SDP:n kansanedustajat Timo Harakka, Seppo Eskelinen ja Riitta Kaarisalo vaativat hallitukselta toimia, joilla sähköautojen käytettyjen akkujen hyödyntäminen varaosina voidaan turvata. Edustajat ovat jättäneet kirjallisen kysymyksen EU:n akkuasetuksen tulkinnasta ja siitä, miten käyttökelpoisten ajoakkujen hyödyntäminen autojen korjaamisessa voidaan järjestää turvallisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävästi.
Kirjallisen kysymyksen taustalla on Lupa- ja valvontaviraston julkaisema ohje EU:n akkuasetuksesta. Ohje on herättänyt keskustelua erityisesti siitä, millä edellytyksillä sähköautosta irrotettua käytettyä akustoa tai sen osia voidaan käyttää toisen auton korjaamiseen. SDP:n edustajien mukaan epäselvä tilanne voi vaikeuttaa kohtuuhintaisten varaosien saatavuutta ja heikentää kuluttajien luottamusta käytettyihin sähköautoihin.
Virasto on ilmoittanut tarkentavansa ohjettaan. Sen mukaan tarkoituksena ei ole ollut muuttaa nykytilaa. Myös asiasta julkisuudessa kommentoinut ministeri Sari Multala on luvannut etsiä tilanteeseen ratkaisua. Kansanedustajat katsovat silti, että asian merkityksen vuoksi hallituksen toimia ja EU-sääntelyn kansallista tulkintaa on syytä vauhdittaa myös eduskunnasta käsin.
Kansalaisaloite nosti akkujen uudelleenkäytön keskusteluun
Käytettyjen sähköautoakkujen asema nousi nopeasti laajaan julkiseen keskusteluun viranomaisohjeen julkaisemisen jälkeen. Autojen korjaamisessa käytettävien akkujen hyödyntämistä käsittelevä kansalaisaloite keräsi muutamassa päivässä yli 60 000 allekirjoitusta. Allekirjoitusten määrä ylitti siten nopeasti kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyyn etenemisen edellyttämän 50 000 kannattajan rajan.
Keskustelun ytimessä on kysymys siitä, tulkitaanko autosta poistettu ajoakku lähtökohtaisesti jätteeksi vai voidaanko se todeta testauksen jälkeen edelleen käyttökelpoiseksi tuotteeksi tai varaosaksi. Tulkinnalla on käytännön vaikutuksia korjaamoihin, purkamoihin, varaosakauppaan, auton omistajiin ja käytettyjen sähköautojen markkinoihin.
SDP:n edustajat korostavat, ettei käyttökelpoisia akustoja pitäisi ohjata ennenaikaisesti jätteenkäsittelyyn. Heidän mukaansa ei ole myöskään perusteltua romuttaa muuten toimivaa sähköautoa vain siksi, ettei auton arvoon nähden kohtuuhintaista vara-akkua ole saatavilla. Seppo Eskelinen perustelee kirjallista kysymystä sillä, että tilanteen vakavuus edellyttää hallituksen kirittämistä eduskunnasta.
Käytettyjen sähköautojen markkina tarvitsee ennakoitavuutta
Sähköautojen määrä on kasvanut Suomessa viime vuosina, ja samalla markkinoille on tullut aiempaa enemmän käytettyjä täyssähköautoja ja ladattavia hybridejä. Kehitys siirtää huomion uusien autojen hankintatuista ja latausverkostosta yhä enemmän myös ajoneuvojen elinkaaren myöhempiin vaiheisiin. Kuluttajille keskeisiä kysymyksiä ovat akun kunto, jäljellä oleva käyttöikä, korjattavuus sekä mahdollisen akkuvian kustannukset.
Harakan, Eskelisen ja Kaarisalon mukaan sähköautoilun myönteisen kehityksen jatkuminen riippuu osittain siitä, kuinka riskittömäksi käytetyn sähköauton ostaminen koetaan. Jos ostaja pelkää, että yksittäinen akkuvika tekee autosta taloudellisesti korjauskelvottoman, epävarmuus voi näkyä käytettyjen autojen kysynnässä ja jälleenmyyntiarvoissa.
Kansanedustajat nostavat ratkaisujen perustaksi akkujen huolellisen kuntotestauksen. Myös valmistajien ajoakuille myöntämillä takuilla on heidän mukaansa tärkeä merkitys. Takuu ei kuitenkaan ratkaise kaikkien vanhempien autojen tilannetta, sillä auton ja akun ikääntyessä vastuu korjauksista siirtyy lopulta omistajalle. Silloin toimivien käytettyjen varaosien saatavuus voi ratkaista, kannattaako auto korjata vai päätyykö se poistoon.
Käytetyn akun hyödyntämisessä turvallisuus on samalla välttämätön lähtökohta. Korkeajänniteakuston irrottaminen, kunnon arviointi ja asentaminen edellyttävät asianmukaisia työmenetelmiä ja osaamista. Kansanedustajien viesti ei ole, että akkuja pitäisi voida siirtää autosta toiseen ilman valvontaa, vaan että turvalliselle uudelleenkäytölle pitäisi löytää käytännössä toimivat ja taloudellisesti järkevät menettelyt.
EU:n akkuasetuksen tulkinnalta kaivataan selkeyttä
EU:n akkuasetuksen tavoitteisiin kuuluvat akkujen koko elinkaaren hallinta, turvallisuus, vastuullinen raaka-aineiden käyttö ja kiertotalouden vahvistaminen. Kansallisessa toimeenpanossa on kuitenkin ratkaistava, miten sääntöjä sovelletaan yksittäisiin käytännön tilanteisiin. Sähköauton ajoakun kohdalla rajanveto uudelleenkäytettävän varaosan ja jätteen välillä voi olla sekä juridisesti että teknisesti merkittävä.
