Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski pitää erittäin vakavana sitä, että oikeistopuolueet toistuvasti esittävät vääriä väitteitä ammatillisen koulutuksen säästötoimien kohdentumisesta, sillä heidän viestinsä mukaan leikkaukset eivät muka koskettaisi suoraan oppivelvollisia nuoria. Tällä viikolla nousi julkiseen keskusteluun erityisesti kokoomuksen varapuheenjohtaja Karoliina Partasen väite Uuden Jutun haastattelussa, jonka mukaan leikkaukset koskisivat ”vain aikuisopiskelijoita”, mikä on todellisuudessa harhaanjohtavaa ja jopa vastuutonta puhetta.

Lohikoski, joka toimii aktiivisesti sivistysvaliokunnan jäsenenä, näkee tällaisen heppoisen selittelyn suorana osoituksena siitä, ettei oikeistossa ymmärretä eikä välitetä ammatillisten oppilaitosten arjesta yhtään mitään. Irtisanotut opettajat nimittäin opettivat aiemmin sekä oppivelvollisia nuoria että aikuisopiskelijoita, mikä osoittaa, että resurssien väheneminen vaikuttaa koko oppilaitoksen toimintaan kokonaisvaltaisesti. Lohikoski painotti lisäksi, että jos koulutuksen alueellinen saavutettavuus heikkenee merkittävästi näiden leikkausten vuoksi, se kolahtaa väistämättä myös oppivelvollisiin nuoriin, sillä heidän mahdollisuutensa valita ja päästä opiskelemaan oman asuinpaikkansa lähellä heikkenevät.

Leikkausten vaikutus ulottuu opetushenkilöstöstä alueelliseen tarjontaan

Hallituksen budjettiesitykseen sisältyvä rahoitusvähennys ammatillisesta koulutuksesta, joka voi nousta jopa 130 miljoonaan euroon vuodelle 2025, tarkoittaa laskennallisesti yli 2000 ammatillisen opettajan irtisanomista, mikä on suoraan pois opiskelijoiden lähiopetuksesta ja ohjauksesta. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on tuonut esiin, että leikkausten seurauksena koulutuksen järjestäjät joutuvat jopa lakkauttamaan kokonaisia koulutuksia tai pienentämään sisään otettavien opiskelijoiden määrää, mikä luo alueellisia epätasapainoja koulutustarjonnassa. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuu yhä runsaammin opiskelijoita, jotka tarvitsevat erityistä tukea opintoihinsa, minkä vuoksi opiskelijoiden tuen tarve on viime vuosina kasvanut samalla, kun opettamiseen käytettävissä oleva aika on vähentynyt. Järjestöjen, kuten Ammattiin opiskelevien järjestö Sakki ry:n, tekemät barometrit osoittavat, että kolme neljäsosaa opiskelijoista tarvitsisi lisää tukea opiskeluunsa, mikä tekee leikkausten ajoituksesta erityisen vahingollisen.

Kansanedustaja Lohikoski muistutti, että aikuisopiskelijoiden koulutuksen leikkaaminen iskee kipeästi erityisesti alanvaihtajiin ja niihin, jotka pyrkivät päivittämään osaamistaan tai suorittamaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, sillä juuri nämä tutkinnot ovat kustannustehokas tapa vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin. Työvoimapulan ollessa monilla aloilla polttava ongelma, säästötoimet vaikeuttavat alan vaihtamista ja osaamisen kehittämistä, mikä puolestaan voi heikentää Suomen tuottavuutta ja kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Aikuisopiskelijoiden ja nuorten oppivelvollisten opetusryhmät eivät ole irrallisia toisistaan, sillä samat opettajat ja samat tilat palvelevat molempia, minkä takia resurssien niukkuus heijastuu välittömästi kummankin ryhmän saamaan opetukseen ja ohjaukseen. Lohikoski jyrähtää, että oikeiston puheet ”priorisoinnista” ovat käytännössä romahduttamassa amisten arjen ja syventämässä koulutuksen sisäistä eriytymistä.

Ministeri Adlercreutzin ristiriitaiset viestit ja vastuiden pakoilu

Opetusministeri Anders Adlercreutzin (r.) viestintä ammatillisen koulutuksen tilanteesta on herättänyt Lohikoskessa suurta ihmetystä, sillä ministeri on keväällä todennut olevansa tarvittaessa valmis tekemään korjausliikkeitä amisopetuksen suhteen. Ministeri on aiemmin myöntänyt, että ongelma on todellinen, sillä oppivelvolliset nuoret eivät aina saa säännöllistä opetusta ja ohjausta ammatillisissa oppilaitoksissa, mikä alleviivaa resurssien riittämättömyyden. Lohikoski on pyytänyt ministeriöstä vastausta siihen, milloin näihin vakaviin ongelmiin aiotaan puuttua, mutta viimeisin vastaus antaa ymmärtää ministeriön sivuuttavan vastuunsa.

