Kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (SDP) on nostanut esiin hyvän lainvalmistelun ja suotuisan suojelutason kriittisen merkityksen keskellä metsästyslakia koskevaa kiivasta keskustelua. Hän painottaa, että virkamiesten ja lainvalmistelijoiden on otettava huomioon EU-oikeuden vaatimukset ja lajien suojeluvelvoitteet antaessaan asetuksia, jotka koskevat metsästystä, olipa kyseessä sitten susi, karhu tai ilves. Keskustelun ytimessä on hallituksen esitys 173/2025, joka pyrkii muuttamaan kansallista lainsäädäntöä sen jälkeen, kun susi siirrettiin luontodirektiivin liitteessä IV liitteeseen V. Tämä muutos on herättänyt laajaa huolta ja vaatinut tarkkaa analyysiä lainvalmistelun laadusta ja sen vaikutuksista lajien suojelutasoon Suomessa.

Heinäluoman mukaan laadukas lainvalmistelu on välttämätön edellytys sille, että kansallinen lainsäädäntö on yhteensopivaa EU-oikeuden kanssa ja pystyy turvaamaan lajien suotuisan suojelutason. Hän muistuttaa, että vaikka suden suojeluaste keveni siirtymällä luontodirektiivin liitteestä IV (tiukasti suojellut lajit) liitteeseen V (lajit, joiden ottaminen luonnosta voidaan sallia), velvollisuus varmistaa lajin suotuisa suojelutaso pysyy vahvana. Tästä huolimatta esitys poistaisi suden ympärivuotisesta rauhoituksesta säätelevän pykälän metsästyslaista, siirtäen rauhoitusajan ja metsästettävien yksilöiden määrän sääntelyn ministeriön asetuksiin.

Arviointineuvoston kritiikki on otettava vakavasti

Lainsäädännön arviointineuvosto on ilmaissut voimakkaan kriittisen lausunnon hallituksen esityksestä, mikä on omiaan lisäämään epävarmuutta prosessin ympärillä. Arviointineuvosto korosti, että esitys ei tarjoa riittävää käsitystä susikannan tämänhetkisestä tilasta eikä ehdotettujen muutosten todellisista vaikutuksista. Tällainen kritiikki on Heinäluoman mukaan otettava vakavasti ja se alleviivaa tarvetta perusteellisemmalle valmistelulle ennen kuin merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia viedään eteenpäin.

SDP on kuitenkin periaatteessa valmis hyväksymään suden kannanhoidollisen kiintiömetsästyksen, mutta vain sillä ehdolla, että lajin suojeluvelvoitteista pidetään tinkimättä kiinni. Heinäluoma korostaa, että suden suotuisan suojelutason määrittely on perusteltava ajantasaisimpaan tieteelliseen tietoon, aivan kuten luontodirektiivi nimenomaisesti edellyttää. Tämä tarkoittaa, että populaation koko ja sen geneettinen monimuotoisuus on arvioitava luotettavasti, ja mahdolliset metsästyskiintiöt on sidottava ajantasaisiin hoitosuunnitelmiin.

Viitearvoja on tarkistettava säännöllisesti, jotta metsästys ei vaaranna lajin suotuisaa suojelutasoa Suomessa tai EU:ssa, Heinäluoma painottaa, alleviivaten jatkuvan seurannan ja tiedon päivittämisen tarvetta.

Ilves ja karhu mukaan valmistelemattomaan kiintiökeskusteluun

Keskustelu sai uuden käänteen valiokuntakäsittelyn aikana, kun hallituspuolueet tekivät esityksen alueellisen kiintiömetsästyksen ulottamisesta myös karhuun ja ilvekseen. Nämä lajit ovat yhä luontodirektiivin liitteessä IV, mikä tarkoittaa, että ne ovat tiukasti suojeltuja lajeja, joiden metsästys on mahdollista vain tiukan poikkeusmenettelyn kautta. Tällainen esityksen laajentaminen herättää Heinäluoman mukaan vakavia kysymyksiä hyvän lainvalmistelun periaatteista.

Heinäluoma kyseenalaistaa, onko asianmukaista ryhtyä muuttamaan hallituksen esitystä nopealla aikataululla ja puutteellisella valmistelulla valiokuntakäsittelyn aikana. Hän pitää tärkeänä, että esitykset täyttävät asiayhteyden vaatimuksen ja ne valmistellaan huolellisesti, mikä edellyttää riittäviä lausuntoaikoja ja kattavia vaikutusarvioita. Nopeasti ja ilman riittävää pohjatyötä tehdyt muutokset voivat johtaa ratkaisuihin, jotka ovat ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, vaarantaen samalla lajin suojelutason.

Hän korostaa, että laadukkaan lainvalmistelun merkitys on keskeinen: ”Esitysten tueksi tarvitaan riittävät vaikutusarviot ja eduskunnalle riittävä käsittelyaika. Huonosti valmistellut esitykset voivat johtaa EU-oikeuden vastaisiin ratkaisuihin ja vaarantaa lajin suojelutason.”

Lainsäädäntöä valmistelevien virkamiesten on Heinäluoman mukaan arvioitava EU-oikeuden mukaisuutta ja suotuisan suojelutason turvaamista kaikissa asetuksissa, jotka koskevat metsästystä, olipa kyseessä sitten susi, karhu tai ilves, ja tämä arvio on tehtävä ennen metsästyksen alkamista. Kansanedustaja ei kannata valiokunnan esittämiä pykälämuutoksia, jotka koskevat karhun ja ilveksen kiintiömetsästystä tässä yhteydessä.

Keskeiset vaatimukset onnistuneelle lainsäädännölle

Jotta Suomen lainsäädäntö metsästysasioissa täyttäisi EU-oikeuden ja suojeluvaatimukset, Eveliina Heinäluoma nostaa esiin seuraavat kriittiset tekijät:

• Ajantasainen tieteellinen tieto: Päätösten ja kiintiöiden on perustuttava uusimpaan ja luotettavimpaan saatavilla olevaan tutkimukseen lajin populaatiosta ja geneettisestä tilanteesta.
• Riippumattomat ja riittävät vaikutusarviot: Kaikista lainsäädännöllisistä muutoksista, erityisesti metsästystä koskevista, on tehtävä kattavat arviot niiden vaikutuksista lajin suojelutasoon.
• Asianmukainen lausuntokierros ja käsittelyaika: Lainsäädäntöä ei tule valmistella kiireellä. Eduskunnan ja sidosryhmien on saatava riittävä aika esitysten käsittelyyn.
• Suotuisan suojelutason turvaaminen: EU:n luontodirektiivin mukainen velvoite turvata lajin suotuisa suojelutaso säilyy riippumatta siitä, onko laji liitteessä IV vai V.

Lopuksi Heinäluoma tiivistää näkemyksensä painottamalla, että Suomen on huolehdittava kestävällä tavalla uhanalaisten lajien suojelusta. Tämä edellyttää huolellista ja perusteellista työtä, joka asettaa lainvalmistelun laadun etusijalle.