Suomen turvallisuuspolitiikka koki merkittävän käänteen tammikuussa 2026, kun maan irtautuminen Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta astui voimaan. Irtisanominen mahdollistaa jalkaväkimiinojen uudelleen ottamisen osaksi Puolustusvoimien puolustuskykyä ja laajentaa puolustuksen keinovalikoimaa muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Kokoomuksen kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Autto korostaa päätöksen merkitystä Suomen puolustukselle ja alueelliselle pidäkkeelle.

Suomen päätös irtautua sopimuksesta on herättänyt laaja-alaista keskustelua niin poliittisesti kuin kansainvälisesti. Toisille se on tarpeellinen askel vahvistaa kansallista turvallisuutta, kun taas toiset nostavat esiin humanitaarisia ja eettisiä huolia. Muuttuva Euroopan turvallisuustilanne ja geopoliittiset jännitteet ovat kuitenkin ajaneet maan tarkastelemaan puolustusratkaisujaan aiempaa uudella tavalla.

Muutos turvallisuusympäristössä

Suomi jätti irtisanomisilmoituksen Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta heinäkuussa 2025, ja irtautuminen tuli voimaan kuuden kuukauden siirtymäajan jälkeen 10. tammikuuta 2026. Ottawan sopimus kieltää henkilömiinojen käytön, varastoinnin, valmistamisen ja siirron, ja sen allekirjoittaneita on ollut yli 160 maata ympäri maailmaa. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 2012, mutta turvallisuuspoliittinen tilanne muutti hallituksen linjaa.

Turvallisuusympäristön jyrkkä muutos johtuu pitkälti Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, joka on lisännyt paineita arvioida uudelleen perinteisiä puolustusratkaisuja. Suomen itäraja Venäjään on yli 1300 kilometriä pitkä ja samalla Natolle kuuluva raja, minkä vuoksi maan puolustuksellinen pidäke nähdään erityisen tärkeänä. Autto on korostanut, että jokaisen rajan pidentyneen pidäkkeen vahvistaminen on osa maan varautumista mahdolliseen konfliktiin.

Politiikan tausta ja päätös

Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen sopimuksesta irtaantumisesta 19. kesäkuuta 2025 äänin 157–18. Päätös oli merkittävä konsensusmonumentti, mutta se ei silkkaa yksimielisyyttä kuvasta. Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat sekä pieni osa RKP:n kansanedustajista äänestivät vastaan, mikä heijastaa osin huolta humanitaarisista vaikutuksista.

Päätös tehtiin useiden viranomaisten arvioiden perusteella, jotka katsoivat nykyisen turvallisuustilanteen heikentyneen merkittävästi. Puolustusvaliokunta ja ulkoministeriö korostivat, että sopimuksen irtisanominen perustui laajaan arvioon Puolustusvoimien tarpeista ja sodankäynnin muuttuneeseen luonteeseen. Hallitus nosti myös esiin sitoutumisensa kansainvälisiin humanitaarisiin tavoitteisiin, vaikka jalkaväkimiinoja voitaisiin käyttää ainoastaan kriisitilanteissa ja vastuullisesti.

Mihin miinoja voidaan käyttää?

Jalkaväkimiinat ovat räjähteitä, jotka aktivoituvat, kun niiden läheisyydessä tapahtuu liike tai kosketus. Maamiinat sijoitetaan usein piiloon maaperään, minkä vuoksi niiden käyttö on ollut kansainvälisesti kiistanalaista. Ottawan sopimuksen tavoitteena on ollut vähentää siviilien kärsimystä sodan jälkeen jäävien arvaamattomien räjähteiden vuoksi, mutta joidenkin turvallisuusasiantuntijoiden mukaan miinoilla voi olla edelleen puolustuksellista arvoa rajoilla ja hidasteina hyökkäävää joukkoa vastaan.

