Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ilmoitus siitä, että Suomi on todennäköisesti joutumassa EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn, on herättänyt voimakkaita reaktioita poliittisella kentällä ja nostanut esiin hallituksen talouspolitiikan kipukohdat. Tilanne osoittaa karulla tavalla, kuinka oikeistohallituksen suuret lupaukset velkaantumisen lopettamisesta ovat murentuneet käytännössä täysin. Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan vastaava Joona Räsänen totesi heti tuoreeltaan, että Suomi on pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja valtiovarainministeri Purran johdolla painellut velkaralliautollaan suoraan EU:n tarkkailuluokan etupulpettiin. Suomen talouskehitys on tällä hetkellä Euroopan heikoimpien joukossa, mikä herättää huolta talouden kestävyydestä ja tulevaisuuden näkymistä.

Talouspolitiikan karu käänne: Velka kasvaa, työttömyys laahaa

Hallituksella oli vaalien alla yksi suuri lupaus, joka oli lupaus velaksi elämisen lopettamisesta. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että hallituksen talouslupausten takissa ei ole enää yhtään ehjää saumaa, sillä samanaikaisesti velka kasvaa, työttömyys pysyy korkeana ja talous matelee paikallaan. Oikeistohallituksen johdolla Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa julkisen talouden alijäämäluvut ovat kautta linjan heikentyneet. Hallitus on omilla päätöksillään heikentänyt julkista taloutta pysyvästi yli miljardilla eurolla, mikä perustuu valtiovarainministeriön omiin arvioihin. Räsänen onkin todennut, että hallitus yrittää peitellä tätä aukkoa ”kreikkalaistyylisellä kirjanpitokikkailulla” sen sijaan, että se myöntäisi tekemänsä virheet ja korjaisi kurssia.

Hallituksen tavoitteena oli kääntää velkasuhde laskuun vaalikauden aikana, mutta julkisen velkasuhteen ennustetaan olevan noin 84 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2025. Suomen joutuminen liiallisen alijäämän menettelyyn on nyt hyvin mahdollista, ja Euroopan komissio arvioi tilannetta marraskuun lopulla. Menettelyyn joutuminen ei ole automaattista, mutta sen laukaisee yleensä se, kun julkisen talouden alijäämä ylittää kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tai julkinen velka ylittää 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Komissio kuitenkin ottaa arvioinnissaan huomioon monia tekijöitä, kuten vallitsevan suhdannetilanteen ja puolustusmenojen kaltaiset poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi Suomi on saanut hieman joustoa alijäämärajan rikkomiseen.

Tilannekuva on kuitenkin huolestuttava, sillä Valtiovarainministeriön mukaan alijäämä on tänä vuonna jopa 4,3 prosenttia. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde on jopa todennut, että Suomen on kyettävä muuttamaan taloutensa suuntaa ja lopetettava EU:n taloussääntöjen rikkominen. Kansanedustaja Räsänen onkin todennut, että hallituksen ”velkaralliautolla” suoraan EU:n tarkkailuluokan etupulpettiin ajaminen on viimeinen niitti sen talouspolitiikan uskottavuudelle.

Kallis yhteisöveron alennus ja heikko kasvunäkymä

Hallituksen talouspoliittinen linja on herättänyt kritiikkiä erityisesti sen kallista ja tehotonta yhteisöveron alennusta kohtaan. Räsänen vaatii, että nyt on viimeinen hetki, jolloin hallituksen on uudelleen harkittava kyseistä veronalennusta, joka toteutetaan velkaa lisäämällä. Sen sijaan, että rahaa lapataan yksityiseen terveysbisnekseen ja varakkaimpien veronkevennyksiin, Räsänen ehdottaa, että veronkevennykset tulisi kohdistaa tavallisille suomalaisille ja pienyritysten tilannetta helpotettaisiin esimerkiksi arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa korottamalla. Tämä on paitsi oikeudenmukaista, myös talouskasvun kannalta järkevämpää, sillä se vahvistaa ihmisten ostovoimaa ja tukee pienempien yritysten toimintaedellytyksiä.

Talouskasvun näkökulmasta tärkeintä on vahvistaa ihmisten luottamusta talouteen, jotta kotitalouksien kulutus lisääntyisi ja investoinnit jatkuisivat. Hallituksen tekemät leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen heikentävät ihmisten arjen palveluita ja horjuttavat luottamusta. SDP:n mukaan hallitus tekee Suomen huonommaksi maaksi elää, sillä työllisyyskehitys on ollut Euroopan surkeinta ja työttömyys on kivunnut korkeimmilleen yhdeksään vuoteen. Miesten työttömyys on Suomessa jopa Euroopan korkeinta. Konkurssien määrä on myös koko vuosituhannen ennätyksessä, mikä on suora seuraus hallituksen politiikasta.

