Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vaatii hallitukselta selvitystä Suomen ja Israelin välisen puolustusyhteistyön jatkamisesta. Ryhmän kansanedustajat ovat jättäneet yhteisen kirjallisen kysymyksen yhteisymmärryspöytäkirjasta, joka kattaa sotatuotteisiin liittyvän tutkimuksen, kehittämisen ja hankintatoiminnan seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Kirjallisen kysymyksen laatinut kansanedustaja Mai Kivelä haluaa tietää, miten jatkamisesta päätettiin ja ketkä valtionjohdossa tiesivät asiasta. Kysymysten keskiössä on puolustusministeri Antti Häkkäsen toiminta: tekikö puolustusministeriö ratkaisun omalla toimialallaan vai käsiteltiinkö sitä laajemmin hallituksen ja ulkopoliittisen johdon kesken?

Vasemmistoliiton 1. syyskuuta 2026 julkaiseman tiedotteen mukaan puolustusministeriö ei tiedottanut pöytäkirjan jatkamisesta julkisesti. Ryhmä pitää tätä ongelmallisena, koska yhteistyö liittyy pitkäaikaisiin puolustushankintoihin ja koska Israelin Gazassa käymä sota on herättänyt vakavia kansainvälisoikeudellisia ja poliittisia kysymyksiä.

Eduskuntaryhmä kysyy päätöksenteosta

Kivelän laatiman kirjallisen kysymyksen takana on tiedotteen mukaan koko vasemmistoliiton eduskuntaryhmä. Ryhmä pyytää hallitusta avaamaan sekä pöytäkirjan sisältöä että sen hyväksymiseen johtanutta menettelyä.

Keskeinen epäselvyys koskee sitä, kuinka laajasti asiasta keskusteltiin ennen allekirjoittamista. Kivelä kysyy, tiesivätkö pääministeri, ulkoministeri ja muu ulkopoliittinen johto yhteistyön jatkamisesta. Samalla ryhmä haluaa selvittää, millä valtuuksilla puolustusministeri Häkkänen toimi ja edellyttikö asian merkitys hallituksen yhteistä poliittista harkintaa.

Kysymys ei siten rajoitu vain puolustusministeriön hallinnolliseen toimintaan. Vasemmistoliitto tarkastelee ratkaisua osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta. Ryhmän mielestä pitkäaikainen puolustusyhteistyö Israelin kanssa voi vaikuttaa siihen, millaisena Suomen linja Gazan sotaan ja Israelin toimintaan kansainvälisesti näyttäytyy.

Kivelä pitää tiedotteessa kumpaakin mahdollista päätöksentekotapaa huolestuttavana. Jos ministeri olisi toiminut ilman muun poliittisen johdon hyväksyntää, kysymys olisi päätösvallan käytöstä ja hallituksen sisäisestä tiedonkulusta. Jos taas asia olisi hyväksytty laajemmalla tasolla, vasemmistoliitto katsoo ratkaisun kertovan koko hallituksen Israel-politiikasta.

Vuonna 2013 laadittu pöytäkirja sai pitkän jatkon

Suomen ja Israelin välinen yhteisymmärryspöytäkirja laadittiin alun perin vuonna 2013. Sen voimassaolo oli päättymässä, mutta lähdetiedotteen mukaan Suomi ehdotti alkuvuonna 2024 järjestelyn jatkamista. Uuden jatkokauden pituudeksi sovittiin kymmenen vuotta.

Pöytäkirjan tarkoituksena on varmistaa maiden yhteistyö sotatuotteiden tutkimuksessa, kehittämisessä ja hankinnoissa. Tiedotteesta ei kuitenkaan ilmene yksityiskohtaisesti, mitä hankkeita tai käytännön toimia pöytäkirjan piiriin kuuluu. Juuri tämän vuoksi eduskuntaryhmä pyytää hallitusta kertomaan asiakirjan sisällöstä tarkemmin.

Poliittisesti merkittäväksi asian tekee jatkokauden pituus. Kymmenvuotinen järjestely ulottuu useiden hallituskausien yli, joten sen vaikutukset eivät rajoitu nykyisen hallituksen toimikauteen. Puolustushankinnat ja niihin liittyvä tutkimusyhteistyö ovat lisäksi usein pitkäkestoisia, minkä vuoksi nyt tehdyt ratkaisut voivat ohjata Suomen toimintaa vuosiksi eteenpäin.