Suomen viranomaiset ovat painottaneet, että uudet miinat otetaan käyttöön vain poikkeusolosuhteissa. Ne eivät ole osa arkipäivän sotilaallista toimintaa, eivätkä niitä sijoiteta rauhan aikana. Tämän lisäksi jokaisen käytössä olevan miinan sijainti dokumentoidaan tarkasti, jotta ne voidaan myöhemmin poistaa tehokkaasti ja turvallisesti.

Koulutus ja uusien miinojen kehittäminen

Puolustusvoimat ja hallitus ovat ilmoittaneet, että jalkaväkimiinoihin liittyvä koulutus alkaa pian. Henkilöstö, varusmiehet ja reserviläiset saavat koulutusta miinojen käytöstä ja suunnittelusta vuoden 2026 aikana, ja tavoitteena on saada ensimmäiset miinat sekä harjoitusvälineet käyttöön vuoden 2027 kuluessa. Koulutus on osa puolustuksen laajempaa kehittämistä ja valmistautumista mahdollisiin poikkeusolotilanteisiin.

Suunnitelmissa on myös yhteistyö kotimaisen puolustusteollisuuden kanssa, mikä voi lisätä kansallista osaamista ja tuotantokykyä. Tämä voi pitkällä tähtäimellä edistää Suomen puolustusteollisuuden itsenäisyyttä sekä luoda uusia työpaikkoja ja osaamisalueita. Koulutuksen ja tuotannon kehittäminen nähdään osana laajempaa turvallisuusstrategiaa, joka ottaa huomioon sekä kansalliset että liittoumaetuudet.

Kansainväliset reaktiot

Suomen irtautuminen Ottawan sopimuksesta on osa laajempaa trendiä, jossa useat Euroopan ja NATOn jäsenmaat ovat tarkistaneet suhtautumistaan henkilömiinoihin. Esimerkiksi Liettua, Latvia, Viro ja Puola ovat myös irtautumassa tai ilmoittaneet suunnitelmistaan irtautua sopimuksesta vastaavilla perusteilla turvallisuuden lisäämiseksi. Tämä osoittaa, että turvallisuuspoliittiset paineet Venäjän vaikutusvallan ja sotilaallisen toiminnan seurauksena koskettavat koko aluetta.

Samalla kansainväliset järjestöt ja humanitaariset ryhmät ovat seuranneet kehitystä huolestuneina. Amnesty International ja muut kansalaisjärjestöt ovat varoittaneet jalkaväkimiinojen käytön humanitaarisista seurauksista, erityisesti siviiliväestölle pitkällä aikavälillä. Nämä näkökulmat muodostavat tärkeän osan keskustelua Suomen ja muiden maiden turvallisuuspolitiikasta.

Suomen linja tulevaisuudessa

Suomen hallituksen mukaan maalla on edelleen vahva sitoutuminen kansainväliseen oikeuteen ja humanitaarisiin tavoitteisiin, vaikka jalkaväkimiinojen käyttö sallitaankin poikkeustilanteissa. Suomi aikoo jatkaa humanitaarista työtä miinojen haittojen vähentämiseksi muualla maailmassa ja osallistua kansainvälisiin raivausoperaatioihin konfliktialueilla.

Poliittinen keskustelu Suomessa jatkuu edelleen. Useat eri poliittiset ryhmät ja asiantuntijat tuovat esiin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on paras tapa turvata maan puolustus sekä noudattaa globaaleja humanitaarisia arvoja. Keskustelu heijastaa syvää tasapainoilua turvallisuuden, eettisyyden ja kansainvälisten sopimusten välillä.

Mikä muuttuu nyt?

Keskeiset vaikutukset

• Puolustuskyvyn laajentaminen – jalkaväkimiinat osaksi puolustusstrategiaa
• Kansallisen koulutuksen aloittaminen – varusmiehet ja reserviläiset miinojen käyttöön liittyvässä koulutuksessa
• Kotiin tuotanto ja yhteistyö – puolustusteollisuuden rooli kasvaa
• Kansainvälinen keskustelu – humanitaariset ja eettiset kysymykset esillä
• Sitoutuminen humanitaarisiin tavoitteisiin – edelleen osa Suomen linjaa