.

Kaupan rooli markkinoilla on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi vuosien saatossa. Se ei ole enää pelkkä tuotteiden välittäjä ja hyllypaikan tarjoaja, vaan aktiivinen kilpailija. Ingo huomauttaa, että kaupalla on tällä hetkellä erikoinen kaksoisrooli, joka vääristää kilpailua. Kauppa toimii samanaikaisesti brändituotteiden sisäänostajana ja omien merkkien eli private label -tuotteiden markkinoijana.

Kaksoisroolin tuomat haasteet

Kun sama toimija päättää, mitä tuotteita hyllyyn otetaan ja miten ne sijoitetaan, syntyy intressiristiriita. Kaupan omat merkit kilpailevat samoista hyllymetreistä tunnettujen brändituotteiden kanssa. Tämä asetelma on ongelmallinen, sillä kaupalla on pääsy kaikkeen dataan kilpailijoidensa myynnistä. On selvää, että tällainen etulyöntiasema voi johtaa epäterveeseen kilpailuasetelmaan kaupan sisällä.

Lakimuutoksen tavoitteena ei ole kieltää kaupan omia merkkejä, vaan varmistaa reilu peli. Private label -tuotteet ovat tulleet jäädäkseen, ja ne tarjoavat kuluttajille edullisempia vaihtoehtoja. Ongelmana on kuitenkin se, jos kauppa alkaa suosia omia tuotteitaan muiden kustannuksella. Brändituotteiden myyntiä ei saisi sitoa esimerkiksi velvoitteeseen valmistaa kaupan omia merkkejä.

Epäasiallinen hyllyjako ja kohtuuttomat sopimusehdot ovat asioita, joihin lakimuutos pyrkii puuttumaan. Ingon mukaan kyse on nimenomaan epäterveiden toimintatapojen kitkemisestä elintarvikeketjusta. Jos kauppa noudattaa hyvää kauppatapaa, uudella lainsäädännöllä ei ole siihen negatiivisia vaikutuksia. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa innovaatiot ja laatu palkitaan tasapuolisesti.

Huoltovarmuus ja kotimainen tuotanto

Kotimainen ruoantuotanto on Suomelle strategisesti elintärkeä huoltovarmuuskysymys. Jos alkutuotannon kannattavuus ajetaan liian ahtaalle, koko ketjun kestävyys vaarantuu vakavasti. Emme voi tukeutua pelkästään tuontiruokaan kriisitilanteissa tai globaalien markkinoiden heilahdellessa. Viljelijöiden ja tuottajien on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus, jotta toiminta voi jatkua.

Kun tavarantoimittajia painostetaan hintoja polkemalla, vaikutukset valuvat väistämättä alkutuotantoon saakka. Pienet marginaalit jättävät vähän tilaa investoinneille tai ympäristöystävällisille uudistuksille. Tämän vuoksi kaupan vastuun peräänkuuluttaminen on enemmän kuin vain talouspoliittinen puheenvuoro. Se on kannanotto suomalaisen maaseudun ja elintarvikeomavaraisuuden puolesta.

Innovaatiot elintarvikealalla vaativat vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön. Jos valmistajat pelkäävät ideoidensa kopioimista kaupan omiksi merkeiksi, into kehittää uutta hiipuu. Monipuolinen valikoima on lopulta kuluttajan etu, ja se syntyy vain terveen kilpailun kautta. Kilpailun on oltava sellaista, että se kannustaa kaikkia osapuolia parantamaan suoritustaan.

Kaupan voitot ja kuluttajan etu

Kaupan omat marginaalit ovat herättäneet keskustelua erityisesti inflaation ja hintojen nousun aikana. Ingo peräänkuuluttaa kaupalta jopa hieman isänmaallisuutta ja aitoa vastuunkantoa yhteisestä hyvästä. Jos kauppa viestii välittävänsä kuluttajista, sen tulisi näkyä myös hinnoittelussa ja voittotavoitteissa. Pelkkä puhe kotimaisuudesta ei riitä, jos teot markkinoiden tasapainottamiseksi puuttuvat.