Vasemmistoliitto nostaa esiin myös sen, että aloite jatkamisesta tuli lähdetiedotteen mukaan Suomelta. Ryhmän mielestä tämä osoittaa, ettei kyse ollut vain aiemman järjestelyn teknisestä jatkumisesta, vaan Suomen aktiivisesti edistämästä ratkaisusta. Hallituksen odotetaan siksi perustelevan, mitä turvallisuus- tai puolustuspoliittisia tavoitteita jatkamisella tavoiteltiin.

Puolustuspolitiikka ja ulkopoliittinen linja törmäävät

Keskustelussa on kaksi toisiinsa kytkeytyvää tasoa. Puolustusministeriö voi tarkastella yhteistyötä Suomen puolustuskyvyn, teknologian ja hankintojen näkökulmasta. Ulkopolitiikassa sama ratkaisu arvioidaan suhteessa Gazan sotaan, humanitaariseen tilanteeseen ja Suomen julkisesti esittämiin kannanottoihin.

Kivelä kysyy tiedotteessa erityisesti ulkoministeri Elina Valtosen kantaa. Hän haluaa tietää, jakaako ulkoministeri puolustusministerin näkemyksen siitä, että puolustusyhteistyötä voidaan jatkaa Israelin valtion muusta toiminnasta erillisenä kysymyksenä.

Vasemmistoliiton arvostelu kohdistuu myös hallituksen viestintään. Kivelä viittaa pääministeri Petteri Orpon lausuntoihin, joiden mukaan Suomi pyrkii edistämään Gazan tilanteen ratkaisemista. Hän nostaa lisäksi esiin Valtosen kommentin siitä, ettei Suomi käytännössä käy kauppaa Israelin kanssa. Tiedotteen mukaan nämä lausunnot annettiin sen jälkeen, kun puolustusyhteistyötä koskeva pöytäkirja oli jo allekirjoitettu.

Kivelän mielestä lausuntojen ja tehdyn ratkaisun välillä on selvä ristiriita. Hallituksen vastaus näyttää, katsooko se puolustustarvikkeisiin liittyvän yhteistyön olevan eri asia kuin ulkoministerin tarkoittama kaupankäynti ja millä perusteella tällainen erottelu mahdollisesti tehdään.

Gazan sota kiristää poliittista asetelmaa

Pöytäkirjan jatkamista arvioidaan tilanteessa, jossa Israelin sotatoimet Gazassa ovat jatkuneet ja alueen humanitaarinen kriisi on syventänyt kansainvälistä painetta Israelia kohtaan. Kivelä kuvaa Israelin toimintaa kansanmurhaksi ja katsoo, ettei Suomen pitäisi tehdä maan kanssa asekauppaa tai syventää puolustusyhteistyötä.

Tiedotteessa nostetaan esiin myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen Israelin johtoa koskevat toimet. Vasemmistoliitto käyttää niitä perusteluna vaatimukselleen, jonka mukaan Suomen pitäisi arvioida puolustusyhteistyön poliittiset ja oikeudelliset riskit uudelleen. Kirjallinen kysymys pyrkii selvittämään, onko tällainen arvio tehty ennen kymmenvuotisen jatkon hyväksymistä.

Eduskuntaryhmä on jo aiemmin vastustanut aseiden ja puolustustarvikkeiden kauppaa Israelin kanssa. Pöytäkirjaa koskeva kysymys jatkaa tätä linjaa, mutta tuo keskusteluun myös päätöksenteon avoimuuden. Ryhmä ei kysy ainoastaan sitä, miksi yhteistyötä jatkettiin, vaan myös sitä, miksi asiasta ei kerrottu julkisesti.

Samassa yhteydessä vasemmistoliitto arvostelee Suomen päätöstä lopettaa YK:n palestiinalaispakolaisia avustavan UNRWA-järjestön rahoitus. Ryhmä tarkastelee rahoituspäätöstä ja puolustusyhteistyötä osina laajempaa hallituksen Israel- ja Palestiina-politiikkaa.

Israelin edustajan Nato-lausunto herättää kysymyksiä

Poliittista keskustelua lisää lähdetiedotteessa mainittu Israelin puolustusministeriön edustajan lausunto. Ylen uutiseen viitaten tiedotteessa kerrotaan edustajan kuvailleen Suomea Israelille reitiksi Naton ja Euroopan markkinoille.

