Suomen talouspoliittinen keskustelu on jälleen kerran kiihtynyt, kun sosiaalidemokraatit (SDP) ovat julkaisseet oman vaihtoehtobudjettinsa. Puolue haastaa suoraan pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen linjan, joka SDP:n mukaan suosii liiaksi suurituloisimpia. Tämän ristiriidan ytimessä on kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen Pia Viitanen (SDP), joka on noussut terävänä kriitikkona esiin tuomitsemaan kokoomuksen harjoittaman veropelottelun. Viitasen mukaan hallituspuolueen puheet SDP:n linjan vaaroista ”kumisevat tyhjyyttään”, sillä todelliset talouspoliittiset haasteet lymyävät Orpon hallituksen omassa vastuussa.

Pienituloisten puolesta: SDP:n tavoitteet verotuksessa

Sosiaalidemokraattien vaihtoehtobudjetti vuodelle 2025 on rakennettu periaatteelle, jonka mukaan julkista taloutta tasapainotetaan oikeudenmukaisemmin kuin hallituksen esityksessä. SDP:n linjan tavoitteena on tukea erityisesti pieni- ja keskituloisten suomalaisten ostovoimaa, mikä puolueen mukaan luo kestävää luottamusta ja vauhdittaa talouskasvua. Puolue ehdottaa, että ansiotuloverotusta kevennettäisiin peräti 500 miljoonaa euroa enemmän kuin Orpon hallitus on kaavaillut, ja tämä kevennys kohdennettaisiin tarkasti juuri pieni- ja keskituloisille. Viitanen huomauttaa, että hallitus on käytännössä rajannut alle 9 000 euroa kuukaudessa tienaavat veronkevennysten ulkopuolelle, mikä jättää suuren osan kansasta kylmilleen.

SDP:n sopeutus sisältää myös tulopuolen toimenpiteitä, joilla pyritään tiivistämään veropohjaa ja ottamaan pääomat mukaan talouden tasapainotustalkoisiin. Näihin toimiin lukeutuvat muun muassa toimenpidepaketti aggressiivisen verosuunnittelun kitkemiseksi sekä ehdotukset pääomaverotuksen muutoksista. Esimerkiksi yli miljoonan euron perintöihin esitetään korotusta perintöveroon, ja rahastojen sekä muiden osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamille osingoille otettaisiin käyttöön 5 prosentin lähdevero. Viitanen korostaa, että kyseessä on selkeä arvovalinta: tuetaan pieniä ja keskituloisia kalliiden, suurituloisia hyödyttävien veronalennusten sijaan.

Pienyrittäjän arki ja työnteon tuki

Viitanen muistuttaa, että SDP:n vaihtoehto kantaa hedelmää myös pienyrittäjille, mikä on usein talouskeskustelussa jäänyt hallituksen leikkauspuheiden varjoon. Erityisesti puolue nostaa esiin kaksi konkreettista toimenpidettä: arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamisen sekä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukemisen. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto helpottaa suoraan yksinyrittäjien ja pienempien, usein työvoimavaltaisten yritysten, arkea vähentämällä byrokratiaa ja parantamalla kannattavuutta.

Lisäksi kotitalousvähennyksen laajentaminen kotihoitoon kohdennettuun työhön ei ainoastaan tue kansalaisia, vaan myös luo kysyntää kotitalous-, hoito- ja hoiva-alojen pienyrittäjille. Viitanen alleviivaa, että SDP:n linja on laaja-alaisesti tuhansia pieniä yrittäjiä tukeva, eikä se keskity ainoastaan muutamiin suuriin toimijoihin, mikä on terveen talouskasvun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat Suomen talouden selkärangan, ja niiden menestys on avainasemassa työllisyyden parantamisessa.

