Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson on tehnyt uuden avauksen pitkään keskustelua herättäneeseen perhevapaiden kustannuskysymykseen. Andersson vaatii siirtymistä Tanskan mallin mukaiseen vanhempainrahan rahoitukseen, sillä hän näkee sen ratkaisuna epätasa-arvoiseen kustannusvastuuseen, joka on tällä hetkellä kuormittanut erityisesti naisvaltaisia aloja ja heikentänyt äitien asemaa työmarkkinoilla. Hyvään työelämään kuuluu Anderssonin mukaan ehdottomasti mahdollisuus yhdistää perhe ja työ joustavasti. Anderssonin ehdotus pyrkii tasapuolisempaan jakoon sekä perheiden että yritysten kannalta, mikä loisi terveempää dynamiikkaa koko työmarkkinoille.
Mikä on Tanskan malli ja miksi se kiinnostaa?
Tanskan malli tarjoaa Suomeen verrattuna erilaisen lähestymistavan vanhempainpäivärahan rahoitukseen, mikä on herättänyt kiinnostusta poliittisella kentällä. Tanskassa suurin osa vanhempainrahasta rahoitetaan julkisista verovaroista, mikä on tyypillistä pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle. Lisäksi merkittävä osa rahoituksesta kerätään erillisen, kaikkia työnantajia koskevan vanhempainvapaarahaston kautta. Tämä rahasto jakaa kustannusvastuuta tasaisemmin kaikkien työnantajien kesken, riippumatta siitä, kuinka paljon heidän työntekijänsä käyttävät perhevapaita.
Suomessa, toisin kuin Tanskassa, työnantaja maksaa tällä hetkellä palkan työntekijän vanhempainvapaan ensimmäiseltä 52 arkipäivältä, mistä Kela maksaa työnantajalle takaisin päivärahan. Tämä järjestely merkitsee, että yritykset, joiden työntekijät jäävät usein tai pitkiksi ajoiksi vanhempainvapaalle, kantavat suhteettoman suuren osan kustannuksista. Usein nämä ovat juuri niitä yrityksiä, jotka työllistävät paljon hedelmällisessä iässä olevia naisia, mikä luo rakenteellisen epätasa-arvon. Tanskan järjestelyssä vastuu on yhteinen, jolloin yksittäisen yrityksen kynnys palkata nuori nainen tai ylipäänsä kuka tahansa tuleva vanhempi laskee merkittävästi.
Tasa-arvoa työmarkkinoille: Isien ja äitien asema
Anderssonin mukaan vanhempainvapaiden kustannusvastuun tasapuolisempi jakaminen on avain tasa-arvon vahvistamiseen työmarkkinoilla. Tällä hetkellä vallitseva malli ylläpitää epäsuotuisia asenteita naisia kohtaan työelämässä, sillä työnantajat saattavat tiedostamattaan tai tiedostaen kokea naisten palkkaamisen taloudelliseksi riskiksi. Andersson huomauttaa, että ratkaisemalla kustannuskysymys voidaan vahvistaa äitien asemaa työmarkkinoilla ja helpottaa heidän paluutaan työelämään vapaiden jälkeen.
Vanhempainvapaan käytön sukupuolittunut luonne on Suomessa edelleen huomattava, sillä naiset käyttävät merkittävästi suurimman osan vapaista. Tämä pitkä poissaolo työelämästä vaikuttaa kielteisesti naisten ura- ja palkkakehitykseen. Vaikka perhevapaauudistukset ovat lisänneet isien vapaiden käyttöä, heidän osuutensa kokonaisvapaista on edelleen pieni. Tanskan mallin käyttöönotto loisi paremmat edellytykset myös sille, että isät voisivat käyttää suuremman osan vanhempainvapaista. Kun kustannukset eivät lankea suoraan yksittäiselle työnantajalle, kannustin työntekijän nopeaan paluuseen vapaalta vähenee, mikä voi lisätä isien osuutta vapaiden käytössä. Isien vanhempainvapaiden käytön lisääntyminen on todettu yhdeksi parhaista keinoista tasata vanhemmuuden kustannuksia.