Vasemmistoliitto pitää tällaista luonnehdintaa ongelmallisena. Suomi liittyi Natoon vuonna 2023, ja puolustusteollisuuden yhteistyöllä on liittokunnan jäsenenä aiempaa laajempi kansainvälinen ulottuvuus. Jos Israel näkee Suomen väylänä Euroopan ja Naton markkinoille, yhteistyöllä voi opposition näkökulmasta olla suurempi merkitys kuin kahdenvälinen pöytäkirja yksin antaisi ymmärtää.

Tiedotteessa ei täsmennetä, millaisia käytännön markkinamahdollisuuksia lausunnolla tarkoitettiin tai avaako pöytäkirja Israelille uusia oikeuksia. Hallituksen vastaukselta odotetaan siksi tietoa siitä, mitä yhteistyö merkitsee yrityksille, puolustushallinnolle ja tuleville hankinnoille.

Näihin kysymyksiin vasemmistoliitto hakee vastauksia

Kirjallisen kysymyksen perusteella hallituksen on avattava useita toisiinsa liittyviä asiakokonaisuuksia. Olennaisia eivät ole vain pöytäkirjan tekniset määräykset, vaan myös poliittinen vastuu ja yhteistyön suhde Suomen julkiseen ulkopoliittiseen linjaan.

• Mitä Suomen ja Israelin jatkettu yhteisymmärryspöytäkirja käytännössä sisältää?
• Ketkä ministerit ja muut ulkopoliittisen johdon edustajat tiesivät valmistelusta ja allekirjoittamisesta?
• Käsiteltiinkö asiaa hallituksen sisällä vai ratkaisiko puolustusministeriö sen itsenäisesti?
• Millä perusteella Suomi ehdotti yhteistyön jatkamista juuri alkuvuonna 2024?
• Arvioitiinko ennen päätöstä Gazan sodan vaikutuksia, kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä ja maineeseen liittyviä riskejä?
• Miksi puolustusministeriö ei tiedottanut kymmenvuotisesta jatkosta julkisesti?
• Miten pöytäkirja vaikuttaa tuleviin puolustustarvikehankintoihin, tutkimukseen ja teolliseen yhteistyöhön?
• Onko hallituksen mukaan puolustusyhteistyö linjassa Suomen Israelia ja Gazaa koskevien julkisten lausuntojen kanssa?

Hallituksen vastaus määrittää jatkokeskustelua

Hallituksen tuleva vastaus ratkaisee, selviääkö asiassa ennen kaikkea päätöksenteon kulku vai käynnistyykö pöytäkirjasta laajempi ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Jos yhteistyön jatkoa on käsitelty hallituksen ja ulkopoliittisen johdon kesken, vastauksessa joudutaan perustelemaan yhteinen poliittinen linja. Jos käsittely on jäänyt puolustusministeriön sisäiseksi, huomio kohdistuu ministerin toimivaltaan ja asian merkittävyyden arviointiin.

Samalla hallituksen odotetaan täsmentävän, onko yhteisymmärryspöytäkirja yleinen yhteistyökehys vai liittyykö siihen jo päätettyjä hankkeita. Ilman asiakirjan tarkempaa sisältöä on vaikea arvioida, kuinka laajoja käytännön vaikutuksia kymmenvuotisella jatkolla on.

Vasemmistoliiton aloite nostaa Israel-yhteistyön jälleen eduskunnan poliittiseen keskusteluun. Ryhmälle kyse on sekä asehankintojen eettisyydestä että hallituksen avoimuudesta. Hallituksen kannalta kyse on puolestaan siitä, miten puolustuksen tarpeet, ulkopolitiikan tavoitteet ja Gazan sotaa koskevat kannanotot sovitetaan uskottavasti yhteen.

Tässä artikkelissa kuvatut tiedot pöytäkirjan taustasta, kansanedustajien kysymyksistä ja Kivelän kannanotoista perustuvat vasemmistoliiton julkaisemaan tiedotteeseen. Pöytäkirjan koko sisältö tai hallituksen vastaus eivät sisälly lähdeaineistoon.

Lähteet

Vasemmistoliitto: Mai Kivelä – Ketkä olivat tietoisia Israel-pöytäkirjan allekirjoittamisesta?, tiedote 1.9.2026.