Vihreiden kansanedustaja Tiina Elo arvostelee hallituksen päätöstä kannustaa villisikojen nykyistä tehokkaampaan metsästykseen afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi. Erityisen ongelmallisena hän pitää mahdollisuutta ulottaa metsästys kansallispuistoihin, joiden tehtävänä on suojella luonnon monimuotoisuutta.

Elon kannanotto liittyy hallituksen 1. syyskuuta 2026 julkistamaan linjaukseen, jonka mukaan metsästetyistä villisioista otetuista afrikkalaisen sikaruton näytteistä maksettavaa palkkiota korotetaan. Palkkio nousee 500 euroon ja on määrä pitää korotettuna vuoden 2026 loppuun saakka.

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan taloudellisen kannustimen tarkoituksena on vauhdittaa villisikakannan vähentämistä tartuntavyöhykkeen ulkopuolella sekä tukea afrikkalaisen sikaruton hävittämistä Suomesta. Elo pitää taudin torjuntaa tarpeellisena, mutta kyseenalaistaa keinon mittakaavan, alueellisen kohdentamisen ja mahdolliset vaikutukset Suomen villisikakantaan.

Korotetun palkkion seuraukset huolestuttavat

Elo arvioi, että 500 euron palkkio voi ohjata metsästystä voimakkaammin kuin hallituksen ilmoittama tavoite edellyttää. Hänen mukaansa huomattava korvaus saattaa käytännössä kannustaa villisikojen laajamittaiseen ampumiseen myös alueilla, joilla sille ei ole osoitettu välitöntä tautitilanteeseen liittyvää tarvetta.

Kansanedustaja kysyy, voiko villisikakannan vähentämisestä muodostua tosiasiallisesti pyrkimys hävittää laji Suomen luonnosta sianlihantuotantoon kohdistuvan tautiriskin pienentämiseksi. Elo käyttää kannanotossaan korotetusta palkkiosta kriittistä ilmausta ”tapporaha”. Hallituksen tiedotuksessa kyse on kuitenkin näytteen toimittamisesta maksettavasta palkkiosta, jolla pyritään yhdistämään metsästys ja tautiseuranta.

Kiista koskee siten sekä tavoitetta että valitun ohjauskeinon mahdollisia sivuvaikutuksia. Hallituksen näkökulmasta tehokkaampi metsästys vähentää tartuntoja mahdollisesti levittävien villisikojen määrää ja samalla kasvattaa tutkittavaksi saatavien näytteiden määrää. Elon huolena on, ettei taloudellinen kannustin välttämättä rajaa pyyntiä vain sellaisille alueille tai sellaiseen laajuuteen, joka olisi tautitorjunnan kannalta perusteltu.

Elo muistuttaa villisian asemasta riistaeläimenä

Elo painottaa, ettei villisika ole Suomessa vieraslaji. Hän kuvaa sitä omin jaloin Suomeen levinneeksi tulokaslajiksi, jonka yleistymiseen on hänen mukaansa vaikuttanut ilmaston lämpeneminen. Kansanedustajan mielestä yhteiskunnan tulisi varautua elämään lajin kanssa sen sijaan, että tautiriskiä hallittaisiin ensisijaisesti kantaa voimakkaasti pienentämällä.

Villisika on riistaeläin, ja Elon mukaan metsästyksellä ei saa vaarantaa sen kannan säilymistä. Hän peräänkuuluttaa tasapainoa eläintautien torjunnan, sianlihantuotannon suojaamisen, luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoon liittyvien elinkeinojen välillä.

Elon kannanotossa korostuu myös ihmisten mahdollisuus liikkua luonnossa. Hänen mukaansa sianlihantuotannon tautisuojausta ei pitäisi toteuttaa tavoilla, jotka aiheuttavat kohtuuttomia rajoituksia muulle elinkeinotoiminnalle tai luonnon virkistyskäytölle. Tiedotteessa ei kuitenkaan yksilöidä, millaisia liikkumiseen tai elinkeinoihin kohdistuvia rajoituksia hallituksen metsästyslinjauksesta voisi käytännössä seurata.

Kansallispuistoihin ulottuva metsästys herättää vastustusta

Voimakkaimmin Elo vastustaa villisikojen metsästystä kansallispuistoissa. Hänen mukaansa hallitus ei ole esittänyt riittäviä perusteita sille, miksi pyyntiä pitäisi harjoittaa luonnonsuojeluun tarkoitetuilla alueilla. Elo viittaa tutkimustietoon, jonka perusteella villisikoja ei hänen mukaansa esiinny kansallispuistoissa erityisen runsaasti.

