Wickström: Mielenterveyskriisin ratkaiseminen on Suomen talouskasvun ehto

Wickström: Mielenterveyskriisin ratkaiseminen on Suomen talouskasvun ehto

Wickström: Mielenterveyskriisin ratkaiseminen on Suomen talouskasvun ehto

RKP:n kansanedustaja Henrik Wickström vaatii, että mielenterveyden heikkeneminen nostetaan nykyistä vahvemmin osaksi Suomen talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Hänen mukaansa talouskasvulle asetettuja tavoitteita on vaikea saavuttaa, jos mielenterveysongelmat siirtävät yhä useampia ihmisiä työelämän ulkopuolelle tai heikentävät työssä olevien mahdollisuuksia jatkaa tehtävissään.

Wickström esitti näkemyksensä RKP:n 10. lokakuuta, maailman mielenterveyspäivänä, julkaisemassa tiedotteessa. Hän korostaa, ettei mielenterveyttä pitäisi käsitellä ainoastaan sosiaali- ja terveyspolitiikan kysymyksenä. Kyse on hänen mukaansa samalla työvoiman saatavuudesta, työllisyysasteesta, tuottavuudesta ja koko kansantalouden tulevaisuudesta.

Puheenvuoron keskeinen viesti on, että mielenterveyskriisi ja talouskasvu liittyvät toisiinsa. Wickström katsoo, että hyvinvoinnin heikkeneminen näkyy väistämättä myös taloudessa, jos ihmiset eivät pysty opiskelemaan, siirtymään työelämään, palaamaan sairauslomalta tai jatkamaan työssään.

Mielenterveys osaksi talouspoliittista keskustelua

Suomen talouskasvusta käytävässä keskustelussa korostuvat usein investoinnit, yritysten toimintaympäristö, verotus, osaavan työvoiman saatavuus ja julkisen talouden tasapaino. Wickström haluaa nostaa samaan kokonaisuuteen myös ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin. Hänen mukaansa työntekijöiden jaksamista ei voida sivuuttaa, kun arvioidaan Suomen kykyä kasvattaa työllisyyttä ja vahvistaa taloutta.

Näkökulma laajentaa kasvupolitiikan tarkastelua. Yritysten investointihalukkuus ja mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja ovat taloudelle tärkeitä, mutta samalla tarvitaan ihmisiä, jotka voivat ottaa työpaikat vastaan ja selviytyä työtehtävistään. Talouskasvun eri edellytyksiä käsitellään myös artikkelissa Yrittäjyys on Suomen talouskasvun ydin.

Wickströmin mukaan talouspoliittisissa tavoitteissa ihminen jää liian helposti taka-alalle. Jos työkyky heikkenee laajasti, pelkät taloudelliset kannustimet tai uusien työpaikkojen syntyminen eivät välttämättä riitä nostamaan työllisyysastetta. Samalla pitkittyvät poissaolot ja työelämästä syrjäytyminen voivat kasvattaa palvelujen ja sosiaaliturvan tarvetta.

Kansanedustaja painottaa myös tulevaisuudenuskon merkitystä. Epävarmuus omasta toimeentulosta, työstä tai mahdollisuuksista saada apua voi vaikeuttaa toipumista ja työelämään palaamista. Hänen viestinsä on, että taloudellisesti vahvemman Suomen rakentaminen edellyttää yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman moni kokee pystyvänsä osallistumaan.

Ennaltaehkäisy ja matalan kynnyksen palvelut avainasemassa

Wickström nostaa ratkaisujen ensimmäiseksi osaksi ennaltaehkäisevän työn. Ajatuksena on, että ongelmiin pitäisi päästä puuttumaan ennen kuin ne johtavat pitkään sairauslomaan, opintojen keskeytymiseen tai työkyvyttömyyteen. Varhaisella tuella voidaan hänen mukaansa vahvistaa sekä yksilön hyvinvointia että mahdollisuuksia pysyä mukana työelämässä.

Toinen keskeinen tavoite ovat helposti saavutettavat mielenterveyspalvelut. Käytännössä palvelujen saavutettavuuteen vaikuttavat esimerkiksi se, kuinka nopeasti apua saa ja kuinka selkeästi ihminen ohjataan oikean tuen piiriin. Myös palveluketjun jatkuvuus on tärkeä silloin, kun avun tarve ei ratkea yhdellä yhteydenotolla.

Wickströmin puheenvuoro ei sisällä yksityiskohtaista rahoitusmallia tai aikataulua palvelujen vahvistamiselle. Se asettaa kuitenkin poliittisen tavoitteen: mielenterveyspalveluja olisi tarkasteltava investointina työ- ja toimintakykyyn eikä pelkästään julkisena menona. Tämän näkemyksen toteuttaminen vaatisi käytännössä valtiolta, hyvinvointialueilta, työterveyshuollolta ja työnantajilta yhteensovitettuja toimia.

Ennaltaehkäisy koskee myös oppilaitoksia ja työpaikkoja. Työelämään kiinnittyminen alkaa usein jo koulutuksen aikana, joten nuorten vaikeudet voivat heijastua myöhempään työllistymiseen. Työpaikoilla puolestaan johtamisella, työn organisoinnilla ja mahdollisuudella keskustella kuormituksesta voidaan vaikuttaa siihen, pääsevätkö ongelmat pitkittymään.

Työelämän joustoilla voidaan tukea jatkamista

Palvelujen lisäksi Wickström korostaa työelämän joustoja. Kaikkien työkyky ei ole samanlainen jokaisessa elämäntilanteessa, eikä mielenterveyden ongelmista toipuminen aina tarkoita suoraviivaista paluuta kokoaikaiseen työhön. Joustavat työajat, vaiheittainen paluu, tehtävien muokkaaminen tai osa-aikainen työ voivat joissakin tilanteissa helpottaa työssä jatkamista.

