Kansanedustaja Sandra Bergqvist (r.) ehdottaa väliaikaista helpotusta kuntien pitkäaikaistyöttömistä maksamiin korvauksiin. Hän painottaa, että varat tarvittaisiin kipeästi työllisyyden edistämiseen, ei kuntien talouden entiseen rasittamiseen. Ehdotus nostaa jälleen esiin laajemman keskustelun kuntien työllisyysvastuun rahoituksesta ja tehokkuudesta haastavassa taloudellisessa tilanteessa.

Työllisyystilanne haastaa kuntatalouksia

Suomen työllisyystilanne on tällä hetkellä selvästi haastava, sillä talouden epävarmuus ja korkea korkotaso heikentävät yritysten investointihalukkuutta ja samalla hidastavat uusien työpaikkojen syntyä. Työttömyysasteen kehitys on kääntynyt nousuun, ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys uhkaa juurtua osaksi työmarkkinoita, mikä on paitsi inhimillisesti raskasta, myös kansantaloudellisesti erittäin kallista. Tässä tilanteessa kaikki käytettävissä olevat resurssit tulisi ehdottomasti suunnata siihen, että mahdollisimman moni ihminen pääsisi takaisin työelämään – ei suinkaan siihen, että kuntien taloutta rasitetaan entisestään erilaisilla maksuilla ja sanktioilla. Kuntien rooli työllisyyden hoidossa on vain kasvanut, erityisesti TE-palveluiden siirron lähestyessä, ja tämä asettaa paineita paikallisten työllisyyspalvelujen kehittämiselle, jotta ne olisivat mahdollisimman tehokkaita ja osuvia.

Kuntien vastuulla on tällä hetkellä maksaa osittain työmarkkinatukea niistä pitkäaikaistyöttömistä, jotka ovat olleet työttöminä yli 300 päivää, ja tätä on usein kritisoitu siitä, että se toimii pikemminkin rangaistuksena kuin kannustimena. Kansanedustaja ja RKP:n varapuheenjohtaja Sandra Bergqvist katsoo, että niin sanottuja pitkäaikaistyöttömistä kunnille määrättyjä sakkomaksuja tulisi väliaikaisesti alentaa, jotta vapautuneet rahat voitaisiin sen sijaan käyttää paljon tuottavammin työllisyyspalvelujen kehittämiseen ja vahvistamiseen paikallisella tasolla. Hän näkee nykyisen järjestelmän asettavan kuntia hankalaan tilanteeseen, jossa ne joutuvat maksamaan, vaikka samaan aikaan niiltä odotetaan uudenlaista aktiivisuutta työllisyyden edistämisessä, ja tähän tarvitaan selkeä muutos asenteessa ja rahoituspohjassa.

Resurssit sinne, missä työtä syntyy

Bergqvistin mukaan nykyinen käytäntö heikentää kuntien kykyä kehittää tehokkaita työllisyyspalveluja, kun suuria summia kuluu suoraan maksettaviin sanktioihin. Hän huomauttaa, että kun kunnat joutuvat maksamaan suuria maksuja työmarkkinoiden ulkopuolella olevista henkilöistä, niiden mahdollisuudet kehittää tehokkaita työllisyyspalveluja väistämättä heikkenevät. Tämän vuoksi väliaikainen helpotus näihin maksuihin antaisi kunnille huomattavasti enemmän liikkumavaraa panostaa aidosti paikallisiin ratkaisuihin ja räätälöityihin palveluihin, jotka tunnistavat alueen erityistarpeet.

Tällaisia paikallisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi uudet koulutustoimet, joiden sisältö suunnitellaan vastaamaan suoraan alueen yritysten työvoimatarpeita, tai tehostetut työkokeilut ja palkkatuki-ohjelmat. Lisäksi tukea voitaisiin ohjata suoraan yrityksille, jotka osoittavat aitoa halukkuutta palkata pitkäaikaistyöttömiä ja sitoutuvat tarjoamaan heille pysyvämpiä työsuhteita, Bergqvist korostaa. Kyse ei Bergqvistin mukaan ole millään muotoa kuntien vastuun vähentämisestä työllisyyden hoidossa, vaan nimenomaan parempien edellytysten luomisesta sille, että kunnat voivat kantaa tämän vastuunsa aiempaa tehokkaammin ja tuloksellisemmin. Hän painottaa, että taloudellisessa tilanteessa, jossa sekä valtion että kuntien on priorisoitava rahoitusta erittäin tarkasti, on yksinkertaisesti järkevämpää käyttää resursseja työn luomiseen – ei sen puutteen rankaisemiseen, joka ei tuota uusia työpaikkoja.