Kansallispuistojen keskeinen tehtävä on turvata luonnon monimuotoisuutta. Elon tulkinnan mukaan suojelutavoite koskee kaikkia Suomessa luonnonvaraisina esiintyviä lajeja, myös villisikaa. Tämän vuoksi metsästyksen salliminen tai lisääminen kansallispuistoissa edellyttäisi hänen mielestään selkeää, aluekohtaista ja tutkittuun tietoon perustuvaa näyttöä.

Elon kannanotto ei merkitse afrikkalaisen sikaruton aiheuttaman riskin kiistämistä. Hän hyväksyy tarpeen torjua tautia, mutta katsoo, ettei kaikkien mahdollisten tautia levittävien eläinten ampumista voida pitää automaattisesti kestävänä ratkaisuna. Hänen mukaansa toimenpiteissä tulisi arvioida samanaikaisesti tautiturvallisuus, eläinkantojen säilyminen ja suojelualueiden tarkoitus.

Ruokaviraston resursseihin kohdistuu paineita

Elo nostaa metsästyksen rinnalle viranomaisten toimintakyvyn. Hän vaatii afrikkalaisen sikaruton torjunnasta ja seurannasta vastaaville tahoille riittäviä voimavaroja. Erityisesti hän mainitsee Ruokaviraston, jonka tehtävät ovat hänen mukaansa lisääntyneet samaan aikaan, kun virastoon on kohdistunut hallituksen säästöjä.

Kansanedustajan mielestä eläintautien torjunta ei voi perustua vain metsästäjille tarjottavaan taloudelliseen kannustimeen. Tarvitaan myös näytteiden tutkimista, tautitilanteen seurantaa, riskien arviointia ja viranomaisten kykyä suunnata toimet oikeille alueille. Jos hallinnolliset ja tutkimukselliset resurssit ovat liian pienet, vaarana on Elon mukaan se, että päätöksissä korostuvat laajat ja helposti toteutettavat keinot tarkasti kohdennettujen toimien sijasta.

Tiedotteessa ei esitetä vaihtoehtoista yksityiskohtaista torjuntaohjelmaa eikä arviota siitä, kuinka suuri villisikakanta olisi sekä tautiturvallisuuden että lajin säilymisen kannalta sopiva. Elon puheenvuoro toimii ennen kaikkea poliittisena vaatimuksena siitä, että hallituksen on perusteltava metsästyksen laajuus ja kansallispuistoihin kohdistuvat suunnitelmat nykyistä tarkemmin.

Kiistassa vastakkain tautiriski ja metsästyksen rajat

Afrikkalaisen sikaruton torjuntaan liittyvä keskustelu tiivistyy kysymykseen siitä, kuinka pitkälle eläinkantaa voidaan vähentää elinkeinolle aiheutuvan riskin hallitsemiseksi. Hallituksen ilmoittama palkkio tähtää villisikojen tehokkaampaan pyyntiin ja näytteiden keräämiseen. Elon mukaan sama kannustin voi kuitenkin johtaa liian voimakkaaseen metsästyspaineeseen, jos sille ei aseteta selkeitä rajoja.

Kannanoton perusteella Elo odottaa hallitukselta ja vastuuviranomaisilta ainakin seuraaviin kysymyksiin täsmällisempiä vastauksia:

• Mihin arvioon 500 euron näytepalkkion suuruus perustuu?
• Kuinka metsästys kohdennetaan alueille, joilla tautiriski on suurin?
• Miten estetään villisikakannan vaarantuminen liiallisen pyynnin seurauksena?
• Millä perusteella metsästystä harkitaan kansallispuistoissa?
• Ovatko Ruokaviraston ja muiden vastuuviranomaisten resurssit riittävät?
• Miten luonnonsuojelun ja sianlihantuotannon tarpeet sovitetaan yhteen?

Elon mukaan kestävässä tautipolitiikassa ei ole kyse siitä, jätetäänkö afrikkalainen sikarutto torjumatta. Ratkaisevaa on, perustuvatko käytettävät keinot tutkimukseen, ovatko ne oikeassa suhteessa riskiin ja pystytäänkö niiden vaikutuksia seuraamaan. Hän vaatii erityistä varovaisuutta silloin, kun toimia suunnitellaan luonnonsuojelualueille.

Hallituksen palkkiopäätös on voimassa vuoden 2026 loppuun, joten sen käytännön vaikutusten arvioinnille jää lyhyt seuranta-aika. Keskeisiä mittareita ovat pyydettyjen villisikojen ja tutkittujen näytteiden määrä, havaittu tautitilanne sekä se, miten metsästyspaine jakautuu eri puolille Suomea. Samalla poliittinen keskustelu jatkuu siitä, missä kulkee tehokkaan eläintautien torjunnan ja luonnonvaraisen eläinkannan kohtuuttoman vähentämisen raja.

Lähteet

Vihreiden tiedote: Tiina Elo arvostelee villisikojen metsästyksen tehostamista, 1.9.2026.