Eduskuntaan marssi tiistaina 21. lokakuuta 2025 salkku, jonka sisältö koskettaa meitä kaikkia: valtioneuvoston tulevaisuusselonteko. Tämä ei ole mikään arkinen dokumentti, vaan kartta, joka luonnostelee Suomen suunnan kohti vuotta 2045. Keskustelussa Vihreiden ryhmäpuheenvuoron piti tulevaisuusvaliokunnan jäsen Krista Mikkonen, joka maalasi seinälle sekä toivon että varoituksen sanoin tästä risteyskohdasta.

Päätösten painoarvo ja kestävän tulevaisuuden vaatimus

Mikkonen painotti puheessaan, että jokaisella tänään tehdyllä päätöksellä on suora vaikutus siihen, millainen huominen meitä odottaa. Kyseessä ei ole vain talouden tai politiikan valinta, vaan syvä kohtalonkysymys koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Valinta on kahden maailmankuvan välillä: kulkeeko Suomi kohti yhteistyön maailmaa, joka perustuu tietoon, oikeudenmukaisuuteen ja pitkän aikavälin ajatteluun, vai ajautuuko se maailmaan, jossa teknologiaa käytetään valvontaan ja kontrolliin ja jossa eriarvoisuus syvenee lyhytnäköisen talouskasvun kustannuksella.

Tulevaisuusselonteko, jonka ensimmäinen osa julkaistiin syyskuussa 2025, esittelee peräti neljä erilaista skenaariota vuoteen 2045. Nämä vaihtoehtoiset tulevaisuuskuvat ulottuvat globaalista hyvinvoinnista sodan ja ekologisen katastrofin uhkaan, korostaen toimintaympäristön pysyvää epävarmuutta. Selonteon tavoitteena onkin tukea hallituksen ja koko valtioneuvoston strategista päätöksentekoa antamalla jaettu ymmärrys mahdollisista kehityskuluista.

Mikkosen mukaan yhteistyön maailma on Suomen ehdoton etu. Pienenä valtiona Suomi ei voi menestyä blokkien puristuksessa tai teknojättien rinnalla kilpaillessaan. Ainoastaan globaalissa yhteistyössä voidaan ratkaista aikamme suurimmat haasteet, kuten ilmastokriisi ja luontokato. Nämä ympäristökysymykset eivät ole erillisiä ongelmia, vaan ne kytkeytyvät suoraan talouteen, turvallisuuteen, terveyteen ja kansalaisten hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus ei ole Mikkosen mukaan vain arvo sinänsä, vaan elin-ehto yhteiskuntien kestokyvylle.

Orpon hallituksen linjavalinnat ristiriidassa kestävyyden kanssa

Vihreiden näkemyksen mukaan Orpon hallituksen tekemät linjaukset ovat kuitenkin vieneet Suomea kauemmaksi juuri tästä toivotusta yhteistyön maailmasta ja kestävästä tulevaisuudesta. Mikkonen nosti puheessaan esiin erityisesti hallituksen toiminnan ilmasto- ja luontotyön hidastelussa kotimaassa sekä pyrkimyksen heikentää EU-tason ympäristösääntelyä.

Kansanedustaja muistutti, että hallitus ajoi aktiivisesti EU:n päätösten perumista yritysten kestävyysvaatimuksista. Samalla se pyrki heikentämään EU:n ennallistamisasetusta, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato Euroopassa vuoteen 2030 mennessä. Vaikka Suomen hallitus on perustellut vastustustaan asetuksen suurilla kustannuksilla, kriitikoiden mukaan tällainen toiminta heikentää Suomen mainetta ja koko EU:n globaalia asemaa ympäristökysymyksissä. Orpon hallituksen on syytetty käyttäneen Suomen pelimerkit EU:n luonto- ja ilmastotoimien heikentämiseen, mikä voi pahimmillaan johtaa Suomelle vakaviin taloudellisiin seuraamuksiin ilmastopolitiikan laiminlyönneistä.

Selonteko listaa toki toimenpiteitä, joihin on panostettava riippumatta tulevaisuuden skenaarioista. Näitä ovat muun muassa taloudellinen liikkumatila, turvallisuus sekä korkea koulutus- ja osaamistaso. Mikkonen paheksui kuitenkin sitä, että hallitus on unohtanut listasta kriittisen elementin: luonnonvarojen kestävän käytön. Tämä on Mikkosen mukaan erityisen huolestuttavaa, sillä Suomen talous nojaa vahvasti juuri luonnonvarojen käyttöön. Esimerkiksi metsäsektorin on tehtävä kestävyysmurroksen edellyttämä siirtymä välttääkseen pitkän ja vaikean kuoleman laakson vaiheen, kuten selontekokin toteaa.