Talouspolitiikan haaksirikko ja EU:n tarkkailuluokka

Kokoomuksen ”veropelottelun” Viitanen kääntää suoraan takaisin hallituksen pöydälle osoittamalla sormella Orpon hallituksen omaa talouspolitiikkaa. Hän toteaa ironisesti, että jos Suomi saisi euron joka kerta, kun kokoomus aloittaa demarien verolinjalla pelottelun, julkisen talouden haasteet olisi jo ratkaistu.

Tämä retorinen isku saa painoarvoa ajankohtaisesta tiedosta, jonka mukaan Suomi on joutumassa EU:n tarkkailuluokalle sen liiallisen alijäämän ja velkaantumisen vuoksi. Euroopan komissio on ilmoittanut siirtävänsä Suomen liiallisen alijäämän menettelyyn, joka tunnetaan julkisessa keskustelussa ”tarkkailuluokkana”. Komissio hyväksyy enintään 3 prosentin alijäämän suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta Suomen talousarvion arvioidaan olevan selkeästi tämän rajan yläpuolella. Tässä tilanteessa kokoomusvetoisen hallituksen on arvioitava kriittisesti oman talouspolitiikkansa toimivuutta. Viitasen mukaan tämä tilanne on selvä osoitus hallituksen talouspolitiikan haaksirikosta.

Kokoomus on pyrkinyt puolustautumaan sillä, että tarkkailuun joutuminen oli odotettua, mutta samalla on korostettu, että EU ei sanele suoraan sopeutustoimia. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on todennut hallituksen korjaavan julkista taloutta Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden takia, ei EU-sääntöjen. Tästä huolimatta tarkkailuluokalle joutuminen lähettää kansainvälisille markkinoille signaalin heikentyneestä julkisen talouden kestävyydestä.

SDP:n Verolinjan keskeiset kohdat

SDP:n vaihtoehtobudjetti pyrkii tekemään suunnanmuutoksen Orpon hallituksen linjasta. Tässä muutamia puolueen verolinjan avainkohtia:

• Pienituloisten veronkevennykset: 500 miljoonaa euroa hallitusta enemmän kohdennettuna alle 90 000 euroa vuodessa ansaitseville.
• Pääomien mukaanotto: Tiukempi linja aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veropohjan tiivistämiseen.
• Perintö- ja pääomaverotuksen tarkistus: Esimerkiksi yli miljoonan euron perintöihin 3 prosenttiyksikön korotus.
• Pienyrittäjien tuki: Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto helpottamaan pienimpien yritysten tilannetta.
• Työllisyyden edistäminen: Kotitalousvähennyksen laajentaminen ja ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukeminen.

Sosiaalidemokraattien mukaan heidän mallinsa keventäisi myös eläkeläisten verotusta peruuttamalla eläketulovähennyksen heikennyksen ja korottamalla nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja yli 65-vuotiaiden työtulovähennystä. Tämä kokonaisuus pyrkii parantamaan jokapäiväistä ostovoimaa ja edistämään työllisyyttä, sillä lisääntynyt kysyntä kasvattaa yritysten mahdollisuuksia menestyä.

Veropolitiikka on arvovalinta

Poliittinen debatti verotuksesta on siis edennyt kiivaana väittelynä siitä, mikä on oikeudenmukaisin ja tehokkain tapa tasapainottaa julkista taloutta ja edistää talouskasvua. Orpon hallitus painottaa työn verotuksen keventämistä (erityisesti korkeimmissa tuloluokissa) ja yritysten toimintaedellytysten parantamista yhteisöveroa alentamalla, toivoen tämän vauhdittavan investointeja. SDP taas asettaa ostovoiman ja hyvinvointipalvelujen turvaamisen etusijalle, rahoittaen sen pääomien ja suurituloisten verotuksella sekä leikkaamalla menoja vähemmän kuin hallitus. Keskustelu ei ole vain numeroista, vaan se on syvällinen kysymys siitä, kenen piikkiin sopeutuksen taakka Suomessa lopulta lankeaa.