Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) järjestelmä seisoo merkittävän korjausurakan edessä, ja poliittinen keskustelu sen tulevaisuudesta käy kuumana. Hallituspuolue Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra ottaa tiedotteessaan kantaa oppositioon, joka on esittänyt kritiikkiä hyvinvointialueiden talousvaikeuksien hoitoa kohtaan, mutta Kopran mukaan unohtanut samalla rakenteellisten ongelmien ratkaisun. Kopra näkee myönteisenä asiana sen, että sote-uudistuksen keskeneräiseksi jättäneet puolueet haluavat nyt osallistua sen paikkaamiseen, mutta hän muistuttaa, ettei pelkkä lisärahan kaataminen ratkaise järjestelmän syvimpiä vikoja. Hyvinvointialueiden talous on ajautunut monin paikoin alijäämään, ja paineet valtion suuntaan rahoituksen lisäämiseksi sekä alijäämien kattamisajan pidentämiseksi ovat kovat.
Kopran mukaan hallitus etenee korjaustyössä johdonmukaisesti ja pyrkii ratkaisuihin, jotka takaavat kestävän soten ikääntyvässä Suomessa tuleville vuosikymmenille. Tämä tarkoittaa keskittymistä nimenomaan rakenteellisiin uudistuksiin eikä hätiköityihin, kaikille alueille suunnattuihin tukipäätöksiin. Sote-uudistuksen tavoitteena oli alun perin palvelujen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden parantaminen sekä terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, mutta käytännön toimeenpanossa on ilmennyt haasteita erityisesti rahoituksen riittävyyden ja rakenteiden toimivuuden osalta. Keskustelu sote-järjestelmän toimivuudesta ylittääkin puoluerajat, ja Kokoomuksen näkemyksen mukaan ratkaisujen pitäisi olla kauaskantoisia ja pohjautua analyysiin.
Oppositio heräsi korjaamaan omaa luomustaan
Sosiaalidemokraattien ja Keskustan vetovastuulla pitkään valmisteltu ja edellisellä hallituskaudella toteutettu sote-uudistus on osoittautunut taloudellisesti erittäin haastavaksi. Kopra korostaa, että nämä samat puolueet, jotka olivat vastuussa mallista, joka jätettiin hänen mukaansa ”täysin keskeneräiseksi”, ovat nyt aktiivisesti vaatimassa korjausliikkeitä ja lisäaikaa talousvaikeuksiin ajautuneille hyvinvointialueille. Hän tunnustaa arvon parlamentaariselle yhteistyölle, mutta perää oppositiolta konkreettisia keinoja sen sijaan, että tyydyttäisiin vain vaatimaan lisää valtion rahaa tai pidempiä aikoja alijäämien kattamiseen.
Sote-järjestelmän ongelmat ovat syvällä sen rakenteissa, ja ne ulottuvat yli yksittäisten vaalikausien, mikä tekee korjaustyöstä pitkäjänteisen prosessin, joka vaatii kaikkien puolueiden panosta. Kopran mukaan on hieman ironista, että yhteistä säveltä talouspolitiikan lisäksi on nyt löydetty myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa, mutta se yhteinen linja tuntuu kiteytyvän vain lisäajan vaatimiseen kaikille alueille. Kopra huomauttaa, että suuri osa hyvinvointialueista on kuitenkin osoittanut kykenevänsä pääsemään taloustavoitteisiinsa, joten yleinen alijäämän kattamisajan pidennys ei olisi vastuullinen ratkaisu. Tällainen toiminta pitkittäisi Kopran mukaan vain ongelmia niillä alueilla, joilla rakenteellisia toimenpiteitä on vältelty, ja se olisi vastuutonta suomalaisten veronmaksajien etua kohtaan.
Odotetut askeleet eteenpäin: Alivaltiosihteeri Erholan raportti avaimena
Ratkaisujen löytämiseksi hallitus kannustaa oppositiota ja kaikkia sidosryhmiä odottamaan alivaltiosihteeri Marina Erholan loppuraporttia. Erhola nimitettiin määräaikaiseksi sote-ohjauksen alivaltiosihteeriksi selvittämään hyvinvointialueuudistuksen etenemisen haasteita ja esittämään ratkaisukeinoja. Hänen tehtävänsä on ollut kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen selkeyttäminen ja kehittäminen. Raportin odotetaan sisältävän kattavan analyysin ja konkreettisia jatkoaskelia hyvinvointialueiden rakenteellisten ongelmien korjaamiseksi, joita myös pääministeri Petteri Orpo on oppositiolle ehdottanut. Kopra kyseenalaistaa lisäbyrokratian ja uusien työryhmien tarpeellisuuden, jos kerran kattava selvitys on jo tekeillä.
