SDP:n kansanedustaja Lauri Lyly on viime aikoina nostanut esiin uudenlaisen näkökulman Suomen talouspolitiikkaan: parlamentaarisen ohjauksen ja yhteistyön korostamisen. Lylyn mukaan yhteiset, yli vaalikausien ulottuvat linjaukset antavat vakaamman pohjan julkisen talouden vahvistamiselle. Hallituksen alkuperäinen velkajarruesitys on nyt vaihtumassa malliin, jossa keskeistä on puolueiden sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin – suomalaisin keinoin.
Parlamentaarinen ohjaus korostuu
Trendi uuteen suuntaan
Uudessa mallissa eduskuntaryhmät nimeävät edustajansa neuvottelemaan valtiontalouden ylivaalikautisista tavoitteista. Näin tavoitteet eivät ole pelkästään hallituksen tai ministeriön määriteltävissä, vaan ne syntyvät laajemmassa poliittisessa konsensuksessa. Lyly korostaa, että yhteinen tavoite antaa selkeän viestin myös äänestäjille: eri puolueet tarjoavat kilpailua keinoista, ei päämääristä.
Lyly näkee Ruotsissa käytössä olevan koordinoidun mallin, jossa työmarkkinaosapuolet sopivat ensin linjat, ja niitä toteutetaan eri aloilla. Tätä mallia hän pitää esimerkkinä siitä, miten saman tavoitteen varassa voidaan edetä moninaisilla keinoilla. Suomen malli olisi hänen mukaansa joustavampi — mutta myös sitouttavampi.
Oikeudenmukaisuus ja suhdanteet mukaan
Lylyn näkemyksen ytimessä ei ole vain talouden vakauttaminen, vaan sen tekeminen oikeudenmukaisessa hengessä. Hän muistuttaa, että suhdanteiden vaihtelut on otettava huomioon: jokainen sopeutus ei voi olla samanlainen, riippumatta talouden tilasta. Lisäksi talouden tasapainotus on jaettava maksukyvyn mukaan — eikä panna kaikkea painoa heikommin toimeentulevien harteille.
Lyly itse on sanonut:
“On tärkeää, että pystymme yhteisesti sopimaan aidosti parlamentaarisesta ohjauksesta, jolla julkista taloutta vahvistetaan ja mihin politiikalla sitoudutaan.”
Kritiikki entisen linjan ongelmista
Lyly ei pehmennä sanojaan hallituksen linjasta. Hän pitää nykytilaa huolestuttavana: korkeita työttömyyslukuja, vähäistä talouskasvua ja kasvavaa velkaa.
Hänen mukaansa hallitus on syyttänyt tilannetta kansainvälisistä suhdanteista, mutta Lyly esittää, että tämä ei riitä selitykseksi sille, miksi Suomen työllisyyskehitys on viime aikoina Euroopan huonoimpia.
Myös työmarkkinapolitiikka on hänen arvionsa mukaan mennyt pieleen: sopimusneuvotteluita on ohjailtu hallituksen toiveiden mukaan, eikä työntekijöiden osuutta ole vahvasti turvattu.
Lyly on arvellut, että hallituksen elpymispolitiikassa ei ole riittävästi uskoa kasvuun, eikä riittävästi rohkeutta investointeihin. Samalla hän arvostelee verolinjauksia, joiden kautta Lylyn mukaan pieni- ja keskituloisia kuormitetaan suhteettomasti.
SDP:n talouspoliittinen näkymä
Reiluuden ja kestävyyden yhdistelmä
SDP on linjannut, että talouskasvun ja julkisen talouden vakauden tulee kulkea käsikädessä. Velkasuhde on saatava laskuun, mutta julkisen palvelujärjestelmän keskeiset osa-alueet — kuten hoito, koulutus ja sosiaaliturva — on säilytettävä.
Erityisesti SDP tähtää vähintään kahden prosentin vuotuiseen kasvuun, 80 prosentin työllisyysasteeseen sekä TKI-panostusten nostamiseen neljään prosenttiin suhteessa BKT:hen.
Tärkeä osa linjaa on myös verotuksen oikeudenmukaistaminen ja painopisteen siirtäminen haittoihin, energiaan sekä ympäristöön. SDP lupaa keventää verotaakkaa erityisesti pienituloisilta.
Toisaalta sopeutuksia ja leikkauksia ei voida täysin välttää — mutta niiden on oltava harkittuja, mitoitettuja ja oikeudenmukaisia.
Palkkakuoppamalli ja sovittelujärjestelmä
Yksi konkreettinen ehdotus Lylyltä on luoda palkkakuoppamallin yhteyteen toimikunta sovittelutoimiston yhteyteen. Se keräisi tietoa palkka-, tuottavuus- ja talouskehityksestä ja voisi tarvittaessa kutsua osapuolet sovitteluun.
Pykälien mukaan myös paikalliset sopimukset yleissitovien sopimusten sisällä olisi toimitettava tiedoksi viranomaisille — tavoitteena on parempi valvonta ja läpinäkyvyys.
Politiikan viestintä ja vaikutus
Laajempi yhteinen latu
Lyly näkee politiikan muutoksen viestinnällisen haasteena: ei riitä, että ratkaisut ovat hyviä — niiden on myös vakuutettava kansalaiset. Parlamentaarinen ohjaus voi toimia tässä ketjuna, joka sitoo yhdessä sovitut päämäärät ja keinot lähemmäksi kansalaisten arkea.
Samalla hän muistuttaa, että demokraattisessa yhteiskunnassa poliittinen vastuu on tärkeä: äänestäjä voi entistä selkeämmin vertailla eri puolueiden tarjoamia keinoja kohti yhteistä tavoitetta.
Äänestäjälle uuden mallin lupaus on vakaampi talouskehys — politiikka ei heilu vaalikausien mukaan niin paljon.
Yhteenveto: mihin suuntaan kuljemme?
- Lauri Lyly painottaa parlamentaarista yhteistyötä ja yhteisiä tavoitteita talouspolitiikassa
- Lyly kritisoi nykyhallituksen linjaa erityisesti verotuksessa, työmarkkinoilla ja kasvun elvyttämisessä
- SDP:n linja yhdistää talouden vakauttamisen, kasvun edistämisen ja hyvinvointipalveluiden turvaamisen
- Konkreettiset ehdotukset, kuten palkkakuoppamalliin liittyvä toimikunta, osoittavat halua uudistaa järjestelmää
- Viestintä ja kansalaisyhteys korostuvat, kun politiikka hakee uutta legitimiteettiä
SDP:n talouspoliittiset painopisteet Lylyn näkemyksessä
- Parlamentaarinen ohjaus ja yli vaalikausien ulottuvat tavoitteet
- Julkisen talouden vakauttaminen kohtuullisin keinoin
- Työllisyyden nostaminen ja talouskasvun tukeminen
- Verotuksen oikeudenmukainen suuntaus, kevennys pienituloisille
- Palkkakuopan hallinta ja parempi neuvotteluratkaisu
- Sopeutukset harkitusti, maksukyky huomioiden
- Uusi viestintäote – politiikan läpinäkyvyys ja kansalaisten sitouttaminen