Kuluttajien ostovoima on tiukilla, ja ruokalasku muodostaa suuren osan monen talouden menoista. On kuitenkin huomioitava, että halpa hinta kaupassa ei saa tulla tuottajan selkänahasta. Tasapainoiset markkinat varmistavat, että ruokaa on saatavilla kohtuulliseen hintaan myös tulevaisuudessa. Kestävä hinnoittelu huomioi koko ketjun elinvoimaisuuden pellolta pöytään.

Vastuullisuusviestintä on nykyään osa jokaisen suuryrityksen strategiaa. Todellinen vastuullisuus punnitaan kuitenkin siinä, miten yritys kohtelee pienempiä yhteistyökumppaneitaan. Kaupan on aika osoittaa, että se arvostaa suomalaista työtä muutenkin kuin mainoslauseissa. Lakimuutos tarjoaa raamit, mutta yrityskulttuurin muutos on kaupan omissa käsissä.

Markkinoiden monimuotoisuus kunniaan

Kilpailun monipuolistaminen hyödyttää laajasti koko suomalaista yhteiskuntaa ja taloutta. Kun erilaiset toimijat pääsevät markkinoille tasapuolisin ehdoin, syntyy uusia työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia. Suomalainen elintarvikeosaaminen on huippuluokkaa, ja sille on kysyntää myös rajojen ulkopuolella. Kotimarkkinoiden on toimittava ponnahduslautana, ei esteenä kasvulle.

Brändituotteilla on oma tärkeä roolinsa kuluttajien luottamuksen ja laatumielikuvien rakentajina. Niiden rinnalle mahtuvat hyvin kaupan omat merkit, kunhan ne eivät syrjäytä muita epäreiluin keinoin. Valinnanvapauden säilyttäminen on yksi markkinatalouden kulmakivistä, jota laki pyrkii suojelemaan. Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että hyllyssä oleva valikoima on syntynyt aidon kysynnän perusteella.

Eduskunnan käsittelyyn tuleva lakiesitys on odotettu askel kohti oikeudenmukaisempaa elintarvikeketjua. Se antaa viranomaisille paremmat työkalut puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin ja epäkohtiin. Samalla se lähettää vahvan viestin siitä, että ruokaturva on kansallinen prioriteetti. Tulevaisuuden ruokamarkkinat rakentuvat yhteistyölle, jossa jokainen lenkki on yhtä arvokas.

Reilun kaupankäynnin periaatteet

• Tavarantoimittajien syrjimätön kohtelu kaikissa neuvotteluissa.
• Läpinäkyvä ja oikeudenmukainen hyllypaikkojen jakaminen myymälöissä.
• Paineen poistaminen valmistajilta kaupan omien merkkien tuotannossa.
• Pitkäjänteinen sitoutuminen kotimaisen alkutuotannon elinvoimaisuuteen.
• Innovaatioiden ja uusien pientuottajien pääsyn helpottaminen markkinoille.
• Kaupan omien marginaalien kohtuullisuus suhteessa tuottajahintoihin.
• Avoin viestintä kuluttajille tuotteiden alkuperästä ja hinnoittelusta.

Kaupan vastuu ja tulevaisuus

Lopulta kyse on siitä, minkälaisen Suomen haluamme jättää tuleville sukupolville. Ruoantuotanto on osa kulttuuriamme ja kansallista identiteettiämme, jota ei pidä uhrata lyhytnäköisten voittojen tieltä. Ingon aloite ja tuleva lakimuutos ovat tärkeitä työkaluja tässä työssä, mutta ne vaativat tuekseen koko yhteiskunnan valveutuneisuutta. Kaupan on nyt aika vastata huutoon ja osoittaa toiminnallaan olevansa luottamuksen arvoinen.

Tietolähteet:

• Suomen ruotsalainen kansanpuolue r.p., Tiedote 17.2.2026.
• Elintarvikemarkkinavaltuutetun vuosikertomukset ja linjaukset.
• Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, markkinakatsaukset.
• Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), selvitykset päivittäistavarakaupan keskittymisestä.