Tämä ajattelutapa korostaa investointia tulevaisuuteen:

– On parempi, että kunnat voivat käyttää rahat palvelujensa kehittämiseen sen sijaan, että ne menevät maksuihin, jotka eivät johda uusiin työpaikkoihin, Bergqvist toteaa ja jatkaa:

– Jokainen euro, joka sijoitetaan työllisyyttä edistäviin toimiin, on sijoitus tulevaisuuteen.

Väliaikainen maksujen alentaminen olisi konkreettinen, nopea toimenpide kuntien tukemiseksi aikana, jolloin työttömyyden riski on huolestuttavasti kasvamassa, ja antaisi kunnille aikaa sopeutua ja kehittää rakenteitaan ennen TE-palveluiden lopullista siirtoa.

Kunnat työllisyyden moottoreina

Kunnat ovat keskeisessä asemassa työllisyyden edistämisessä, sillä ne tuntevat parhaiten oman alueensa työmarkkinoiden erityispiirteet, yritysten tarpeet ja työttömien osaamisprofiilit. Tuleva TE-palveluiden siirto kunnille korostaa entisestään paikallisen tason merkitystä, sillä sen myötä kunnille siirtyy vastuu koko julkisen työvoimapalvelun järjestämisestä. Tämä antaa kunnille ennennäkemättömän mahdollisuuden integroida työllisyyspalvelut osaksi muita sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, luoden näin kokonaisvaltaisemman ja sujuvamman palveluketjun työnhakijalle. Kuitenkin tämä suuri vastuu vaatii myös riittävät resurssit ja toimivan rahoitusmallin, jotta kunnat pystyvät täyttämään odotukset.

Kritiikkiä on herättänyt myös se, että nykyinen rahoitusmalli ei tarjoa riittävästi kannustimia aktiiviselle työllisyyden hoidolle, vaan pikemminkin passiivisuudelle: kunnat joutuvat maksamaan, mutta eivät saa suoraa hyötyä onnistumisistaan, sillä ne eivät saa pitää säästyneitä maksuja itsellään. Bergqvistin ehdotus pyrkii korjaamaan tätä epäkohtaa ainakin väliaikaisesti, tarjoten kunnille tilaisuuden investoida juuri niihin toimiin, jotka heidän omien asiantuntijoidensa mukaan tuottavat parhaat tulokset.

Kohti tehokkaampaa työllisyyspolitiikkaa

Pitkäaikaistyöttömyyden torjunta vaatii monipuolisia ja räätälöityjä ratkaisuja, sillä työttömien joukko on hyvin heterogeeninen. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille, ja paikallinen asiantuntemus on avainasemassa. Bergqvistin esittämä väliaikainen maksuhelpotus antaisi kunnille taloudellista puskuria, jonka avulla ne voisivat muun muassa:

• Vahvistaa yksilöllistä ohjausta ja neuvontaa: Panostaa työnhakijoiden henkilökohtaiseen valmennukseen ja urasuunnitteluun.
• Kehittää työssäoppimisen ja harjoittelun mahdollisuuksia: Luoda uusia polkuja työttömille hankkia työkokemusta ja päivittää osaamistaan.
• Lisätä yhteistyötä yritysten kanssa: Tukea paikallisia pk-yrityksiä palkkaamaan työttömiä ja tarjoamaan heille tukea.
• Investoida digitaalisiin palveluihin: Kehittää työllisyyspalveluiden saavutettavuutta ja tehokkuutta verkossa.
• Kohdistaa palvelut heikoimmassa asemassa oleville: Tarjota intensiivistä ja moniammatillista tukea niille, joiden työllistyminen on kaikkein haastavinta.

Kyse on ennen kaikkea siitä, että jokainen euro käytetään niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon työtä ja hyvinvointia – ja mahdollisimman vähän byrokratiaa ja rangaistusluonteisia maksuja.

Haasteita kuntien työllisyyden hoidossa

Vaikka kuntien rooli työllisyydessä kasvaa ja Bergqvistin ehdotus antaa työkaluja kehittämiseen, on kunnilla edessään useita rakenteellisia haasteita. Yksi suurimmista on se, miten pystytään takaamaan palveluiden laatu ja yhdenvertaisuus eri puolilla Suomea, erityisesti pienemmissä ja taloudellisesti heikommassa asemassa olevissa kunnissa. Toinen merkittävä kysymys on se, miten varmistetaan riittävä osaaminen ja resurssit uusien, entistä kokonaisvaltaisemmin räätälöityjen palveluiden luomiseksi. Ilman selkeää pitkän aikavälin rahoitusmallia ja riittävää tukea valtiolta, kuntien kyky kantaa uutta vastuuta on vaakalaudalla. Bergqvistin ehdotus on nopea tapa antaa hengähdystauko ja tilaa kehittämistyölle, mutta pitkällä tähtäimellä tarvitaan pysyvämpiä ratkaisuja.