Ministeriön viimeisin vastaus nimittäin väittää, että ongelman juurisyy olisikin siinä, että oppivelvollisuuden laajentaminen toi kampuksille ”ne nuoret, jotka aiemmin olivat jääneet koulutuksen ulkopuolelle”, mikä sysää vastuun pois hallituksen leikkauksista ja itse järjestelmästä. Vastauksessa väitetään nimenomaan koulutuksen järjestäjien kokeneen oppivelvollisuuden laajentamisen ongelmana, minkä Lohikoski näkee suorana hallituksen vastuun pakoiluna. Oppivelvollisuuden laajennus teki juuri sen, mitä sen pitikin, eli jatkoi koko ikäluokan oppipolkua ja varmisti, ettei kukaan jää ilman toisen asteen koulutusta, mikä on jokaisen sivistysvaltion ehdoton tavoite. Lohikoski totesi napakasti, että todellisuudessa ongelmien juurisyy piilee toisen asteen rakenteissa, jotka eivät valitettavasti vastaa enää yhdenvertaisesti oppivelvollisten opiskelijoiden tarpeisiin lukioissa ja amiksissa.

Amisreformi loi pohjan leikkausten vaikutuksille

Ammatillisen koulutuksen ongelmat eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan ne juontavat juurensa jo Sipilän hallituksen (2015–2019) aikana toteutettuun amisreformiin, jossa rahoitusta leikattiin rajusti ja koulutusmallia muutettiin työelämälähtöisempään suuntaan. Reformin myötä luovuttiin suurelta osin perinteisistä opetusryhmistä ja siirryttiin yksilölliseen osaamisen hankkimiseen, jossa lähiopetuksen määrä väheni merkittävästi. Aikaisemmin lähiopetuksen määrä oli jo vähentynyt, ja Amisbarometrin mukaan alle 21 tuntia lähiopetusta viikossa saavien osuus nousi huomattavasti. Pia Lohikoski on vaatinutkin jo aiemmin lakialoitteella, että ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä turvataan laissa nostamalla opetuksen ja ohjauksen vähimmäismäärä osaamispistettä kohti 12 tunnista 16 tuntiin.

Lohikosken mukaan reformin ongelmat liittyivät siihen, että liiallinen itseohjautuvuus ja lähiopetuksen puute jättivät monet nuoret yksin opintojensa kanssa, minkä vuoksi heidän opintoihinsa ei syntynyt riittävää yhteisöllisyyttä eikä vertaistukea. Nämä ongelmat ovat nyt vain kärjistyneet, kun Orpon–Purran hallitus iskee rahoitusleikkauksilla jo valmiiksi haavoittuvaan järjestelmään. Koulutuksen eriytyminen on todellinen uhka, sillä se luo käytännössä kahden kerroksen järjestelmän, jossa toiset saavat riittävän tuen ja lähiopetuksen lukiossa, kun taas ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien tuki ja valmiudet jatko-opintoihin tai työelämään heikentyvät. Lohikoski totesi, että tavoite saada 50 prosenttia nuoresta ikäluokasta korkeakoulutetuiksi vaatii panostuksia nimenomaan ammatilliseen koulutukseen, jotta yhä useampi siirtyy sieltä ammattikorkeakouluihin.

Oikeiston ”priorisointi” ja koulutuspolitiikan seuraukset

Oikeistopuolueiden kuvaama ”priorisointi” on Lohikosken mukaan todellisuudessa myrkkyä Suomen koulutusjärjestelmälle, sillä se heikentää nimenomaan niitä alueita, jotka ovat avainasemassa työvoimapulan ratkaisemisessa ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat suorassa ristiriidassa hallituksen omien tavoitteiden kanssa, jotka liittyvät osaamistason nostamiseen ja työurien pidentämiseen. Ilman mahdollisuutta säännölliseen osaamisen kehittämiseen ja riittävään perusammattitaitoon, työurat eivät pitene, vaan osaamisvajeet vain kasvavat.

Pia Lohikosken Esille Nostamat Leikkausten Vaikutukset Ammatilliseen Koulutukseen:

• Lähiopetuksen väheneminen: Opettajien irtisanomiset vähentävät suoraan oppivelvollisten saamaa välttämätöntä lähiopetusta.
• Alueellinen saavutettavuus: Koulutusten lakkauttaminen heikentää koulutusmahdollisuuksia erityisesti pienemmillä paikkakunnilla.
• Tuen heikentyminen: Lisää tukea tarvitsevat nuoret jäävät heitteille, kun tukihenkilöstön resurssit ehtyvät.
• Alanvaihto vaikeutuu: Leikkaukset aikuisopiskelijoille kohdistuvat ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin, mikä vaikeuttaa työvoiman uudelleen kouluttamista.
• Yhdenvertaisuuden menetys: Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välinen epätasa-arvo syvenee opetuksen määrässä ja laadussa.

Syrjäytymisriski ja inhimillinen ulottuvuus

Lohikoski korostaa, että koulutusleikkauksilla on paitsi kansantaloudellinen, myös syvästi inhimillinen ulottuvuus, sillä jokainen koulutuksen ulkopuolelle jäävä nuori tai vanhentuneen osaamisen varassa työssä sinnittelevä aikuinen on sekä henkilökohtainen tragedia että kansantaloudellinen menetys. Koulutuksen tulee toimia syrjäytymisen estäjänä, tarjoten kaikille lapsille ja nuorille tasavertaisen polun hyvään tulevaisuuteen. Tästä syystä Partasen ja muiden oikeistopoliitikkojen yritykset esittää leikkaukset harmittomina aikuisopiskelijoiden ”priorisointeina” ovat Lohikosken mukaan palturin puhumista, sillä ne eivät muuta sitä tosiasiaa, että leikkaukset heikentävät koulutuksen laatua ja nuorten tulevaisuuden näkymiä kokonaisuudessaan. Nyt tarvittaisiin korjausliikkeitä ja riittäviä resursseja, ei lisää säästöjä.