Skenaarioiden realiteetit ja toivon valinta

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon neljä skenaariota vuoteen 2045 antavat karun kuvan mahdollisista kehityspoluista. Ne eivät ole ennusteita, vaan työkaluja, joiden avulla voidaan ennakoida ja varautua. Näissä skenaarioissa hahmotellaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joiden seuraukset vaihtelevat suuresti.

Yksi skenaarioista, jota Mikkonen puheessaan toivoi, on Yhteistyön maailma. Se on maailma, jossa:

• Päätöksenteko perustuu tietoon ja oikeudenmukaisuuteen.
• Globaali yhteistyö ratkaisee ilmastokriisin ja luontokadon.
• Osallisuus ja luottamus vahvistuvat yhteiskunnassa.
• Teknologia palvelee ihmistä ja planeettaa.

Toinen äärilaita on synkempi kuvaus, jossa talouskasvu tapahtuu luonnon kustannuksella ja epätasa-arvo syvenee. Selonteko hahmottelee myös Murtuva maailma -skenaarion, jossa ekologinen katastrofi, pandemiat ja ilmaston kuumeneminen murentavat sosiaalista ja taloudellista järjestelmää. Tällaisessa maailmassa epäluuloisuus, itsekeskeisyys ja eristäytyneisyys korostuvat. Lisäksi on olemassa Teknojättien maailma, jossa tekoäly on mullistanut työn ja Kiinan teknologian painoarvo kasvaa, mutta varallisuuserot kasvavat globaalisti ja merkittävä osa ihmisistä syrjäytyy.

Mikkosen viesti oli kuitenkin toiveikas: epävarmuus ei tarkoita toivottomuutta, vaan se avaa tilaa vaihtoehdoille. Tulevaisuus on meidän omissa käsissämme, ja toivo ei ole vain tunne, vaan tekoja. Se on tietoista päätöstä uskoa siihen, että voimme vaikuttaa tulevaan. Kestävä tulevaisuus vaatii rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä nyt, asettaen maapallon kantokyvyn kaiken muun perustaksi.

Kestävän tulevaisuuden rakentaminen vaatii:

• Rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä nyt.
• Maapallon kantokyvyn asettamista kaiken muun perustaksi.
• Vahvemman luottamuksen rakentamista kansallisesti ja kansainvälisesti.
• Luonnonvarojen kestävän käytön nostamista kohtalonkysymykseksi.
• Teknologian valjastamista ihmisen ja planeetan palvelukseen, ei valvonnan välineeksi.

Mihin Suomen tulee panostaa skenaarioista riippumatta?

Vaikka tie kohti vuotta 2045 on täynnä epävarmuutta, tulevaisuusselonteon mukaan on olemassa joukko välttämättömiä toimenpiteitä, joihin Suomen tulee panostaa jokaisessa skenaariossa. Nämä ovat kulmakiviä, jotka tukevat Suomen tulevaisuusvalmiutta ja auttavat navigoinnissa epävakaassa toimintaympäristössä.

Nämä ovat ne toiminta-alueet, jotka mahdollistavat Suomen menestyksen riippumatta siitä, toteutuuko Yhteistyön maailma vai Murtuva maailma -skenaario:

• Taloudellinen liikkumatila: Kyky reagoida nopeasti talouden muutoksiin ja kriiseihin.
• Turvallisuus: Kokonaisvaltainen turvallisuus, joka kattaa niin fyysisen kuin kyberturvallisuuden.
• Korkea koulutus- ja osaamistaso: Varmistetaan kansalaisten kyky vastata muuttuvan maailman vaatimuksiin.
• Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen: Luottamus ja osallisuus yhteiskunnassa ovat kriittisiä kestokyvyn kannalta.

Krista Mikkosen mukaan tämä lista on kuitenkin puutteellinen, sillä siitä puuttuu luonnonvarojen kestävä käyttö, joka on taloutemme perusta. Keskustelu tulevaisuusselonteosta alleviivaa, että Suomi on tällä hetkellä tienhaarassa, ja nyt tehdyt valinnat määrittävät, ajautuuko maa kohti polarisaatiota ja lyhytnäköistä kasvua vai kohti kestävää, yhteistyöhön perustuvaa ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. Päätösvalta on omissa käsissä.