Vihreiden varapuheenjohtaja ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko on nostanut Suomen turvallisuuskeskusteluun uuden, luontopohjaisen ulottuvuuden. Hän liputtaa vahvasti biologi Risto Sulkavan ehdottaman, jopa viisi kilometriä leveän ”Green Barrier” -kaistaleen puolesta itärajalla. Ajatuksen ytimessä on soiden ennallistaminen, jonka Pitko näkee erinomaisena tapana yhdistää maanpuolustus, luonnon monimuotoisuus ja ilmastotavoitteet. Kyseessä ei ole vain ekologinen, vaan myös strateginen visio, jossa luonto nousee historiallisen roolinsa mukaisesti Suomen suojelijaksi.

Turvaa rajan tuntumaan: Soiden palauttaminen elämään

Biologi Risto Sulkavan ajatus, josta Suomen Kuvalehti uutisoi hiljattain, on saanut vahvaa kannatusta Pitkolta. Ehdotus keskittyy itärajan soiden ennallistamiseen, jolloin luotaisiin luontaisesti vaikeakulkuinen, leveä puskurivyöhyke. Ennallistetuista soista koituisi moninaisia hyötyjä: ne olisivat tärkeitä hiilinieluja, parantaisivat luonnon monimuotoisuutta ja toimisivat tehokkaina luonnonesteinä mahdollista välineellistettyä tai muuta luvatonta liikkumista vastaan.

Pitko muistuttaa, että suojelu- ja ennallistamistoimien kohdentaminen itärajalle ei ole Vihreille uusi asia. Puolue on ajanut tätä linjaa jo pitkään sekä täysistunnoissa että valiokunnissa. Hän korostaa luonnon merkitystä turvallisuuden takaajana viitaten jopa Ukrainan sodan alkuvaiheisiin, joissa suoalueiden vaikeakulkuisuus osoittautui merkittäväksi tekijäksi Venäjän hyökkäyksen torjunnassa.

– Luonto on suojellut meitä ennenkin ja niin se voisi tehdä nytkin, jos vain annamme sille tilaa. Itä-Suomen suot on valitettavasti ojitettu pilalle, joten ennallistaminen olisi välttämätöntä, Pitko kuvailee.

Valtaosa Suomen soista on ojitettu metsätalouskäyttöön, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa ja hiilensidontakykyä. Soiden ennallistaminen on hidasta, mutta pitkällä aikavälillä elintärkeää sekä luonnon monimuotoisuudelle että Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiselle.

Metsät osaksi vihreää linnoitusta

Vaikka Sulkavan ehdotus keskittyy soihin, Pitko laajentaisi ajatuksen koskemaan myös itäisen Suomen metsiä. Etenkin vanhat ja luonnontilaiset metsät, joissa liikkuminen on haastavampaa kuin talousmetsissä, voisivat toimia merkittävinä rajan turvaajina.

Talousmetsien hakkuualueet ja koneelliset ajoväylät helpottavat liikkumista, kun taas luonnonmetsien tiheä aluskasvillisuus ja monimuotoinen maasto hidastavat kulkua tehokkaasti. Pitkon mukaan itärajan metsien suojelu voisi tukea niiden elpymistä kohti luonnontilaisempaa rakennetta, jolloin esimerkiksi metsäkoneiden ajourat kasvaisivat ajan myötä umpeen, vaikeuttaen kulkua.

Tämä luonnollinen esteasema täydentäisi Rajavartiolaitoksen rakentamaa fyysistä esteaitaa, joka on tarpeen juuri ihmisten ohjaamiseen välineellistetyn maahantulon tilanteissa. Vihreä muuri toimisi laajemmalla alueella ja pysyvästi, parantaen samalla merkittävästi ekologisia olosuhteita.Ekologinen käytävä – Asetuksesta tekoihin

Pitko korostaa, että Sulkavan esittämän kaltaiset laajat ekologiset käytävät ovat luonnolle ensiarvoisen tärkeitä. Ne helpottaisivat lajien liikkumista ja geenien virtaa, tukea alueellista luonnon monimuotoisuutta ja parantaa koko ekosysteemin vastustuskykyä.

