Vihreiden varapuheenjohtaja Silja Keränen korostaa, että hiilensidonnasta on tehtävä metsänomistajille kannattavaa liiketoimintaa

Metsien muuttuminen hiilidioksidipäästöjen lähteeksi on Keräsen mukaan vakava uutinen maassa, jossa on totuttu siihen, että metsien hiilinielut kuittaavat ison osan muista ilmastopäästöistä.

– Nyt ei enää auta ihmetellä ja katsella. Nyt pitää toimia, Keränen painottaa.

Yksi keskeinen toimi Keräsen mukaan on tehdä hiilensidonnasta metsänomistajalle aidosti kannattavaa ja varteenotettavaa liiketoimintaa.

– Tällä hetkellä erilaisia palveluita on olemassa, mutta verrattuna puukaupan tekemiseen hiilensidonnalla tienaaminen on sekavaa, uutta ja outoa, ehkä epävarmaakin, Keränen jatkaa.

Keränen peräänkuuluttaa valtiolta selkeämpiä reunaehtoja sekä metsäalan toimijoilta aktiivisuutta palveluiden kehittämisessä ja niiden myymisessä metsänomistajille.

– Mitään anekauppaa tämä ei ole, vaan metsänomistajilla olevan omaisuuden taloudellista hyödyntämistä uudella tavalla, linjaa Keränen.

Hänen mukaansa myös pitkäkestoisten hiilivarastojen, kuten puurakentamisen, merkitystä.

– Puurakentamista aina aika ajoin korostetaan, mutta sitten materiaalineutraaliutta kunnioittaen rakennetaankin betonista. Tämä pitää saada ihan toisin päin – puurakentaminen valtavirraksi ja betoni poikkeukseksi, Keränen linjaa.

Lisäksi biohiilen tuotantoon tarvitaan hänen mukaansa uutta vauhtia.
– Sitä voi lisätä esimerkiksi maaperään sekä hiilivaraston että maaperän ominaisuuksien parantamiseksi, Keränen toteaa.

Suomelle uhkaa tulla miljardiluokan lasku hiilinielujen heikkenemisestä. Keräsen mukaan varat kannattaa käyttää kotimaisiin investointeihin, joilla hiilinielut saadaan kuntoon.

– Eiköhän sillä rahalla saa hiilinielut varsin hyvään kuntoon ihan itse, Keränen päättää.

Mikä on hiilinielu? (toim.)

Hiilinielu on mikä tahansa prosessi, toiminta tai mekanismi, joka poistaa hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoi sen. Tällaisia nieluja ovat esimerkiksi metsät, meret ja maaperä, jotka sitovat hiiltä itseensä. Hiilinielut ovat keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, sillä ne vähentävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, joka on merkittävä kasvihuonekaasu.

Metsät hiilinieluina

Metsät toimivat tehokkaina hiilinieluina, koska puut sitovat hiilidioksidia yhteyttämisen eli fotosynteesin avulla. Tässä prosessissa puut käyttävät auringonvaloa muuntaakseen hiilidioksidia ja vettä sokeriksi ja hapeksi, jolloin hiili varastoituu puiden biomassaan, kuten runkoihin, oksiin ja lehtiin. Metsien hiilensidontakyky vaihtelee puulajin, iän ja kasvupaikan mukaan. Yleisesti ottaen nuoret ja kasvavat metsät sitovat hiiltä nopeammin kuin vanhat metsät, mutta vanhat metsät toimivat merkittävinä hiilivarastoina pitkällä aikavälillä.

Meret hiilinieluina

Valtameret ovat maapallon suurimpia hiilinieluja, sillä ne sitovat noin neljänneksen ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Hiilidioksidi liukenee meriveteen, missä se reagoi veden kanssa muodostaen hiilihappoa, bikarbonaattia ja karbonaattia. Lisäksi merien plankton ja muut fotosynteettiset organismit käyttävät hiilidioksidia kasvuunsa, sitoen hiiltä biomassaan. Kuitenkin merien kyky toimia hiilinieluina heikkenee, kun hiilidioksidipitoisuus kasvaa, mikä johtaa meriveden happamoitumiseen ja vaikuttaa haitallisesti meriekosysteemeihin.

Maaperä ja suot hiilinieluina

Maaperä toimii merkittävänä hiilivarastona, sillä siihen on sitoutunut jopa kaksinkertainen määrä hiiltä verrattuna ilmakehään. Kasvien juuret ja maaperän mikro-organismit sitovat hiiltä orgaaniseen aineeseen, kuten humukseen. Erityisesti suot ovat tärkeitä hiilinieluja, koska ne keräävät ja varastoivat hiiltä turpeen muodossa. Kuitenkin maankäytön muutokset, kuten soiden ojitus ja metsien hakkuut, voivat vapauttaa varastoitunutta hiiltä takaisin ilmakehään, jolloin alueet muuttuvat hiilen lähteiksi.