Marina Erhola on työssään nostanut esiin lukuisia havaintoja, joiden pohjalta on muodostettu kehittämiskokonaisuuksia uudistuksen vauhdittamiseksi. Hän on korostanut, että sote-uudistus on valtavan mittava ja sen toteuttaminen vaatii aikaa sekä pitkäjänteistä kehittämistä, mutta samalla hän on painottanut kroonisen talouden tervehdyttämisen aikapaineen olevan erittäin kova. Erholan selvitystyön tulokset, joita on ollut tarkoitus käyttää hyväksi hallitusohjelman mukaisen ohjausrakenteiden kehittämisen pohjana, tarjoavat asiantuntijavetoisen näkökulman ongelmien ratkaisuun. Joidenkin tietojen mukaan hän on esittänyt jopa hyvinvointialueiden lukumäärän rajua karsimista tulevaisuudessa. Kopran mukaan tällaiset rakenteelliset toimet ovat niitä, joita nyt tarvitaan, eikä vain rahallista tukea.
Rakenteellisten ongelmien ytimessä: Miksi pelkkä raha ei riitä?
Suomen terveydenhuollon ongelmat eivät ratkea pelkällä rahan lisäyksellä, sillä ne ovat syvästi juurtuneet järjestelmän rakenteisiin. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion yleiskatteiseen laskennalliseen rahoitukseen, joka ei ole täysin vastannut palvelutarpeen kasvua ja todellista kustannuskehitystä kaikilla alueilla. Rakenteellisia haasteita ovat muun muassa palvelujen pirstaleisuus, monikanavarahoituksen monimutkaisuus ja ohjauksen hajanaisuus, jotka kaikki heikentävät järjestelmän tehokkuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Lisäksi työvoimapula sosiaali- ja terveysalalla on kriittinen ongelma, joka vaatii rakenteellisia ratkaisuja henkilöstön saatavuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Pitkät jonotusajat, erityisesti kiireettömään hoitoon, ovat olleet Suomen terveyspalveluiden merkittävin haaste, ja ne heijastavat järjestelmän kyvyttömyyttä vastata kysyntään tehokkaasti. Työmarkkina-asema ja maksukyky vaikuttavat edelleen siihen, kuinka nopeasti hoitoon pääsee, mikä luo terveyseroja väestöryhmien välille. Hallituksen tavoitteena onkin korjata tätä epäkohtaa ja luoda sote-järjestelmä, joka turvaa jokaiselle suomalaiselle laadukkaan hoidon terveystarpeen perusteella, ei lompakon paksuuden tai asuinpaikan mukaan.
Tulevaisuuden sote edellyttää muun muassa seuraavia rakenteellisia toimenpiteitä:
- Palveluverkon uudelleenarviointi: Keskittämällä erikoispalveluita ja luomalla entistä vahvemmat perusterveydenhuollon yksiköt.
- Digitaalisten palvelujen kehittäminen: Hyödyntämällä teknologiaa palvelujen saatavuuden parantamiseksi ja hoitoketjujen sujuvoittamiseksi.
- Henkilöstöresurssien tehokkaampi käyttö: Panostamalla työhyvinvointiin, koulutukseen ja uudenlaisiin työnkuviin työvoimapulan helpottamiseksi.
- Ohjausrakenteiden selkeyttäminen: Vähentämällä ministeriöiden välistä ohjaushajanaisuutta ja lisäämällä luottamusta valtion ja hyvinvointialueiden välillä.
- Ennaltaehkäisevän työn ja peruspalveluiden vahvistaminen: Panostamalla ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen kulujen kasvun hillitsemiseksi pitkällä aikavälillä.
Soten korjaus vaatii pitkäjänteistä poliittista tahtoa
Orpon hallitus on sitoutunut korjaamaan edellisen hallituksen rakentamaa sote-uudistusta juurta jaksain. Tämä työ on mittava, ja se edellyttää paitsi hallituksen johdonmukaisuutta myös rakentavaa yhteistyötä opposition kanssa. Kopran viesti on selkeä: on hyvä, että ne, jotka olivat mukana ”rikkomassa” sotea, haluavat nyt olla mukana sen korjaamisessa, mutta populististen vaatimusten sijaan tarvitaan vastuullisia ja rakenteellisia ratkaisuja. Suomi tarvitsee sote-järjestelmän, joka ei ainoastaan paikkaa akuutteja alijäämiä, vaan kestää myös tulevaisuuden haasteet, kuten väestön ikääntymisen. Lopulliset ratkaisut todennäköisesti pohjautuvat asiantuntija-analyyseihin, kuten Marina Erholan loppuraporttiin, joka tarjoaa tiekartan eteenpäin ilman tarvetta hätiköidyille, taloudellisesti kyseenalaisille yleispäätöksille.