Kirjallisella kysymyksellään SDP:n edustajat pyrkivät selvittämään, miten hallitus tulkitsee asetusta ja millä keinoilla käytettyjen akkujen kestävä hyödyntäminen voidaan mahdollistaa. Kirjallinen kysymys on eduskunnan valvontakeino, johon toimivaltaisen ministerin on annettava kirjallinen vastaus. Hallituksen vastauksesta odotetaan siten tarkempaa näkemystä siitä, tarvitaanko viranomaisohjeen täsmentämisen lisäksi muita kansallisia toimia.
Lupa- ja valvontaviraston ilmoitus ohjeen tarkentamisesta voi rauhoittaa tilannetta, mutta alan toimijoille olennaista on lopullisen tulkinnan selkeys. Korjaamot, autopurkamot ja muut varaosaketjun toimijat tarvitsevat ennakoitavat säännöt voidakseen investoida osaamiseen, testausmenetelmiin ja turvallisiin työtiloihin. Kuluttajan näkökulmasta puolestaan on tärkeää tietää, millä perusteella käytetyn akun kunto on arvioitu ja kuka vastaa varaosan turvallisuudesta.
Korjattavuus vaikuttaa sekä kustannuksiin että ympäristöön
Timo Harakka painottaa, että autoalan ja viranomaisten on etsittävä yhdessä käyttökelpoisia ja hinnaltaan järkeviä ratkaisuja. Sääntelyn pitäisi hänen mukaansa tukea sitä, että turvalliseksi todettu akusto voidaan hyödyntää loppuun asti sen sijaan, että se poistetaan käytöstä tarpeettoman aikaisin.
Kysymys liittyy samalla laajempaan keskusteluun tuotteiden korjattavuudesta. Sähköauton ajoakku on auton arvokkaimpia yksittäisiä osia, joten uuden akuston hinta voi vanhemmassa autossa nousta suureksi suhteessa ajoneuvon arvoon. Käytetty varaosa voi tällaisessa tilanteessa tarjota vaihtoehdon, jos akun yhteensopivuus, kunto ja turvallisuus voidaan osoittaa luotettavasti.
Riitta Kaarisalon mukaan sähköistä liikennettä tarvitaan, mutta samalla on pidettävä huolta akkujen valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden tehokkaasta hyödyntämisestä. Mitä pidempään toimintakuntoista akkua tai sen käyttökelpoisia osia voidaan käyttää turvallisesti, sitä paremmin jo valmistettuun tuotteeseen sitoutuneet materiaalit ja energia saadaan hyödynnettyä.
Uudelleenkäytön mahdollistaminen ei poista asianmukaisen kierrätyksen tarvetta. Kun akku ei enää sovellu turvallisesti liikennekäyttöön tai muuhun hyödyntämiseen, sen materiaalit on ohjattava kierrätykseen sääntöjen mukaisesti. Poliittisessa keskustelussa haetaan nyt selkeää rajaa sille, missä vaiheessa akku on edelleen käyttökelpoinen varaosa ja milloin siitä tulee kierrätettävää jätettä.
Ratkaisulta odotetaan käytännöllisyyttä ja turvallisuutta
Hallitus joutuu vastauksessaan sovittamaan yhteen EU-sääntelyn, liikenneturvallisuuden, jätehuollon vaatimukset ja kiertotalouden tavoitteet. Samalla ratkaisun pitäisi olla sellainen, ettei turvallisten käytettyjen varaosien hyödyntämisestä tule hallinnollisesti tai taloudellisesti mahdotonta. Kansanedustajien esiin nostamassa kokonaisuudessa keskeisiä kysymyksiä ovat:
- millaisin testein käytetyn ajoakun kunto ja turvallisuus voidaan luotettavasti todentaa,
- milloin autosta irrotettu akku katsotaan varaosaksi ja milloin jätteeksi,
- mitä velvollisuuksia akun irrottamiseen, myyntiin ja asentamiseen liittyy,
- miten kuluttajalle annetaan riittävät tiedot käytetyn akun kunnosta ja taustasta,
- kuinka käyttökelpoisten akkujen tarpeeton kierrättäminen tai hävittäminen estetään,
- miten korjaamoille ja purkamoille varmistetaan selkeät, yhdenmukaiset toimintaohjeet.
Lopullinen vaikutus käytettyjen sähköautojen markkinoihin riippuu siitä, kuinka nopeasti tulkinta täsmentyy ja millaiseksi käytännön menettely muodostuu. Jos turvallinen uudelleenkäyttö voidaan järjestää ennakoitavasti, se voi pienentää vanhempien sähköautojen korjauskustannuksia ja pidentää niiden käyttöikää. Epäselvät tai keskenään ristiriitaiset tulkinnat voivat sen sijaan lisätä epävarmuutta sekä autokaupassa että korjausalalla.
SDP:n kansanedustajien kirjallinen kysymys lisää hallitukseen kohdistuvaa painetta antaa asiasta yksiselitteinen linjaus. Viranomaisen lupaama ohjeen tarkennus ja ministerin ilmoittama ratkaisuhaku osoittavat, että ongelma on tunnistettu. Seuraavaksi huomio kohdistuu siihen, miten käyttökelpoisten akkujen uudelleenkäyttö, turvallisuus ja EU:n akkuasetuksen velvoitteet sovitetaan käytännössä yhteen.