Lisäksi ne edistäisivät Suomen pyrkimyksiä ennallistamisasetuksen toimeenpanossa. EU:n ennallistamisasetus asettaa jäsenmaille velvoitteita ennallistaa luontotyyppejä, ja itärajan suuret ennallistamistoimet olisivat merkittävä askel kohti näitä tavoitteita.

Pitko iloitsee, että ympäristöministeriön aloitteesta tätä ”vihreää muuria” on jo lähdetty selvittämään ja edistämään. Hän näkee asian olevan seuraavan hallituksen pöydällä ainutlaatuisena mahdollisuutena:

– Seuraavalla hallituksella tulee olemaan mahdollisuus turvata kertaheitolla sekä maanpuolustusta että luontoa ja ilmastoakin, Pitko iloitsee.

Tämä on harvinainen tilanne, jossa perinteisesti erilliset politiikan alat – turvallisuus, ympäristö ja ilmasto – kohtaavat ja tukevat toisiaan konkreettisella tavalla.

Yksityismaat mukaan ja uusi Helmi-ohjelma

Valtion maiden lisäksi suuri osa itärajan alueesta on yksityisomistuksessa. Pitkon mukaan menestyvä ”Green Barrier” edellyttääkin myös yksityisesti omistettujen alueiden mukaan saamista suojelu- ja ennallistamistoimiin.

Hän esittää uuden, puolustusministeriön alle perustettavan itärajaan keskittyvän Helmi-ohjelman luomista. Nykyinen ympäristöministeriön Helmi-ohjelma keskittyy luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, mutta puolustusministeriön alaisuuteen sijoitettu, turvallisuusnäkökulmalla painotettu ohjelma voisi Pitkon mukaan tehokkaasti rahoittaa yksityismailla tapahtuvaa suojelua ja ennallistamista.

Tällainen malli tarjoaisi maanomistajille reilun korvauksen luonnonsuojelusta, joka samalla parantaisi valtakunnan turvallisuutta. Hän uskoo, että suuri osa suomalaisista tuntisi jopa ylpeyttä ja kunniaa siitä, että oma metsä tai suo liitettäisiin osaksi laajempaa kansallista suojamuuria.

Lisäksi Pitko ehdottaa, että panostukset tämän luontoesteen rakentamiseksi tulisi huomioida myös Naton puolustusmenotavoitteessa. Vaikka kyse on luonnonsuojelusta, sen strateginen arvo ja hyöty maanpuolustukselle ovat Pitkon näkemyksen mukaan kiistattomat, mikä tekisi siitä perustellun osan puolustusbudjettia.

Yhteinen etu luonnon kautta

Jenni Pitkon ja Risto Sulkavan visio vihreästä muurista on kutkuttava esimerkki siitä, miten luonnonläheiset ratkaisut voivat tarjota samanaikaisesti ratkaisuja useisiin suuriin haasteisiin – turvallisuuteen, ilmastoon ja luontokatoon. Se on ajatus, joka haastaa perinteiset ajattelutavat ja tarjoaa toivoa, että Suomen luonto voi olla sekä suojelukohde että suoja.

Ekologisen muurin kolme hyötyä:

• Strateginen turvallisuus: Ennallistetuista soista ja luonnontilaisista metsistä muodostuu vaikeakulkuinen este, joka vaikeuttaa luvatonta liikkumista ja hybridivaikuttamista.
• Ilmastohyödyt: Soiden ennallistaminen palauttaa ne tehokkaiksi hiilinieluiksi ja hillitsee ilmastonmuutosta.
• Luonnon monimuotoisuus: Ekologinen käytävä parantaa itärajan alueen eliölajien elinoloja ja edistää luonnon monimuotoisuutta.

Tämä laaja-alainen, luontopohjainen ratkaisu saattaisi olla Suomelle taloudellisesti ja ekologisesti kestävin tapa vahvistaa itärajaansa pitkällä aikavälillä. Luonto on ollut turvana aiemminkin, ja Jenni Pitkon mukaan sen aika voisi olla jälleen nyt, kun Suomi etsii kestäviä tapoja vastata uusiin turvallisuushaasteisiin.