Hallituksen linjaukset ja tehoton sopeutuspolitiikka eivät ole tuottaneet tuloksia, vaan ovat päinvastoin lisänneet Suomen haasteita. Hallitus on sitoutunut julkisen talouden vahvistamiseen kuudella miljardilla eurolla vaalikauden aikana, johon on lisätty kolmen miljardin euron lisäsopeutus huhtikuun kehysriihessä. Räsänen kuitenkin huomauttaa, että ilman hallituksen toimia velkaa tarvittaisiin vuonna 2025 noin neljä miljardia euroa enemmän, mikä osoittaa sopeutuksen olevan riittämätöntä.

Mitä liiallisen alijäämän menettely tarkoittaa?

Liiallisen alijäämän menettely (Excessive Deficit Procedure, EDP) on Euroopan unionin mekanismi, jolla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltioiden julkinen talous on kestävällä pohjalla ja noudattaa EU:n finanssipoliittisia sääntöjä. Menettelyyn joutuminen ei ole vain byrokraattinen toimenpide, vaan sillä on konkreettisia seurauksia, jotka voivat tuntua taloudessa, maineessa ja jopa luottoluokituksessa.

Menettelyyn joutuminen käynnistyy yleensä, kun jompikumpi seuraavista kriteereistä täyttyy tai ylittyy:

• Alijäämäsääntö: Julkisen talouden alijäämä ylittää kolme prosenttia bruttokansantuotteesta.
• Velkasääntö: Julkinen velka ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, eikä se ole uskottavasti vähenemässä.

Kun maa joutuu menettelyyn, EU:n neuvosto antaa sille suosituksia ja määräajan tilanteen korjaamiseksi. Jos maa toistuvasti laiminlyö nämä toimenpiteet, neuvosto voi määrätä sille sanktioita, kuten korottoman talletuksen, joka voidaan muuttaa sakoksi. Tosin tähän ei ole yhdenkään maan kohdalla vielä turvauduttu. Menettelyn tavoitteena on saattaa julkisen talouden alijäämä kestävälle tasolle keskipitkällä aikavälillä ja siten vahvistaa talouden vakautta.

EU:n liiallisen alijäämän menettelyn keskeiset vaiheet:

• Komission arvio: Komissio arvioi jäsenvaltion julkisen talouden tilanteen ja päättää, onko menettelyn käynnistämiselle perusteita.
• Neuvoston suositukset: Jos menettely käynnistetään, EU:n neuvosto antaa jäsenvaltiolle suositukset ja määräajan alijäämän korjaamiseksi.
• Seuranta: Jäsenvaltion on raportoitava säännöllisesti toimistaan ja edistymisestään.
• Sanktiot: Jos tilannetta ei korjata määräajassa, neuvosto voi asettaa taloudellisia sanktioita.

Hallitus teki keväällä 2024 lisätoimia EDP-menettelyn välttämiseksi, jolloin komissio arvioi Suomen täyttävän alijäämäkriteerin. Kuitenkin VM:n uuden ennusteen valossa tilanne on jälleen heikentynyt, ja ylityksen vähäisyyttä, väliaikaisuutta ja poikkeuksellisuutta arvioidaan uudelleen. Vaikka sopeutusvaatimus toteutuisi ilman lisätoimia, hallituksen on syytä olla huolissaan talouden heikosta kehityksestä ja työttömyyden kasvusta.

Suunnanmuutos vaatii luottamusta ja oikeudenmukaisuutta

SDP:n Joona Räsäsen mukaan Suomi tarvitsee nyt kipeästi suunnanmuutoksen, erityisesti talouspolitiikassa. Räsänen korostaa, että hallituksen on palautettava suomalaisten luottamus talouteen. Tämä edellyttää veronkevennysten kohdentamista tavallisille kansalaisille raharikkaiden sijaan. Lisäksi on tärkeää vahvistaa yritysten investointeja ja innovaatiotoimintaa verotuksellisilla toimilla kalliin yhteisöveron alennuksen sijaan. Tämän tyyppinen politiikka, joka tukee ihmisten ostovoimaa ja yritysten kasvua, luo kestävää talouskasvua ja parantaa työllisyyttä.

Hallituksen on lopetettava ylimielinen ”laitavasemmiston lukematta kuraa” -lähestymistapa opposition vaihtoehdoille ja myönnettävä omat virheensä. Talouden tasapainottaminen on mahdollista tehdä myös oikeudenmukaisesti, ilman että heikennetään kaikkein pienituloisimpien asemaa ja julkisia palveluita. SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan toimia, jotka parantaisivat yli 90 prosentilla suomalaisista tilannetta hallituksen esitykseen verrattuna. Suomen talous ei kestä enää ylimielistä hallitusta, joka on ajautunut ennätysmäiseen velanottoon ja heikkoihin työllisyyslukuihin. Hallitus jättää seuraajalleen karmaisevan talouspoliittisen perinnön, ellei kurssia korjata viipymättä.