Wickströmin mukaan tavoitteena pitäisi olla, ettei ihminen putoa kokonaan työelämän ulkopuolelle silloin, kun hän tarvitsee tilapäisesti enemmän tukea. Työssä pysyminen voi ylläpitää toimeentuloa, osallisuutta ja arjen rakennetta, mutta järjestelyjen on samalla tuettava todellista toipumista. Joustojen ei pitäisi merkitä sitä, että työntekijä joutuu jatkamaan terveydentilalleen liian raskaassa tilanteessa.

Työnantajien näkökulmasta joustojen toteuttaminen voi edellyttää suunnittelua, esihenkilöiden osaamista ja yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Pienillä työpaikoilla mahdollisuudet järjestellä tehtäviä voivat olla erilaiset kuin suurissa organisaatioissa. Siksi valtakunnallisten ratkaisujen rinnalla tarvitaan työpaikkakohtaisia käytäntöjä.

Kansanedustajan esiin nostama yhteys talouden ja mielenterveyden välillä näkyy juuri tässä: työkyvyn tukeminen voi säilyttää osaamista, joka muuten poistuisi työmarkkinoilta. Samalla onnistunut työhön paluu vähentää riskiä siitä, että lyhytaikainen ongelma muuttuu pitkäksi poissaoloksi.

Wickström haluaa IPS-mallista lakisääteisen

Yhtenä konkreettisena keinona Wickström nostaa esiin IPS-mallin, jolla tuetaan mielenterveysongelmia kokevien ihmisten työllistymistä ja työssä pysymistä. Hänen mukaansa mallia on kehitetty Ruotsissa. Suomessa se on sisällytetty hallitusohjelmaan, ja sitä on myös kokeiltu.

Wickström esittää, että toimintatavasta tehtäisiin lakisääteinen. Tavoitteena olisi vakiinnuttaa tuki niin, ettei sen saatavuus olisi riippuvainen vain määräaikaisista kokeiluista. Lakisääteisyys voisi vahvistaa toiminnan jatkuvuutta, mutta se edellyttäisi samalla ratkaisuja vastuista, rahoituksesta ja palvelun järjestämisestä eri puolilla maata.

Mahdollisessa jatkovalmistelussa olisi ratkaistava myös se, miten työllisyyspalvelut, mielenterveyspalvelut ja työnantajat toimivat yhdessä. Pelkkä työpaikan löytäminen ei välttämättä riitä, jos työntekijän tarvitsema tuki katkeaa työsuhteen alkaessa. Wickströmin ehdotuksessa painottuukin sekä työllistyminen että työssä jatkaminen.

Tiedotteen perusteella Wickströmin vaatimat toimet voidaan tiivistää seuraaviin kokonaisuuksiin:

  • mielenterveysongelmien nykyistä vahvempi ennaltaehkäisy,
  • nopeasti ja helposti saavutettavat mielenterveyspalvelut,
  • jaksamista ja palautumista tukevat työelämän käytännöt,
  • konkreettinen tuki työllistymiseen ja työhön palaamiseen,
  • IPS-mallin vakiinnuttaminen lakisääteiseksi toiminnaksi.

Ehdotusten toteuttamisen kannalta ratkaisevaa olisi se, miten palvelujen yhdenvertainen saatavuus varmistetaan. Jos tukea tarjotaan eri alueilla eri tavoin, ihmisen mahdollisuus päästä takaisin työelämään voi riippua asuinpaikasta. Lakisääteinen malli voisi selkeyttää vähimmäistasoa, mutta yksityiskohdat ratkaisisivat sen käytännön vaikutukset.

Kasvupolitiikan rinnalle työkykypolitiikkaa

Wickströmin avaus sijoittaa mielenterveyspolitiikan osaksi laajempaa keskustelua siitä, mistä Suomen tuleva kasvu syntyy. Taloutta voidaan vahvistaa investoinneilla, osaamisella ja yrittäjyydellä, mutta työikäisen väestön osallistuminen ratkaisee pitkälti sen, kuinka laajasti kasvun mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

Työllisyysasteen nostaminen ei tarkoita vain uusien työpaikkojen määrää. Huomiota tarvitaan myös siihen, miten työelämän ulkopuolelle joutuneita autetaan takaisin ja miten työssä jo olevien työkykyä suojataan. Wickström katsoo, että mielenterveyskriisin ratkaiseminen on tämän vuoksi yhtä aikaa hyvinvointi- ja talouskysymys.

Puheenvuoro ei yksin ratkaise palvelujen rahoitukseen tai järjestämiseen liittyviä kiistoja. Se kuitenkin haastaa päättäjiä arvioimaan talouspolitiikkaa pidemmällä aikavälillä: jos varhaisesta tuesta säästetään, seuraukset voivat näkyä myöhemmin työvoiman vähenemisenä, poissaoloina ja kasvavana palvelutarpeena.

Wickströmin mukaan vahvempi Suomi edellyttää yhteiskuntaa, jossa mielenterveysongelmista kärsivilläkin on todellinen mahdollisuus osallistua työelämään. Hänen tavoitteensa on, että mielenterveyttä ei käsiteltäisi talouskasvun sivukysymyksenä, vaan yhtenä sen keskeisistä edellytyksistä.

Lähteet

Suomen ruotsalainen kansanpuolue: Wickström: Suomi ei saavuta talouskasvua ellei mielenterveyskriisiä ratkaista, tiedote 10.10.2026.

Jätä kommentti