Kilpailukykyä ja oikeudenmukaisuutta yrityksille
Vanhempainvapaiden kustannusten tasapuolisemman jakamisen vaikutukset ulottuvat myös yritysten kilpailukykyyn ja kasvuun. Andersson korostaa, että nykyinen malli on erityisen epäreilu pienille ja naisvaltaisille aloille. Pienet yritykset, joissa äitiysvapaalle jäävä työntekijä on usein korvaamaton, kantavat suhteettoman raskaan taloudellisen taakan. Esimerkiksi pienessä yrityksessä yksi vanhempainvapaa voi muodostaa merkittävän osan vuotuisista henkilöstökuluista.
Kun vanhempainvapaiden kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien työnantajien kesken yhteisen rahaston tai verovarojen kautta, kynnys palkata, kasvaa ja kehittyä yritysmuodosta riippumatta alenee. Tämä parantaisi erityisesti naisvaltaisten alojen, kuten hoiva- ja palvelualojen, kilpailukykyä ja vähentäisi kannustinongelmia, jotka syntyvät työnantajien pelätessä suuria yksittäisiä kustannuspiikkejä. Tanskan malli on Anderssonin mukaan toimiva ratkaisu, joka sekä vahvistaa elinkeinoelämää että tekee työelämästä perhe- ja lapsiystävällisempää. Tämä edistäisi myös suomalaisten yritysten yleistä tasa-arvoa ja työllisyyttä laajemmin.
Sanat teoiksi: Kysymystä käsitelty jo vuosikymmeniä
Andersson muistuttaa, että vanhempainvapaiden kustannusvastuun tasaamisen kysymystä on käsitelty Suomessa vuosikymmenten ajan ja selvitetty lukemattomia kertoja eri työryhmissä. Nyt on kuitenkin tullut aika siirtyä pelkistä sanoista konkreettisiin tekoihin. Poliittinen päätöksenteko on ollut hidasta ja vaikeaa, vaikka tarve uudistukselle on ollut ilmeinen ja selvitykset ovat usein osoittaneet nykymallin epäkohdat. Suomi onkin tältä osin jäänyt jälkeen monista muista Pohjoismaista, joissa vastaavia malleja on jo käytössä.
Tanskan ratkaisumalli on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää työelämän tasa-arvoa ja samalla tukea yritysten toimintaedellytyksiä. Andersson vetoaa muihin poliittisiin toimijoihin, jotta Suomessa päästäisiin vihdoin yhteisymmärrykseen ja voitaisiin ottaa käyttöön malli, joka hyödyttää kaikkia: lapsia, vanhempia ja yrityksiä. Kyseessä on Anderssonin mukaan yksi tärkeimmistä teoista, joilla voidaan parantaa suomalaisen työelämän laatua ja oikeudenmukaisuutta.
Tanskan mallin hyödyt Suomessa
- Palkkauskynnys alenee: Työnantajien kynnys palkata nuoria naisia tai ylipäätään uusia työntekijöitä laskee, kun vanhempainvapaiden kustannukset eivät lankea yksittäiselle yritykselle.
- Äitien asema paranee: Naisten ura- ja palkkakehitys tasaantuu, kun työnantajien syrjinnän tai välttelevän käytöksen perusteet vähenevät.
- Isien vapaan käyttö lisääntyy: Kustannusrakenteen muutos kannustaa isien vapaiden käyttöön, mikä edistää perheen sisäistä tasa-arvoa.
- Kilpailukyky vahvistuu: Erityisesti pienet ja naisvaltaiset yritykset saavat helpotusta taloudelliseen taakkaansa, mikä tukee niiden kasvua.
- Tasa-arvo työmarkkinoilla: Perhevapaiden kustannusvastuu jakaantuu tasaisemmin kaikkien työnantajien kesken, luoden oikeudenmukaisemman järjestelmän.