Hiilinielujen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa

Hiilinielut ovat keskeisiä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, koska ne poistavat hiilidioksidia ilmakehästä ja vähentävät kasvihuoneilmiötä. Ilman toimivia hiilinieluja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousisi nopeammin, mikä kiihdyttäisi ilmaston lämpenemistä. Siksi on tärkeää suojella ja vahvistaa luonnollisia hiilinieluja, kuten metsiä, soita ja meriä, sekä kehittää uusia keinoja hiilen sitomiseksi.

Hiilinielujen heikkeneminen ja sen vaikutukset

Ihmisen toiminta, kuten metsien hakkuut, maatalous ja kaupungistuminen, on vähentänyt hiilinielujen kapasiteettia. Esimerkiksi metsäkato pienentää metsien kykyä sitoa hiiltä, ja maaperän köyhtyminen vähentää sen hiilivarastointikykyä. Hiilinielujen heikkeneminen johtaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuun, mikä voimistaa ilmastonmuutosta ja sen haitallisia vaikutuksia, kuten sään ääri-ilmiöitä ja biodiversiteetin vähenemistä.

Keinotekoiset hiilinielut

Luonnollisten hiilinielujen lisäksi tutkitaan myös keinotekoisia tapoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Näitä ovat esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS), jossa teollisuuden päästöistä kerätään hiilidioksidia ja varastoidaan se maaperään tai merenpohjaan. Toinen esimerkki on hiilidioksidin suora ilmasta talteenotto (DAC), jossa teknologian avulla suodatetaan hiilidioksidia suoraan ilmasta. Nämä teknologiat ovat kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja niiden laajamittainen käyttöönotto vaatii merkittäviä investointeja ja tutkimusta.

Hiilinielujen ylläpito ja vahvistaminen

Hiilinielujen tehokkuuden säilyttämiseksi ja parantamiseksi on tärkeää harjoittaa kestävää metsänhoitoa, suojella luonnontilaisia soita ja edistää maatalouskäytäntöjä, jotka lisäävät maaperän hiilensidontaa. Esimerkiksi metsien uudelleenistutus ja ennallistaminen voivat lisätä hiilinielujen kapasiteettia. Myös kaupunkisuunnittelussa voidaan ottaa huomioon viheralueiden merkitys hiilinieluina ja edistää niiden säilyttämistä.

Hiilinielujen vahvistaminen on keskeinen osa ilmastonmuutoksen hillintää. Tähän voidaan pyrkiä useilla toimenpiteillä, jotka edistävät hiilen sitoutumista ja vähentävät päästöjä.

Metsien kestävä hoito ja suojelu: Metsien kasvun tukeminen oikea-aikaisilla metsänhoitotoimilla, kuten taimikonhoidolla ja harvennuksilla, lisää puuston hiilensidontakykyä. Lisäksi metsien suojelu hakkuilta säilyttää olemassa olevat hiilivarastot.

Soiden ennallistaminen: Ojitetut suot voidaan palauttaa luonnontilaan, mikä vähentää turvemaiden päästöjä ja lisää hiilen varastoitumista maaperään.

Metsitys: Joutomaiden ja heikosti tuottavien alueiden metsittäminen luo uusia hiilinieluja, kun kasvava puusto sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.

Kestävät maatalouskäytännöt: Hiiliviljelymenetelmät, kuten peitekasvien käyttö ja vähennetty maanmuokkaus, lisäävät maaperän hiilivarastoja ja parantavat maaperän laatua.

Kaupunkivihreys: Kaupunkialueilla viheralueiden, kuten puistojen ja viherkattojen, lisääminen edistää hiilensidontaa ja parantaa ilmanlaatua.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS): Teknologiset ratkaisut, jotka keräävät hiilidioksidia suoraan ilmakehästä tai teollisuuden päästöistä ja varastoivat sen turvallisesti, voivat täydentää luonnollisia hiilinieluja.

Kansainvälinen yhteistyö: Globaalit sopimukset ja yhteistyö hiilinielujen suojelemiseksi ja lisäämiseksi ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tutkimus ja innovaatio: Jatkuva tutkimus uusista menetelmistä ja teknologioista hiilen sitomiseksi auttaa kehittämään tehokkaampia keinoja hiilinielujen vahvistamiseksi.

Haasteet ja mahdollisuudet

Hiilinielujen vahvistamiseen liittyy haasteita, kuten taloudelliset kustannukset, maankäytön kilpailu ja sosiaaliset tekijät. Kuitenkin näiden haasteiden voittaminen tarjoaa mahdollisuuksia luoda kestävämpiä yhteiskuntia, edistää biodiversiteettiä ja parantaa ihmisten hyvinvointia. Esimerkiksi soiden ennallistaminen ei ainoastaan lisää hiilensidontaa, vaan myös palauttaa tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille. Samoin kestävät maatalouskäytännöt voivat parantaa ruokaturvaa ja maanviljelijöiden toimeentuloa.

Yhteenveto

Hiilinielut ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Niiden vahvistaminen vaatii monipuolisia toimia, jotka ulottuvat metsien ja soiden suojelusta teknologisiin innovaatioihin. On tärkeää, että hallitukset, yhteisöt ja yksilöt toimivat yhdessä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta voimme turvata planeettamme tuleville sukupolville.